Kilpailu EU:n tutkimus- ja innovaatiorahoituksesta kiristyy

Suomalaisten tutkimuslaitosten, yliopistojen ja yritysten on varauduttava siihen, että jatkossa yhä suurempi osa EU:n tutkimus- ja innovaatiorahoituksesta voi kohdistua yhteishankkeisiin. EU korostaa rahoitettavien hankkeiden vaikuttavuutta, mikä nostanee yritykset entistä tärkeämmiksi osapuoliksi.

EU:ssa valmistellaan tutkimus- ja innovaatiohankkeiden seuraavaa suurta rahoitusohjelmaa kaudelle 2020 – 2027. EU-kielellä puhutaan FP9-puiteohjelmasta, joka olisi siis jatkoa nykyiselle Horisontti2020-ohjelmalle.

Rahoitusohjelman valmistelussa on paljon pelissä – onhan kyseessä EU:n ylivoimaisesti suurin panostus tutkimukseen ja innovaatiotoimintaan, arvioi EK:n tuore innovaatioasiantuntija Mika Tuuliainen.

Mitä sitten voimme odottaa uudelta ohjelmalta? Miten rahoituskriteerit mahdollisesti muuttuvat ja miten Suomi voisi pärjätä rahoituksen haussa mahdollisimman hyvin?

Varmaa tietoa ei vielä ole, sillä EU:n virallinen puiteohjelmaehdotus on tulossa näillä näkymin touko-kesäkuussa. Mika Tuuliaisen näppituntuman mukaan tietyt kehityssuunnat tulevat kuitenkin todennäköisesti vahvistumaan entisestään:

– Uskon, että rahoituskriteereissä tullaan painottamaan voimakkaasti vaikuttavuutta (impact). EU haluaa nostaa kunnianhimon tasoa ohjaamalla rahoitusta sellaisiin hankkeisiin, jotka tuottavat yhteiskuntaan laajoja ja merkityksellisiä muutoksia sekä auttavat Eurooppaa parantamaan kilpailukykyä globalisoituvassa liiketoimintaympäristössä.

– Vaikuttavuuden painottamisesta voi puolestaan päätellä, että yhteishankkeiden merkitys kasvaa entisestään. Euroopan tarvitsemat innovaatiot ja tutkimusläpimurrot eivät synny yksin – on huolehdittava siitä, että kaikki oleelliset toimijat ovat mukana. Erityisesti on yhdistettävä  voimia tutkimusyhteisöjen ja yritysten kesken.

Mitä tämä tarkoittaa Suomen tulevalle EU-rahoitukselle? Tuuliaisen arvion mukaan se kannustaa toimimaan entistä suunnitelmallisemmin ja verkostomaisemmin.

– Kilpailu tutkimus- ja innovaatiorahoituksesta kiristyy entisestään. On varauduttava siihen, että yhä suurempi osa rahoituksesta kohdentuu yhteishankkeisiin. Kumppanuuksia on tärkeää kehittää mm. viranomaisten, yliopistojen, tutkimuslaitosten ja kaiken kokoisten yritysten kanssa. Mitä kansainvälisempiä hankkeet ja niiden konsortiot ovat, sen parempi.

– Yritysten mukanaolo taas on elintärkeää, kun haetaan sitä kuuluisaa ”impactia”. Sitä kautta keksinnöt saadaan kaupallistettua ja leviämään käytäntöön. Vain näin EU-budjetista tehtävät panostukset saadaan palautettua kasvavana kilpailukykynä Euroopan hyväksi. Yritykset myös tuovat hankkeen toteutusvaiheeseen niin rahoitusta, verkostoja kuin teknologista ja kaupallista, erittäin arvokasta osaamista.

Nykyisellä Horisontti2020-kaudella Suomi on pärjännyt rahoituksen hankinnassa kohtuullisen hyvin. EU-rahoituksen merkitys on ollut korkeakoulukentälle huomattava. Myös pk-yritykset ovat menestyneet hyvin. Merkillepantavaa on kuitenkin se, että VTT:tä lukuun ottamatta yhteishankkeiden rahallinen osuus on pieni. Valtaosa Suomeen saadusta tutkimusrahoituksesta on kohdentunut erillishankkeisiin.

Suomesta lähetettyjen Horisontti2020-hakemusten läpimenoprosentti on kohtuullisen heikko, se jää alle Euroopan keskiarvon.

Tutustu EK:n eurooppalaisen kattojärjestön BusinessEuropen kannanottoon aiheesta.