Kestävyyslakia koskeva hallituksen esitysluonnos (EK-2012-373)

Biopolttoaineiden ja bionesteiden kestävyydestä annettavalla lailla määritellään sovellettavat kestävyysvaatimukset ja todentamiset nestemäisille ja kaasumaisille liikenteessä käytettäville polttoaineille ja bionesteille, joita käytetään muualla energiakäytössä.

Toiminnanharjoittajille laki merkitsee velvoitetta ottaa käyttöön järjestelmiä kestävyyden osoittamiseksi.

Lainsäädäntö on tarpeen selkeyttämään toimintapuitteet biopolttoaineiden tuotantoon ja markkinoille. Säädöksiä tarvitaan määrittelemään RES-direktiivin mukaiset uusiutuvaksi energiaksi määritellyt tuotteet sekä ns. tuplalaskentaan hyväksyttävät tuotteet.

Suuri puute on, että edelleenkään kansallisesti sovellettavat lait eivät muodosta yhteistä kehystä Euroopan kuluttajamarkkinoiden tasolla vaan kussakin jäsenmaassa sovelletaan sen maan määrittelemiä kestävyyskriteereitä.

EU on tiettävästi antamassa uuden esityksen, joka koskisi sekä bionesteitä että biomassoja. Tällä esityksellä saattaa olla vaikutusta myös esitetyn lain sisältöön.

Lakiesitys tuo toimijoille merkittävästi uutta hallinnollista velvoitetta. Toimijat joutuvat perustamaan järjestelmän kestävyyden osoittamiseksi, hankkimaan ulkopuoliset todentajat ja pitämään eräkohtaisesti tuotannosta tietopohjaa yllä mahdollisia valvontoja varten. Lisäksi toiminnanharjoittajat joutuvat maksamaan uusia kustannuksia järjestelmien viranomaishyväksynnän saamiseksi. Nämä kaikki kustannukset tulevat uusiutuvan energian kustannuksiksi.

Kestävyyskriteereistä maankäytön muutoksen ja aarniometsistä mahdollisti tulevan puun verifiointi soveltuvat huonosti Suomen olosuhteisiin. Näiden osalta Suomessa ei ole mitään kestävyysongelmaa. Järjestelmä kuitenkin edellyttää sellaisen puun, joka tulee esimerkiksi rakentamiseen otettavalta metsämaalta tai pelloksi raivatusta metsästä, poissulkemista bionesteiden raaka-aineina. Volyymiltaan kysymys on marginaalinen mutta periaatteessa pitäisi todentaa. Turvemaiden osalta säädettäisiin kuivattamista koskevista kriteereistä. Ojitusta ei sallita vertailuajankohdan jälkeen kestävyyden hyväksynnässä. Sen sijaan kunnostusojitus olisi mahdollinen kestävyyden kannalta. Tämän tulisi näkyä selkeästi myös pykäläkohtaisessa perustelussa.

Ehdotus kieltää valtion tuen, jos tukea voidaan käyttää ei-kestävän raaka-aineen hyödyntämisessä. Tämä tulkinta voi johtaa sekaviin tilanteisiin. Voiko joku laitos saada tukea investoinnille, jos osa raaka-aineesta ei ole kestävyyskriteerien puitteissa todistettua? Tai kun hankintaketjun päärooli on hankkia puuta saha- ja metsäteollisuudelle, suostuuko se jatkossa enää ottamaan energiapuuta integroidun keräysketjun toimintaan mukaan? Suomeen on syntymässä uusia puuta bionesteiden raaka-aineina käyttäviä laitoksia. Tällöin puun alkuperän todistaminen nousee keskeiseen asemaan.

EU:n komissio on ilmoittanut laajentavansa kestävyyskriteerit koskemaan myös kiinteitä ja kaasumaisia biopolttoaineita. Jo tässä yhteydessä EK toteaa, että tällaisen järjestelmän toimeenpano on pienempien toimijoiden kannalta raskas. Biomassojen energiakäyttäjät ovat usein pienempiä yksiköitä, eivätkä ne ole valmiiksi päästökauppajärjestelmään liittyvien raportointien ja auditointien piirissä. Puun hankintaketjussa toimijoiden intressi kerätä energiapuuta todennäköisesti heikkenisi, jos verifiointimenetelmistä muodostuu raskas ja eräkohtainen.

Selkeintä olisi jos Suomessa kasvatettu puu saataisiin sellaisenaan tai sertifiointijärjestelmin todistetuksi kestäväksi, eikä tarkempiin eräkohtaisiin tarkasteluihin tarvitsi mennä miltään osin. Suomalainen lainsäädäntö ja metsänhoitotavat takaavat kestävyyden paikallisissa olosuhteissa. Riskitarkastelu tulisi keskittää sinne, missä kestävyysongelmia on.

Kunnioittavasti

Elinkeinoelämän keskusliitto EK
Infra ja ympäristö

Tellervo Kylä-Harakka-Ruonala