Sote-uudistus ei onnistu paniikkiratkaisulla

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on yhteiskunnan kannalta erittäin merkittävä hanke, jolla on suuri vaikutus kansalaisten palveluihin ja hyvinvointiin sekä julkisen talouden kestävyysvajeeseen. Näin suurta muutosta ei pidä toteuttaa hätäisesti muutamassa päivässä laaditun pelastussuunnitelman pohjalta. Asia tulee valmistella huomattavasti paremmin, vaikka se sitten jäisikin seuraavan hallituksen päätettäväksi. Tällöin on myös syytä kytkeä yhteen järjestämis- ja rahoitusuudistukset, joita nyt on keinotekoisesti käsitelty erillään.

Suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmia ovat perustason palveluiden heikko saatavuus, erikoistason palveluiden jonot, sosiaali- ja terveyspalveluiden puutteellinen integraatio joidenkin asiakasryhmien kohdalla sekä alan heikentynyt tuottavuus, joka yhdessä lisääntyneen palvelutarpeen ja hoitomahdollisuuksien kehittymisen kanssa on johtanut kustannusten hallitsemattomaan kasvuun.

Näitä ongelmia ei yksinkertaisesti voida ratkaista uudistamalla hallinnolliset rakenteet ja pyrkimällä tuottamaan enemmän aiemmankaltaisia palveluita samoin vanhoin toimintatavoin. Esillä olleella mallilla tavoitteet palvelujen saatavuuden ja laadun parantamisesta ja julkisen talouden kestävyysvajeen pienentämisestä jäävät saavuttamatta.

Nyt on uskallettava uusia koko ajattelutapa ja rakennettava sosiaali- ja terveydenhuollon prosessit asiakkaan tarpeista lähtien. Valinnoillaan asiakas on mukana ohjaamassa ja kehittämässä palvelujärjestelmää jatkuvasti paremmaksi, tehokkaammaksi ja vaikuttavammaksi.

Palvelujen järjestäjä on erotettava kaikilla tasoilla niiden tuottajasta. Järjestäjän on otettava palvelutuotantoon mukaan kaikki eri palveluntuottajat ja hyödynnettävä näiden osaamista ja resursseja tarkoituksenmukaisella tavalla. Erilaiset palveluntuottajat on asetettava kilpailullisesti samalle viivalle. Rahan on seurattava asiakasta siten, että palveluntuottajia ei palkita vain suoritteista, vaan myös toiminnan laadusta ja vaikuttavuudesta. Kaikilla tasoilla on oltava kannustimia, jotka ohjaavat niin organisaatioita kuin yksittäisiä työntekijöitä toimimaan yhteisten tavoitteiden suuntaisesti.