Julkiset varat on käytettävä nykyistä järkevämmin – osaamiskeskus KEINO tulee tarpeeseen

Suomessa tehdään vuosittain hankintoja julkisilla varoilla peräti 35 miljardin euron edestä. Hallitusohjelmassa tavoitellaan, että 5 % kaikista julkisista hankinnoista olisi innovatiivisia, ja että hankinnoilla edistettäisiin muun muassa biotaloutta ja työllisyyttä. Tähän liittyen toimintansa on juuri käynnistänyt kestävien ja innovatiivisten julkisten hankintojen osaamiskeskus, KEINO. Sen ohjausryhmässä on EK:sta kilpailun edistämisen ja julkisten hankintojen asiantuntija Jukka Lehtonen. 

Hän oli EK:n edustajana mukana myös elinkeinoministeri Mika Lintilän, asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen sekä työministeri Jari Lindströmin 13.3. isännöimässä pyöreän pöydän keskustelutilaisuudessa julkisten hankintojen valtavan volyymin paremmasta hyödyntämisestä. Teeman tärkeydestä ja osaamiskeskuksen tarpeellisuudesta oltiin pöydän ympärillä yksimielisiä.

Kilpailutuksessa innovatiiviset yritykset jäävät usein rannalle vääristä syistä

EK:n kokemuksen mukaan julkinen sektori ostaa tavaroita, palveluita ja rakennusurakoita varsin varovaisella ja konservatiivisella tavalla. Usein kilpailutus pyöräytetään läpi samalla tavalla kuin on tehty aiemminkin. Hankintoja leimaa tiukka keskittyminen hankintamenettelyyn prosessina, kenties markkinaoikeuteen joutumisen pelolla höystettynä. Fokus tulisi ehdottomasti siirtää menettelystä siihen, mitä ollaan ostamassa. Tämä kysyy tietysti osto-osaamista ja riittäviä resursseja, joita esimerkiksi pienissä kunnissa ei luonnollisesti aina ole.

Lehtonen korostaa, että kilpailutuksessa suunnittelu ja valmistautuminen ovat kriittinen vaihe.

– Siinä kohtaa hankintayksiköiden toivoisi käyvän nykyistä enemmän vuoropuhelua yritysten kanssa. On onnetonta, jos tarjouspyynnöstä rakennetaan sellainen, että siihen voi vastata vain muutama yritys, eikä innovatiivisille ratkaisuille jää sijaa. Rannalle voivat jäädä pk-yritykset, samoin kuin vaikkapa innovatiiviset ja kyvykkäät start-upit.

– Yritysten muuttumaton toive on, että viranomainen kertoisi tarjouspyynnössään vain tavoitellun lopputuloksen, ja antaisi tarjoajien miettiä parhaat reitit ja työkalut päästä sinne.

Kriteerit sovitettava aina hankinnan kohteen mukaan

Tavoiteltavat politiikat eivät kuitenkaan saisi lyödä toisiaan korville, kun julkisilla hankinnoilla tavoitellaan yhteistä hyvää. Hankintojen kriteerit on aina sovitettava kulloinkin kyseessä olevaan hankinnan kohteeseen. Työllisyyden edistäminen on tästä hyvä esimerkki.

– Jos kilpailutuksella valittavan yrityksen edellytetään esimerkiksi työllistävän tietyn määrän heikossa työmarkkina-asemassa olevia, ehdon täyttäminen on luonnollisesti helpompaa vaikkapa suurelle kuntayhtiölle kuin pienelle yrittäjälle. Työllisyysnäkökulmasta perusteltu vaatimus voi siis olla onneton kilpailu- ja elinkeinopolitiikan kannalta, toteaa Lehtonen.

Hieman väärällä tiellä ollaan Lehtosen mielestä oltu myös niissä tarjouspyynnöissä, joissa yrityksiä on suljettu pois kilpailutuksesta esimerkiksi sillä perusteella, että niissä on ollut viime aikoina käynnissä yt-menettelyt. Eiväthän erilaiset yritystoiminnan muutokset voi automaattisesti tarkoittaa sitä, etteikö kyseinen yritys voisi silti olla kaikin puolin vastuullinen, ja sen tarjoamat tuotteet hyviä.

Toimintansa aloittanut KEINO voikin parhaimmillaan antaa hankintayksiköille konkreettisia eväitä siihen, miten julkisilla varoilla voidaan saavuttaa yhteiskunnallisia tavoitteita varmistaen samalla vireä kilpailu ja toimivat markkinat. Innovatiivisempien hankintojen tarvetta alleviivaavat käynnissä olevat valtavat rakenneuudistukset, joiden myötä Suomeen syntyy uusia suuria julkisia hankkijoita.