Taneli Lahti: EU:lle on löydettävä oikea suunta

EU:n evoluutio on jälleen kiihtynyt. Seuraavien vuosien valinnoilla voi olla suuria vaikutuksia eurooppalaisten arkeen. EK on mukana vaikuttamassa kehityksen suuntaan. EK:n EU-asioiden johtaja Taneli Lahti kertoo, miten EU-tarina on Suomen kannalta edistynyt ja mihin suuntaan juonen pitäisi kehittyä.

Kylmän sodan päättyminen, Euroopan yhdentyminen, demokratian leviäminen, suljettujen talouksien avautuminen ja uudet teknologiat loivat 90-luvulta alkaen edellytykset ennennäkemättömälle vaurauden ja hyvinvoinnin kasvulle.

Rajat ylittävä kanssakäyminen, kauppa, investoinnit, opiskelu ja työskentely lisääntyivät nopeasti. Taloudet kasvoivat, syntyi uusia innovaatioita, työpaikkoja ja uutta kulttuuria. Ympäristön, kestävän kehityksen ja köyhyyden poistamisen eteen tehty työ edistyi. Aseellisten konfliktien ja sotien määrä väheni, ihmisoikeudet ja vapaus saavuttivat yhä useamman.

Suomi ja suomalaiset ovat niiden joukossa, joiden elintaso on parantunut 90-luvulta alkaen eniten. Suomalaisten ostovoima on kasvanut vuodesta 1995 alkaen yli 40%.

Sitten, 2000-luvun alussa terrorismi järkytti kehittyneiden talouksien turvallisuuteen tottuneiden kansalaisten maailmankuvaa perusteellisesti. Sodat, aseelliset konfliktit ja vastakkainasettelut palasivat uutisiin, eivätkä ole sieltä poistuneet. Niiden uhka ja seuraukset koskettavat lähes jokaista eurooppalaista. Ja Euroopan lähialueilla miljoonat ihmiset ovat joutuneet pakoon kodeistaan, vieraisiin ympäristöihin.

Suomalaisten ostovoima on kasvanut vuodesta 1995 alkaen yli 40%.

Vuosikymmenen vaihteessa päättyi pitkä ja loppumattomalta vaikuttanut nopean talouskasvun kausi. Monet sen varaan rakennetut odotukset ja toiveet paljastuivat mahdottomiksi. Kaikkia hyödyttänyt nopea kasvu osoittautui jatkuneen osin liian pitkään, liikaa velaksi.

Hyvien vuosien aikana kasaantuneet epätasapainot alkoivat purkautua. Seurauksena oli rahoitusmarkkinoiden kriisi, muutamien valtioiden ajautuminen lähes maksukyvyttömiksi, Euroopan talouden taantuma ja työttömyyden nopea kasvu useimmissa EU:n jäsenmaissa.

Korjaustöihin lähdettiin ripeästi. Rahoitusmarkkinoita ja jäsenmaiden julkisia talouksia vakautettiin. Hyvinä aikoina rapautunutta kilpailukykyä kohennettiin. Euroopan talous- ja rahaliiton perusteita vahvistettiin. Tuloksiakin syntyi.

Niissä maissa joissa remonttiin ryhdyttiin ripeimmin, kasvu ja työllisyyden kohentuminen on viime vuosina ollut nopeaa. Maat joissa uudistukset ovat edenneet hitaimmin myös toipuvat hitaimmin. Kokonaisuutena Eurooppa on kuitenkin jo päässyt edellisen talouskriisin yli. Sen talous kasvaa neljättä vuotta ja työttömyys laskee.

Uudistusten vauhti on hidastunut lähes kaikissa jäsenmaissa.

Varovaisen finanssipolitiikan ja elvyttävän rahapolitiikan sekä talousuudistusten yhdistelmä on toiminut. Vetoapua ovat antaneet raaka-aineiden alhaiset hinnat, viime vuosiin jatkunut kehittyvien talouksien imu ja maailmankaupan kasvu.

Toipuminen on kuitenkin tuskallisen hidasta. Korkea velkataakka vaikeuttaa kasvua ja elvyttävän rahapolitiikan välittymistä investoinneiksi. Kansalaisten väsymys kriisivuosien koettelemuksiin on kääntynyt pettymykseksi päättäjiin. Uudistusten vauhti on hidastunut lähes kaikissa jäsenmaissa.

Samalla näyttää siltä, että kehittyvien talouksien kasvu on asettumassa aiempaa alhaisemmalle tasolle. Euroopan lähialueiden konfliktit luovat epävarmuutta ja horjuttavat kansalaisten turvallisuuden tunnetta. Iso-Britannian päätös erota Euroopan Unionista on käynnistänyt prosessin joka lisää epävarmuutta entisestään. Muutamien eurooppalaisten pankkien tulevaisuuteen liittyy suuria kysymyksiä. Eikä Euroopan demografinen rakenne salli talouskasvun enää palaavan kriisiä edeltäneelle tasolle. Elintason ei enää voi odottaa kasvavan samaa vauhtia kuin 90-luvulla alkaneella kukoistuksen kaudella.

Näiden tekijöiden seurauksena Euroopan talouden toipuminen uhkaa hidastua entisestään.

Kansalaiset ympäri Euroopan ovat syystä huolissaan elintasonsa näkymistä. Maaperä on altis populismille ja otollinen yksinkertaisille ratkaisuille. Suojautuminen kilpailulta, käpertyminen omien rajojen suojaan, vapaakaupan vastustaminen ja eurooppalaisen integraation syyllistäminen ovat vaistoihin vetoavia mutta vääriä ratkaisuja.

Maaperä on altis populismille ja otollinen yksinkertaisille ratkaisuille

WTO ja IMF ovat viime aikoina julkaisseet huolestuttavia ennusteita maailmankaupan kasvun hidastumisesta. Tänä vuonna kaupan arvellaan kasvavan alle 2%, ja ensi vuodelle kasvuhaarukaksi arvioidaan 1.8-3.1%. Kun tiedetään että BKT:n ja kaupan kasvun suhde on globalisaation aikana ollut noin 1.5, voidaan päätellä että maailmantalouden kasvu uhkaa hidastua. Se taas tietää vähemmän töitä ja elintason parantumisen pysähtymistä yhä useammalle. Tyytymättömyys ja epävakaus valtaavat lisää alaa.

Viikon graafi: (tästä voit katsoa animaation uudelleen…)

Vastaukseksi tarvitaan rohkeaa vapaan kaupan, kansainvälisyyden ja avoimuuden edistämistä sekä eurooppalaisten ratkaisujen etsimistä. Ne vaativat valmiutta muutokseen ja sopeutumiseen, uteliaisuutta uuteen, suvaitsevuutta ja edelläkävijyyttä. Niiden etuja on perusteltava, niiden tarpeellisuutta puolustettava ja niiden eteen on työskenneltävä mahdollisimman laajassa yhteisymärryksessä ja yhteistyössä. Ne ovat Suomen elinkeinoelämän menestyksen ja suomalaisten elintason kasvun perustekijöitä. Ja niin kaikkien muidenkin eurooppalaisten.

Tarvitaan rohkeaa vapaan kaupan, kansainvälisyyden ja avoimuuden edistämistä sekä eurooppalaisten ratkaisujen etsimistä.

Euroopan Unionissa on käynnissä muutos, jonka tuloksena se näyttää kymmenen vuoden kuluttua hyvin erilaiselta kuin nyt. Käynnissä on yhtäaikainen hajaantuminen ja tiivistyminen. Yhtäältä Iso-Britannia on lähdössä unionista, muutamat jäsenmaat haastavat Unionin perusarvoja ja toiset sen sääntökehikkoa. Toisaalta jäsenmaiden johtajat vaikuttavat päättäväiseltä tiivistämään esimerkiksi yhteistä puolustuspolitiikkaa ja rajojen valvontaa.

Jäsenmaiden eteen tulee lähivuosina useita yksittäisiä valintoja ja päätöksiä, joiden seurauksena ne joko osallistuvat edelleen tiivistyvään eurooppalaiseen yhteistyöhön tai jättäytyvät siitä valikoiden ulkopuolelle.

Käynnissä on yhtäaikainen hajaantuminen ja tiivistyminen.

Eteen tulevat kysymykset voivat koskea esimerkiksi valmiutta osallistua talous- ja rahaliiton tiivistämiseen, sosiaali-, työllisyys- ja veropolitiikan nykyistä tiiviimpään yhdenmukaistamiseen, vapaakauppasopimuksiin, yhteiseen puolustukseen, turvallisuuteen ja rajavalvontaan sekä siirtolaisuuteen ja maahanmuuttoon.

On mahdollista että valintojen tuloksena syntyy joidenkin tavoiteltavana pitämä näkymä Euroopan ytimestä ja sitä ympäröivistä jäsenmaiden kehistä, joissa eurooppalaiseen yhteistyöhön osallistutaan valikoiden.

Yhtenäinen Eurooppa ja Suomi osana sitä voi vaikuttaa maailmanlaajuisiin valintoihin ja kehityssuuntiin vielä pitkälle tulevaisuuteen, siitäkin huolimatta, että Euroopan painoarvo on väistämättä heikkenemässä. Mutta hajanainen, eriytynyt Eurooppa menettäisi vaikutusvaltansa ja kykynsä edistää kansalaistensa hyvinvointia nopeasti. Erityisesti ulkokehille jääville pienille, maantieteellisesti kaukana keskusta sijaitseville maille se tietäisi ajautumista pysyvään epävarmuuteen ja sopeutujan rooliin. Se ei olisi suomalaisille eduksi.

Siksi on parempi ponnistella mieluummin sen eteen, että Eurooppaa uudistetaan niin, että siitä tulee entistä yhtenäisempi, ja että kaikki voivat tuntea sen omakseen. On pohdittava uudelleen millaisia tehtäviä ja vastuita hoidetaan parhaiten yhdessä kaikkien eurooppalaisten kesken, mitkä tehtävät hoituvat parhaiten jäsenmaiden toimesta ja millaiset asiat on parasta jättää alueellisen, alakohtaisen tai paikallisen sopimisen kohteiksi, ja mikä on parasta jättää vaikkapa yritysten ja kotitalouksien itsensä hoidettavaksi.

Asialista vaikuttaa tutulta. Suomessa on käynnissä vastaava, kotimaista vastuun- ja työnjakoa uudistava muutos. Samankaltainen pohdinta on edessä myös koko Euroopan osalta. Siihen on osallistuttava, ja huolehdittava että suomalaisilla säilyy paikkansa Euroopassa.

Viikon kysymys: Mitä tarkoittaa talous- ja rahaliitto?