Työaikaa vai ei?

Käsite ”työaika” voi aiheuttaa toisinaan sekaannuksia. Työaikalaissa työajalle annetaan juridinen määritelmä, kun taas arkikielessä käsitettä käytetään monesti laajemmassa merkityksessä.

Arkisessa kielenkäytössä työaika yhdistetään usein palkan maksamiseen. Se onkin luonnollista, sillä työaika on keskeisimpiä työsopimuksessa sovittavia asioita.

Työnantajalla on velvollisuus maksaa palkkaa sovitulta säännölliseltä työajalta, ja työntekijällä on puolestaan velvollisuus käyttää työaikansa työn tekemiseen. Työajan käsitettä käytetään myös vapaa-ajan vastinparina: ollaan joko työajalla tai vapaalla.

Työajan määritelmä vaikuttaa ylityön kertymiseen

Oikeudellisessa mielessä työajalla on kuitenkin oma, työaikalaissa määritelty merkityssisältönsä. Lain mukaan työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä.

Määritelmä koskee niitä työntekijöitä, joihin sovelletaan työaikalakia. Määritelmän täyttymisellä on erityisesti merkitystä silloin, kun arvioidaan, onko työsopimuksessa sovittu säännöllinen työaika täyttynyt.

Jos säännöllinen työaika on tullut täyteen, sen ylittävä työaika on lisätyötä tai ylityötä, jos lisätyön ja ylityön muut edellytykset täyttyvät. Työajan määritelmällä on siten vaikutusta yli- ja lisätyön muodostumiseen, niistä maksettaviin korvauksiin sekä ylityön enimmäismääriin.

Arkikieli ja työaikalain määritelmä osuvat yksiin, kun ajatellaan vaikkapa työvuoroluettelossa vahvistettua työaikaa, jonka työntekijä viettää työpaikallaan. Työajaksi luetaan myös aika, jonka työntekijä käyttää työtehtävien suorittamiseen varsinaisen työpaikan ulkopuolella muussa työnantajan osoittamassa paikassa.

Työaikalaki: matkustaminen ei ole työaikaa

Toisin on laita matkustamiseen käytetyn ajan kanssa. Työaikalaissa lähdetään siitä, että matkustamiseen käytetty aika ei ole työaikaa. Näin siitä huolimatta, vaikka työntekijä matkustaisi työsopimuksessa sovittujen työtehtävien hoitamiseksi.

Jos työntekijä esimerkiksi työnantajan määräyksestä matkustaa toiselle paikkakunnalle tekemään siellä jonkin työn, matkustamiseen käytettyä aikaa ei lueta työajaksi. Työntekijä saattaa matkan aikana valmistautua määränpäässä suoritettavaan työhön, mutta sekään ei tee matka-ajasta työaikaa.

Matkustamisen ajalta maksetaan useiden työehtosopimusten mukaan korvaus. Palkan maksaminen ei kuitenkaan tee matka-ajasta työaikalain mukaista työaikaa.

Havaitaan siis, että palkan maksamisella ja työajalla ei ole välttämätöntä yhteyttä. Sama koskee esimerkiksi koulutukseen käytettyä aikaa. Sekin saattaa olla palkallista, mutta työaikalain tulkintakäytännön mukaan se on työaikaa vain määrättyjen edellytysten täyttyessä.

Kuva: Dmitriy Shironosov/123rf.com