Naisten päiväksi

Eilen vietettiin kansainvälistä naisten päivää monin eri tavoin ja teemoin. #metoon kautta seksuaalinen häirintä oli vahvasti esillä. Asia on saanut ansaitsemaansa julkisuutta aina Oscar -gaalaa myöten. Aihe on vakava ja tärkeä, kirjoittaa EK:n Häkämies Suomenmaassa.

Elinkeinoelämän keskusliitto teetti tutkimuksen seksuaalisesta häirinnästä. Vastaajina oli 2000 kansalaista, miestä ja naista. Halusimme saada jatkotoimia varten faktatietoa siitä kuinka laaja ongelma on ja miten siihen tartutaan.

Tutkimuksen mukaan joka kymmenes nainen on työuransa aikana kohdannut seksuaalista häirintää, nuoremmista naisista lähes neljännes. Kuitenkin peräti 70 prosenttia häirityistä ei kertonut häirinnästä työpaikalla. Tähän oli kaksi pääsyytä. Osa pelkäsi, että ilmoittamisesta olisi haittaa tai vahinkoa heidän uralleen. Toiset taas epäilivät, ettei ilmoitusta oteta vakavasti.

Nämä tulokset viestivät, että tehtävää on vielä paljon. Uskon, että Metoon myötä julkisuus jo sellaisenaan muuttaa asenteita ja ennen kaikkea käytöstä. Se mikä valitettavasti oli tapana aikaisempina vuosikymmeninä, ei todellakaan kuulu nykypäivään.

Jokainen seksuaalinen häirintätapaus on liikaa. Asian suhteen tulee olla nollatoleranssi.

EK on mukana maan hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen työssä, jolla tavoitellaan tervettä ja tasa-arvoista työelämää. Meidän tulee yhdessä luoda sellainen ilmapiiri, että häirinnästä uskalletaan kertoa työnantajalle ja että työnantaja myös toimii sen pohjalta.

Työpaikoilla on oltava selkeät pelisäännöt kuinka ongelmatilanteissa toimitaan ja säännöt tulee olla kaikkien tiedossa. Ei ole olemassa yhtä kaavaa, miten näitä asioita tulee yrityksissä käsitellä. Jokaisella työpaikalla se varmaan tiedetään parhaiten.

Yhtenä vaihtoehtona seksuaalisen häirinnän kitkemiseen ovat yrityksissä tehtävät tasa-arvosuunnitelmat, mutta muitakin vaihtoehtoja on.

Uskon, että ensi vuonna, seuraavana Naisten päivänä olemme ottaneet isoja askeleita seksuaalisen häirinnän kitkemisessä ja tasa-arvoisemman työelämän puolesta.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Suomenmaassa 9.3.2018