Kuluttajan puhelinasioinnista perittävistä kuluista uutta sääntelyä

Kesäkuussa tulee voimaan uutta sääntelyä kuluttajan puhelinasioinnista perittävistä kuluista. Sen myötä elinkeinonharjoittaja saa käyttää tekemäänsä kulutushyödykesopimusta koskevassa puhelinpalvelussa vain sellaisia numeroita, joista kuluttajalta perittävä puhelinmaksu on enintään kuluttajan liittymäsopimuksen mukainen hinta tai ns. laskennallinen perushinta.

Uuden sääntelyn taustalla on EU-direktiivi, jolla yhtenäistetään kuluttajansuojasääntelyä Euroopan unionissa. Uusi sääntely tulee voimaan 13.6.2014 ja sitä sovelletaan myös sopimuksiin, jotka on tehty ennen sitä.

Uudessa sääntelyssä on kyse kuluttajansuojalain 2 luvun uudesta 14 §:stä. Sen mukaan elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää tekemäänsä kulutushyödykesopimusta koskevassa puhelinasioinnissa palvelua, jonka käyttämisestä kuluttajalta peritään hänen liittymäsopimuksensa mukaisen hinnan ylittäviä kuluja tai kuluja, jotka ylittävät liittymäsopimuksen mukaista hintaa vastaavan laskennallisen perushinnan.

Viestintävirasto laskee ja julkaisee ns. laskennallisen perushinnan vuosittain. Laskennallinen perushinta on teleyritysten vähimmäishinnoitteluun ja markkinaosuuksiin perustuva hinta lisättynä 20 prosentilla. Viestintäviraston markkinakatsauksen (Markkinakatsaus 9/2012) mukaan vuonna 2012 matkapuheluminuutin keskihinta oli 6,9 senttiä eli laskennallisesti perushinnaksi muodostuisi tällöin 8,3 senttiä minuutilta.

Uutta sääntelyä ei sovelleta rahoituspalvelua tai -välinettä koskeviin sopimuksiin.

Uusi sääntely merkitsee, että lisämaksullisten palvelunumeroiden käyttö on vastaisuudessa kielletty säännöksessä tarkoitettuun sopimusasiakkaiden puhelinasiointiin. Ns. yritysnumeroiden käyttäminen puolestaan on mahdollista, jos

• numeroihin soittamisesta kuluttaja maksaa enintään operaattorinsa kanssa tekemänsä liittymäsopimuksen perusteella perittävän hinnan (pvm/mpm) tai
• numeroihin soitetun puhelun hinta ei ylitä teleyritysten vähimmäishinnoitteluun ja markkinaosuuksiin perustuvaa hintaa yli 20 prosentilla (= ns. laskennallista perushintaa). Ns. laskennallinen perushinta tulee siten sovellettavaksi niissä puhelinpalveluissa, joiden hinta ei riipu kuluttajan liittymäsopimuksesta.

Elinkeinonharjoittajan tekemää kulutushyödykesopimusta koskevalla puhelinasioinnilla tarkoitetaan 2 luvun uudessa 14 §:ssä kuluttajan puhelinyhteydenottoja, jotka koskevat esimerkiksi aiemmin tehdyn sopimuksen peruuttamista, tavaran tai palvelun virhettä tai viivästystä, sopimuksen irtisanomista tai laskutusta.

Sen sijaan säännös ei koske tapauksia, joissa itse palvelua tarjotaan puhelimessa toimeksiantosopimuksen nojalla tai joissa on kyse lisäpalvelujen hankkimisesta. Säännös ei myöskään koske tilanteita, joissa kuluttaja esimerkiksi tiedustelee vain myymälän aukioloaikoja.

Lue lisää:
Laki kuluttajansuojalain muuttamisesta (1211/2013) ja laki sähkömarkkinalain 88 §:n muuttamisesta (1212/2013) > Hallituksen esitys