Santeri Suominen bloggaa: Korruptiota kitkettävä tehokkain asein

Korruption vastaista päivää vietettiin viime viikolla. Oikeusministeriö järjesti seminaarin jossa käsiteltiin mm. seuraavia kysymyksiä: Suomen korruptionvastaiset toimet ovat kansainvälisesti vertailtuna vähäisiä? Tarvitaanko maahamme lobbarirekisteriä  ja korruptiosta ilmoittajien suojelua? Entä mikä on poliitikkojen vastuu – miten korruptiota kitkisivät poliitikkopaneelin keskustelijat?

Suomalaisesta korruptiosta keskustelemista vaikeuttaa usein määritelmien monitulkintaisuus. On kuitenkin selvää, että korruptiivista toimintaa voi liittyä selkeän laittomaan ja rikolliseen menettelyyn kuin myös lailliseen, mutta epäeettiseen toimintaan. Onkin katsottu, että Suomessa esiintyvälle korruptiolle on usein ominaista se, että toimitaan muodollisesti lain mukaan, mutta silti epäeettisesti.

Korruptio ilmenee usein epäeettisten etuuksien antamisena tai ottamisena, eturistiriitoina ja suosimisena sekä epäeettisenä päätösten valmisteluna muodollisten päätöksentekorakenteiden ulkopuolella. Suomessa esiintyvän korruption riskialueina pidetään mm. rakennusalaa, julkisia hankintoja ja tarjouskilpailuja, yhdyskuntasuunnittelua sekä poliittista rahoitusta ja päätöksentekoa.

EK on sitoutunut korruption vastaiseen taisteluun

Rajallisten resurssien maailmassa korruptiota torjutaan tehokkaimmin ja vaikuttavimmin kohdistamalla järeimmät toimenpiteet ongelmallisimpina pidettyihin alueisiin. Jotta tämä riskiperusteinen kohdennus voidaan tehdä oikein, tarvitaan tutkimusta. EK pitääkin erinomaisena, että oikeusministeriön korruptionvastaisen strategian tavoitteissa on nimenomaisesti mainittu korruptioon liittyvän tutkimuksen edistäminen Suomessa.

Verovarojen tehokkaampaa käyttöä valvottava

Valtio ja kunnat tekevät Suomessa julkisia hankintoja jopa 35 miljardilla eurolla vuodessa. Kuntaomisteisia yhtiöitä on jo yli 2 000, ja niiden liikevaihto yli 10 miljardia euroa. Hankinnoilla on suuri vaikutus julkiseen talouteen, markkinoiden toimivuuteen ja kansalaisten saamiin julkisiin palveluihin.

Julkisia hankintoja onkin tehtävä jatkossa järkevämmin ja innovatiivisemmin. Kuntien lopetettava verovarojen ohjaus naapurikuntaan – ei kilpailuttamattomia hankintoja kuntayhtiöltä. Tällainen paikallistason protektionismi altistaa korruptiolle. Verovarojen käyttö on oltava nykyistä tehokkaampaa. Kyse on lopulta ennen muuta hankinta- ja ostajaosaamisen parantamisesta. Hankintasääntelyn noudattamisen valvontaa on tehostettava, ja rikkomuksista on asetettava taloudellisia seuraamuksia hankintayksiköille.

EK kannattaa avoimuusrekisteriä Suomeen

Ammattimaista ja säännönmukaista lobbausta eli edunvalvontaa harjoittavat toimijat rekisteröitävä avoimuusrekisteriin. Hyvään alkuun Suomessa päästäisiin ottamalla mallia EU:n avoimuusrekisteristä. Lobbaus kuuluu demokratiaan ja läpinäkyvyyden lisääminen tältä osin olisi omiaan lisäämään luottamusta lainvalmisteluun.

Ilmoittajaa suojeltava, mutta Suomen oikeuden mukaisesti

EU:n ns. whistleblower protection -direktiiviehdotuksen tavoitteet ovat kannatettavia (EK:n uutinen 24.4.). Saadakseen suojaa ilmoittajan tulisi kuitenkin aina ilmoittaa organisaation sisäistä ilmoituskanavaa pitkin havaitsemastaan väärinkäytöksestä tai sen epäilystä.

Suomen työoikeudelle vieraita elementtejä, kuten työsuhteen palauttamisvelvollisuutta, emme kuitenkaan kannata. Hyvää tarkoittavasta direktiivistä ei voi kehittyä automaattista immuniteettia esim. yt-menettelyjen kohteeksi joutuvalle ilmoittajalle.

Myös direktiiviesityksen oikeusperustaan liittyvät kysymykset on otettava vakavasti ja selvitettävä huolella. EU:n legitimiteetti ei ainakaan pidemmän päälle kestä perustamissopimusten määräyksistä piittaamatonta lainsäätämistä.

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi