Uusi rahanpesulaki tuo lisävelvoitteita yrityksille
Eduskunta on hyväksynyt hallituksen esityksen uudeksi rahanpesulaiksi. Uusi sääntely lisää yritysten hallinnollista taakkaa ja kasvattaa niiden kustannuksia. EK:n yrityslainsäädännön asiantuntija Santeri Suominen kertoo tässä kirjoituksessa uudesta lakipaketista ja sen keskeisimmistä vaikutuksista yrityksiin.
Eduskunnalle annettiin 2016 marraskuussa esitys uudeksi laiksi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä (rahanpesulaki). Laki perustuu EU:n neljänteen rahanpesudirektiiviin.
Eduskunta hyväksyi lakipaketin kesäkuussa 2017. Uusi sääntely tulee sovellettavaksi asteittain vuoteen 2020 mennessä.
Keskeisimmät vaikutukset yrityksiin
Uusi laki lisää etenkin finanssialan yritysten taakkaa ja kasvattaa niiden kustannuksia. Tavallisetkaan yritykset eivät välty lisävelvoitteilta. Laki nimittäin velvoittaa kaikki oikeushenkilöt ilmoittamaan tosiasialliset edunsaajansa Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) ylläpitämiin rekistereihin 1.7.2019 alkaen ja 1.7.2020 mennessä.
Ilmoitusvelvollisuus ei kuitenkaan koske pörssilistattuja yhtiöitä, koska niiden osakkeenomistajia säännellään arvo-osuusjärjestelmää koskevassa lainsäädännössä. Uusi ilmoitusvelvollisuus koskee siis satojatuhansia suomalaisia yksityisiä osakeyhtiöitä, avoimia ja kommandiittiyhtiöitä, eurooppayhtiöitä sekä osuuskuntia.
Säätiöiden tai rekisteröityjen yhdistysten ei tarvitse erikseen ilmoittaa tosiallisia edunsaajia rekisteriin koska rahanpesulain 1:7 mukaisesti yhdistyksen yhdistysrekisteriin merkittyjä hallituksen jäseniä pidetään tosiallisina edunsaajina. Säätiöiden osalta tosiallisina edunsaajina pidetään säätiörekisteriin merkittyjä hallituksen jäseniä ja hallintoneuvoston jäseniä. Toki yhdistysten ja säätiöiden hallituksen (ja hallintoneuvoston) rekisteröinnistä säädetään yhdistyslaissa sekä säätiölaissa, mutta erikseen tosiallisia edunsaajia näiden ei tarvitse PRH:lle ilmoittaa.
Tosiasiallisella edunsaajalla tarkoitetaan rahanpesulaissa luonnollista henkilöä, joka joko omistaa oikeushenkilön tai muuten käyttää määräysvaltaa oikeushenkilössä. Yhteisöjen osalta tosiasiallisena edunsaajana pidetään henkilöä, jolla on yli 25 prosentin omistus tai ääniosuus yhteisössä. Jos tällainen omistus- tai äänivaltaosuus on toisen oikeushenkilön hallussa, yhteisön on selvitettävä, ketkä luonnolliset henkilöt voivat tehdä itsenäisesti päätöksiä omistavassa oikeushenkilössä. Tällöin tulee huomioida, että asema voi perustua muun muassa osakassopimukseen.
Eräänlaisena takaporttina laissa säädetään, että jos tosiasiallista edunsaajaa ei pystytä tunnistamaan tai tunnistamisen edellytykset eivät täyty, tosiasiallisina edunsaajina pidetään kyseisen oikeushenkilön hallitusta tai vastuunalaisia yhtiömiehiä, toimitusjohtajaa tai muuta vastaavassa asemassa olevaa henkilöä.
Edunsaajarekisterin tiedot ulottuvat vain toiselle omistusportaalle kohdeyrityksestä katsoen. Näin ollen monimutkaisemmat omistusrakenteet voivat jatkossa edellyttää lisäselvittämistä. Yhdistyksen, säätiön, asunto-osakeyhtiön ja keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön tosiasiallinen edunsaaja on kuitenkin aina rekisteriin merkityn hallituksen jäsenet.
Osake- ja osakasluettelon rinnalle yhteisön velvollisuus pitää yllä tosiasiallisia edunsaajiaan koskevia tietoja
Voimassa olevan osakeyhtiölain mukaan osakeyhtiön hallituksen on pidettävä osakkeista ja niiden omistajista luetteloa (osakasluettelo), johon merkitään mm. kunkin osakkeenomistajan nimi ja osoite sekä yksilöityjen osakkeiden tai osakekirjojen lukumäärä osakelajeittain ja osakkeiden antamispäivä, jos yhtiön osakkeita ei ole liitetty arvo-osuusjärjestelmään. On muistettava, että osakeyhtiön osakkeenomistaja voi olla myös toinen oikeushenkilö.
Uusi laki edellyttää, että yhteisön, kuten osakeyhtiön, hallituksen jäsenen tai vastuunalaisen yhtiömiehen on huolehdittava siitä, että yhteisön tosiasiallisista edunsaajista pidetään luetteloa. Luetteloon merkitään omistajan tai edunsaajan nimi, syntymäaika, kansalaisuus, asuinmaa sekä määräysvallan tai omistusosuuden peruste ja laajuus. Luettelo on laadittava viivytyksettä oikeushenkilön perustamisen jälkeen ja sitä on pidettävä luotettavalla tavalla. Yrityksen tosiasiallisen edunsaajan rekisteröinnistä kaupparekisteriin säädetään kaupparekisterilaissa.
Lainvalmistelua kritisoitu poikkeuksellisen voimakkaasti
Eduskunnan talousvaliokunta piti ehdotuksen ongelmakohtina erityisesti sääntelyn aiheuttamaan hallinnolliseen taakkaan ja soveltamisalan laajentamiseen EU-tason sääntelyä laajemmaksi liittyviä kohtia. Talousvaliokunta katsoi, että esityksen vaikutusten arviointi jäi näiltä osin puutteelliseksi ja tiettyjen säännösten merkitys rahanpesun torjunnan kannalta epäselväksi. Talousvaliokunnan lausunto
Lisäksi EU:n rahanpesusääntelyn jatkuvaa kiristämistä ja tavallisten yritysten hallinnollisen taakan lisäämistä on kritisoitu aina Maailmanpankin elimiä myöden.
Sääntely muuttuu jatkuvasti EU:ssa
Lakipaketin hyväksymisen yhteydessä eduskunta edellytti, että hallitus tulee arvioimaan myöhemmin neljännen rahanpesudirektiivin muutosten täytäntöönpanon yhteydessä, onko tosiasiallisia edunsaajia koskevien tietojen rekisteröintikynnys riittävällä tasolla sen varmistamiseksi, että säännökset eivät ole helposti kierrettävissä, huomioiden myös näiden tietojen käyttötarkoitus.
Vuoden 2016 heinäkuussa EU:n komissio antoikin 4. rahanpesudirektiivin muutosesityksen, jonka käsittely on kesken EU:n toimielimissä. Ehdotuksen toteutuessa tosiasiallisen edunsaajan omistusraja laskettaisiin 10 prosenttiin (kun se nyt hyväksytyssä uudistuksessa on 25 prosenttia). Suomen lainsäätäjä päässeekin pian muuttamaan uudelleen rahanpesusääntelyä. Yritysten kannalta tilanne on valitettava, koska niiden on jatkuvasti sopeuduttava uuteen sääntelyyn.
Lisäksi EU:n komissio antoi joulukuussa 2016 ehdotuksen (COM 2016 826 final) direktiiviksi, jossa kansalliset rahanpesukriminalisoinnit tulisi harmonisoida siten, että etenkin ns. itsepesu olisi kattavasti kriminalisoitu eri jäsenvaltioissa. Rikosoikeuden harmonisoiminen on erityisen haastavaa jäsenvaltioiden erilaisten oikeuskulttuurien vuoksi.