Vuorotteluvapaalain kiristykset voimaan syyskuussa

Vuorotteluvapaalain muutokset tulevat voimaan 1.9.2014.

Keskeiset muutokset koskevat

• vuorotteluvapaalle pääsyn edellytyksenä olevaa työhistoriavaatimusta,
• vuorotteluvapaan hakemiselle asetettua yläikärajaa ja
• vuorotteluvapaasijaisen työttömyyden kestoa.

Näiden lisäksi lakiin on tehty pienempiä muutoksia lähinnä käytännön soveltamistilanteissa ilmenneiden ongelmien takia.

Syyskuun alun jälkeenkin vuorotteluvapaa edellyttää aina, että työnantaja ja työntekijä sopivat keskenään vapaan pitämisestä. Työntekijällä ei ole yksipuolista oikeutta vapaaseen.

Lakimuutosten tavoitteena on ollut vuorotteluvapaan aiheuttamien kustannusten pienentäminen ja työllisyyden lisääminen. Muutokset tehtiin osana hallituksen rakennepoliittista pakettia.

Työhistoriavaatimukseksi 16 vuotta

Vuorotteluvapaalle pääsyn yhtenä edellytyksenä on, että työntekijälle on kertynyt lain vaatima vähimmäistyössäoloaika. Uudistettu laki edellyttää 16 vuoden työhistoriaa aiemman 10 vuoden sijaan.

Yläikäraja otetaan käyttöön

Vuorotteluvapaan käytölle ei ollut aiemmin yläikärajaa. Se johti käytännössä siihen, että vuorotteluvapaalta jäätiin jonkin verran suoraan eläkkeelle. Se puolestaan sotii vahvasti muun muassa työurien pidentämistavoitteita vastaan.

Uuden lain mukaan vuorotteluvapaan käytölle on yläikäraja, joka on nykyisen vanhuuseläkejärjestelmän voimassa ollessa 60 vuotta. Yläikäraja koskee vuonna 1957 syntyneitä ja sitä nuorempia.

Yläikäraja tarkoittaa, että vuorotteluvapaalle ei voi jäädä enää sen kalenterikuukauden jälkeen, jonka aikana työntekijä täyttää 60 vuotta.

Muutoksia sijaisen työttömyyden keston vaatimuksiin

Uudistettu vuorotteluvapaalaki ei muuta vanhaa käytäntöä, jonka mukaan vuorotteluvapaan ajaksi palkattava sijainen voidaan palkata hoitamaan muitakin tehtäviä kuin niitä, joita vuorotteluvapaalle lähtenyt teki.

Sen sijaan uudistettu laki edellyttää, että lähtökohtaisesti sijaiseksi voidaan palkata vain sellainen työtön työnhakija, joka on ollut vähintään 90 kalenteripäivää työttömänä vuorotteluvapaan alkamista edeltäneiden 14 kuukauden aikana. Työttömyys on voinut olla tällä ajanjaksolla yhdenjaksoista tai osissa.

Poikkeuksena 90 kalenteripäivän työttömyysääntöön ovat alle 30-vuotiaat työttömät työnhakijat, joiden ammatti- tai korkeakoulututkinnon suorittamisesta on kulunut enintään yksi vuosi, sekä alle 25-vuotiaat ja yli 55-vuotiaat työttömät työnhakijat. Tällä poikkeuksella tavoitellaan tiettyjen erityisryhmien nopeampaa työllistymistä.

Sijaisen työttömyyden keston vaatimusta on kiristetty, koska se mahdollistaa paremmin pidempään työttömänä olleiden työllistämisen. Vanhojen säännösten aikana valtaosalla vuorotteluvapaasijaisista työttömyys oli kestänyt vain alle viikon.

Vuorotteluvapaan vähimmäiskesto 100 kalenteripäivään

Uudistetun lain mukaan vuorotteluvapaan vähimmäiskesto nousee 90 kalenteripäivästä 100:aan. Enimmäiskesto on 360 kalenteripäivää. Vuorotteluvapaa voidaan, kuten aiemminkin, pitää joko yhdenjaksoisena tai pilkkoa enintään kolmeen jaksoon kahden vuoden aikajanalla vapaan alkamisesta.

Jaksottamisessa on muuttunut se, että jos vapaa on sovittu vuorotteluvapaasopimuksessa pidettäväksi jaksoissa, jaksojen ajankohtia voidaan yhteisesti sopia muutettavaksi vielä ennen kyseisen vuorottelujakson alkamista.

Aiemmin vuorotteluvapaasopimuksessa ilmoitettuja jaksoja ei ole voinut muuttaa sen jälkeen, kun niistä oli sopimuksessa sovittu. Muutoksen tarkoitus on ollut helpottaa sellaisia tilanteita, joissa esimerkiksi työnantajalle tulee äkillinen työvoiman tarve ja vuorottelijaa tarvittaisiin töissä jo sovitun vapaan ajankohtana tai työntekijälle tulee tarve muuttaa ajankohtaa.

Muuttaminen edellyttää aina sopimista. Myös muutetut jaksot on pidettävä aina kahden vuoden aikajanalla ensimmäisen vapaajakson alkamisesta.

Lain voimaantulopäivällä on merkitystä!

Lain voimaantulopäivällä 1.9.2014 on merkitystä tilanteissa, joissa vuorotteluvapaa on alkanut ennen voimaantulopäivää tai vuorotteluvapaasopimus on tehty ennen ko. päivää ja vuorotteluvapaa alkaa viimeistään 31.12.2014.

Tällöin vuorotteluvapaaseen sovelletaan vanhan vuorotteluvapaalain säännöksiä. Se tarkoittaa, ettei esimerkiksi vuorotteluvapaajaksojen ajankohtia voi siirtää vuorotteluvapaasopimuksen solmimisen jälkeen. Myöskään sijaisen työttömyyden kestoon ei sovelleta aiemmin mainittua 90 kalenteripäivän sääntöä.

Vuorotteluvapaan tulevaisuus pohdintaan

EK:n mielestä lain tiukentaminen korjaa vuorotteluvapaata sen alkuperäisen tarkoituksen mukaiseen suuntaan eli edistää pidempään työttömänä olleiden työllistymistä sekä tukee paremmin työssä jaksamista ja työurien pidentämistä.

Silti korjattavaa jää edelleen. Järjestelmä on kallis – kustannukset olivat vuositasolla 120 miljoonaa euroa vuonna 2012. Vuorotteluvapaa rahoitetaan valtion varoista sekä työnantajien ja palkansaajien työttömyysvakuutusmaksuilla. Järjestelmää rahoittavat siten kollektiivisesti kaikki työnantajat riippumatta siitä, kenen työntekijät sitä käyttävät.

Lisäksi vapaan ajalta ansaitaan eläkettä, joten siitä aiheutuu myös eläkemenoja. Vuonna 2012 vuorotteluvapaasta aiheutuneet eläkekustannukset olivat noin 31 miljoonaa euroa.

Onkin aiheellista kyseenalaistaa järjestelmän järkevyys tulevaisuudessa. Pitääkö työnantajien osallistua sellaisen vapaan rahoittamiseen, jossa työntekijä jää pois työstä ilman pakottavaa syytä? Vuorotteluvapaa toimii myös muiden lukuisten vapaiden ohella yleisesti työaikaa lyhentävänä järjestelmänä.
* * * * * * *

Vuorotteluvapaa tuli voimaan vuoden 1996 alusta. Sen käyttäjämäärät vaihtelevat vuosittain noin 16 000 työntekijästä 22 500 työntekijään. Laskusuhdanteissa käyttäjämäärä on usein vähentynyt. Yleisintä vuorotteluvapaa on julkisella sektorilla. Eniten sitä käyttävät terveyden- ja sairaanhoidon, opetuksen ja sosiaalialan työntekijät.
Laki vuorotteluvapaalain muuttamisesta

Kuva: 123rf.com