Suomi putoamassa menestyvien Pohjoismaiden kelkasta

Yhteispohjoismainen tutkimus piirtää karua kuvaa hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta Suomessa.

Pohjoismaat menestyvät erinomaisesti kansainvälissä kilpailukyky- ja hyvinvointivertailuissa. Maat eivät kuitenkaan ole aivan niin poikkeuksellisia kuin usein ajatellaan, ja erot niiden välillä ovat kasvamaan päin.

– Suomi on putoamassa Ruotsin ja Tanskan kelkasta. Taloudellisen pohjan rapautuminen asettaa julkisten palvelujen ja turvaverkkojen rahoituksen vaakalaudalle, ei säästöpolitiikka tai uusliberalismi, summaa ETLAn toimitusjohtaja Vesa Vihriälä Pohjoismaista mallia koskevan tuoreen tutkimuksen viestejä.

Pohjoismaiden ministerineuvoston Kestävä pohjoismainen hyvinvointi -ohjelman puitteissa tehtyä yhteispohjoismaista tutkimusta esiteltiin ETLAn seminaarissa tänään Helsingissä.

Pohjoismainen malli on vastaisuudessakin vetovoimainen tapa lähestyä taloudellisia ja sosiaalisia haasteita, joita kansainvälinen kilpailu, tekninen kehitys ja väestön vanheneminen aiheuttavat kaikille maille.

Mittavat hyvinvointilupaukset yhdessä maiden pienen koon kanssa tekevät Pohjoismaista eräiltä osin poikkeuksellisen haavoittuvia, mutta toisaalta niillä on myös monia vahvuuksia: väestön osaamistaso, innovaatiopanostukset, riskinottoa tukevat turvaverkot sekä kansalaisten luottamus toisiinsa ja instituutioihin.

Niiden ansiosta ihmiset suhtautuvat avoimesti väistämättömiin muutoksiin ja ovat valmiita uudistamaan talouden ja yhteiskunnan toimintatapoja. Politiikan eri osa-alueilla tehtävien realististen uudistusten avulla Pohjoismailla on hyvät edellytykset olla maailman kärkikastia myös tulevina vuosina.

Suomi tarvitsee kunnianhimoisen eläkeuudistuksen

Suomi on kuitenkin suurissa vaikeuksissa. Suomen ja Islannin keskimääräinen elintaso on alkanut jäädä selvästi Ruotsista ja Tanskasta – omassa luokassaan porskuttavasta Norjasta puhumattakaan.

Suomen työllisyysaste on ollut viimeiset 20 vuotta selvästi heikompi kuin muissa Pohjoismaissa. Lisäksi Suomi on erikoistunut tuotantoon, jonka hintakehitys on ollut heikkoa. Tuottavuuden hyvä kehitys ja työtuntien suurehko määrä ovat kompensoineet näitä vaikutuksia tulonmuodostukseen ja veropohjaan.

Vuoden 2008 jälkeen tuottavuus on kuitenkin notkahtanut pahoin samalla, kun työllisyysaste on edelleen alentunut. Julkisten menojen kasvu on jatkunut, vaikka kokonaistuotanto ja sen mukana veropohja ovat madelleet paikoillaan.

Suomen julkiset menot olivat vuonna 2013 Euroopan suurimmat suhteessa kansantuotteeseen. Väestön nopea ikääntyminen heikentää työvoiman tarjontaa. Yhdessä julkisen talouden nykyisen rakenteellisen alijäämän kanssa se merkitsee, että Suomessa on suuri julkisen talouden kestävyysvaje.

Suomi tarvitsee kiireesti uudistuksia, jotka lisäävät työvoiman tarjontaa. Niistä tärkein on kunnianhimoinen eläkeuudistus. Työmarkkinoiden joustavuutta on lisättävä, jotta työvoima liikkuisi uusiin tehtäviin ja työttömyys minimoituisi.

Menopaineiden hillitsemiseksi julkisia palveluja on tehostettava rakenteita korjaamalla. Siinä on avainasemassa sellainen sote-uudistus, joka merkitsee aitoa muutosta luutuneisiin rakenteisiin.

Hyvinvoinnin kannalta pitkän päälle tärkein tavoite kuitenkin on, että tuottavuuskuilu kansainvälisen eturintaman maihin saadaan kurottua umpeen. Kilpailu- ja innovaatiopolitiikan avulla on luotava parempia edellytyksiä uuden syntymiselle, kun vanha tuotanto ja vanhat työpaikat tuhoutuvat kilpailun paineessa.

Ongelmia ei korjata elvytyksellä, vaan rakenneuudistuksilla

Pohjoismaiden menestysresepti on korkea työllisyysaste ja tuottavuuden kasvua vahvistava rakennemuutos. Ne mahdollistavat korkean elintason, hyvien julkisten palvelujen ja turvaverkkojen rahoituksen sekä pienet tuloerot.

Suomi ei ole huolehtinut näistä perusasioista viime vuosina riittävän hyvin, ja tämä laiminlyönti uhkaa Suomen hyvinvointimallia – ei liian vähäinen tulojen uudelleenjako tai tehdyt säästöt.

– Suomi jakaa tuloja uudelleen verojen ja tulonsiirtojen kautta enemmän kuin mikään muu Pohjoismaa ja Suomi on elvyttänyt voimakkaammin kuin juuri mikään toinen EU-maa vuodesta 2009. Suomen ongelmia ei korjata elvytyksellä tai julkista sektoria laajentamalla, vaan kansantalouden kantokykyä vahvistavilla rakenneuudistuksilla, Vesa Vihriälä toteaa.

Tutustu kirjaan Valkonen, Tarmo – Vihriälä, Vesa (eds.): The Nordic model – challenged but capable of reform (ETLA B262/TemaNord 2014:531)

Kuva: Dora Cheffi-Arab / Taloudellinen tiedotustoimisto TAT