Sote-palveluiden järjestäjä ja tuottaja edelleen erottamatta

Muistiossaan sosiaali- ja terveydenhuollon itsehallintoalueiden perustamisesta Tuomas Pöystin vetämä selvitysryhmä esittää puitteet sote-uudistuksen käytännön toteutukselle. Jotta itsehallintoalueet kykenisivät järjestämään erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon sekä vaativan ja perustason sosiaalipalvelut, alueiden määräksi esitetään 9-12.

– EK:n näkemyksen mukaan itsehallintoalueiden määrä on kuitenkin perusteltua rajata vielä esitettyä tiukemmin vain viiteen, jotta varmistetaan saumattomat alueelliset palvelukokonaisuudet sekä tarkoituksenmukainen työnjako ja toimintayksiköiden sijoittuminen, toteaa EK:n asiantuntijalääkäri Jan Schugk.

Palveluiden rahoittajan ja tuottajan rooleja ei uudistuksessa ole erotettu, mikä on sen keskeinen heikkous. Riskinä on, että palveluiden tuotantoon käytetään itsehallintoalueiden omaa tuotantokoneistoa silloinkin kun se ei ole tehokkain ja edullisin tapa tuottaa palvelut. Tämän välttämiseksi palvelutuotannon laatu, tehokkuus ja kustannukset on arvioitava läpinäkyvästi.

On luotava mekanismit, jotka varmistavat että itsehallintoalueet hyödyntävät alueensa koko palveluverkoston myös yksityisen ja kolmannen sektorin osalta. Mahdollisten kuntayhtiöiden aseman kilpailuneutraalius on keskeistä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusmalliksi muistiossa ehdotetaan itsehallintoalueiden verotusoikeutta tai valtion rahoitusta. Rahoituksen kerääminen on ehdottomasti toteutettava niin, että kokonaisveroaste ei nouse. Tämän välttämiseksi ja järjestelmän pitämiseksi mahdollisimman yksinkertaisena on rahoituksen kerääminen valtion toimesta ensisijainen vaihtoehto. Rahoitus on kohdennettava alueille menokehyksen puitteissa laskennallisin perustein.