Lausunto opasluonnoksesta uuden jätelainsäädännön mukaisista vakuusvaatimuksista (EK-2012-151)

Ympäristöministeriö on pyytänyt Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n lausuntoa otsikossa mainitusta opasluonnoksesta. Lausuntonaan EK esittää seuraavaa:

Jätelainsäädännön mukaiset vakuusvaatimukset ovat vaikeaselkoinen asia. Sen vuoksi vakuuksien soveltamista ja asettamista helpottava opas on erittäin tarpeellinen. Ympäristöministeriön järjestämä keskustelutilaisuus oli onnistunut ja selkeytti eräitä tulkinnanvaraisuuksia, mutta jätti joitakin kysymyksiä myös avoimiksi. Keskustelutilaisuudessa kävi ilmi, että jätelainsäädännön mukaisten vakuussäännösten asiantuntijollakin jotkut yksityiskohdat olivat vielä selkiytymättömät.

Suurin osa vakuusvaatimuksista kuuluu jo nykyiseen lainsäädäntöön, joten eräille elinkeinoelämän yrityksille käytännöt ovat jo vakiintuneet. Vakuusmääräykset kuitenkin muuttuvat toukokuun 2012 alussa, kun tällä hetkellä vielä voimassa olevat vakavaraisuus- ja konsernitakausmahdollisuudet kumoutuvat. Käytännössä se tarkoittaa, että laajempi joukko toiminnanharjoittajia joutuu asettamaan vakuuksia. Tämä
aiheuttanee mukauttamistarpeita myös suuremmissa yrityksissä.

Vakuuksien soveltamisalueet ja käsitteet

Oppaassa on kirjattu ne toiminnot, joissa jätelainsäädännön mukaisesti vaaditaan vakuutta. On oletettavissa, että osa niistä toiminnanharjoittajista, joita vakuus koskee, eivät ole perehtyneitä lainsäädännön kielimuotoihin. Siksi on paikallaan, että asia ilmaistaan oppaassa mahdollisimman kansanomaisesti välttäen nk. ”kapulaa”. Alla on ehdotus vakuusvaatimuksia koskevien toimintojen esittämiseksi.

Vakuudet koskevat seuraavia toimintoja

• jätteen kuljettajat ja välittäjät
• sähkö- ja elektroniikkalaitteiden maahantuojat ja valmistajat
• jätteen hyödyntäjät ja loppukäsittelijät
• jätteiden kansainväliset siirrot muista maista Suomeen ja Suomesta muihin maihin
• kaivos- ja kaivannaisjätteiden jätealueet.

Havainnollisuuden vuoksi oppaaseen tulisi merkitä lisäksi lainsäädännöt ja niiden pykälät. Myös esimerkit helpottavat sisäistämistä.

Jätteen välittäjä -käsite ei ole vakiintunut eikä sen tulkinta ole itsestään selvää. Oppaassa tulisikin selostaa, mitä tarkoitetaan jätteen välittäjällä. Onko kyseessä esimerkiksi sellainen jätteen kuljettaja, joka saa jätteen omakseen kuljetuksen ajaksi.

Poikkeaminen vakuusvelvollisuudesta

Opasluonnoksessa on selostettu tilanteita, joissa vakuusvelvollisuutta ei olekaan, vaikka toiminnanharjoittaja lähtökohtaisesti voisi kuulua sen piiriin. Oppaasta kuitenkin puuttuu jätteiden kansainvälisiä siirtoja koskevan EU-asetuksen poikkeama, joka koskee vaarattomia ja kierrätykseen toimitettavia nk. vihreän listan jätteitä. Koska vihreän listan jätteiden siirtoja Suomesta muihin maihin on varsin paljon, tämäkin olisi kirjattava oppaaseen.

Vakuuksien määräaikaisuus

Vakuus voi olla toistaiseksi voimassa oleva tai määräaikainen. Tämä asia on hyvin selostettu oppaassa. Opasta olisi täydennettävä seuraavasti:

Vakuusvelvollisten tulee itse huolehtia siitä, että vakuudet ovat voimassa ja että ne uusitaan määräajan loputtua. Tilanteen varmistamiseksi olisi perusteltua, että nykykäytännön mukaisesti valvontaviranomaiset muistuttavat yrityksiä tilanteen mukaan. Tämä olisi lisättävä oppaaseen.

Vakuuksien määrät

Oppaassa on ehdotettu erilaisille vakuuksille euromääräisiä taksoja. Periaatteessa tämä on kannatettavaa, koska niin toiminnanharjoittajilla kuin valvontaviranomaisillakaan ei välttämättä ole selkeää kuvaa asianmukaisista ja kohtuullisista vakuuksien määristä. Vakuuksilla katetaan tarpeen vaatiessa vain hoitamatta jäänyt jätealueiden jälkihoito, puutteellinen jätehuolto ja mahdollisesti siihen liittyviä kuljetuskustannuksia. Vakuuksia ei sen sijaan ole tarkoitettu kattamaan mahdollisesti aiheutuvia ympäristövahinkoja ja muita odottamattomia kustannuksia.

Jätteiden kuljettamisen vakuusvelvollisuuden laajeneminen koskemaan myös vakavaraisia yrityksiä huolestuttaa eräitä suuryrityksiä, jotka kuljettavat omalla alueellaan tai lähialueille huomattavia määriä jätteeksi luokiteltavia materiaaleja, kuten tuhkia, kuonaa, sivukiviä, maa-aineksia jne. Keskustelutilaisuudessa asiaa käsiteltiin. Oppaan valmistelijoiden mukaan maksu määräytyy kuljetusvälineen kapasiteetin mukaisesti. Sen mukaisesti asetettava vakuus olisi yhteensä noin 1000 – 2000 euroa vuodessa esimerkiksi sellaisissa kuljetuksissa, joissa kuljetetaan läpi vuoden viidellä kuorma-autolla jätteeksi luokiteltua ainetta, kun vakuuden määrä on 30 euroa per tonni. Tämä riippumatta siitä, paljonko jätettä yhteensä vuodessa kuljetetaan. Jos tämä päättely ei ole oikein, opasta on kehitettävä selkeämmäksi.

Jos edellä oleva esimerkin periaate ei ole lakiin sisältyvän vakuusvaatimusten mukainen ja vaadittava vakuus onkin korkeampi, kuljetuksille ehdotetut vakuuden määrät ovat aivan liian korkeat. EK esittää, että väärinymmärrysten välttämiseksi vakuuden kokonaiskattavuus sisällytetään oppaaseen havainnollisesti ja ymmärrettävästi vaikka esimerkkien tuella.

Kaatopaikkojen vakuuksilla katetaan lähinnä niiden jälkihoidosta mahdollisesti aiheutuvia isännättömiä kustannuksia. Vakuuden määrää sovitetaan odotettavissa olevan riskin mukaisesti. Oppaassa ehdotetaan pysyvän jätteen kaatopaikoille 5 – 15 euroa kaatopaikan neliömetriltä. Taksa on EK:n näkemyksen mukaan aivan liian korkea ottaen huomioon, että pysyvillä jätteillä, kuten jätteeksi luokitelluilla sivukivillä tai maa-aineksilla ei juurikaan ole haitallisia ympäristövaikutuksia ympäristöön. Kokonaisvakuus voisi lisäksi kasvaa suhteettoman korkeaksi, koska pysyvien jätteiden määrä ja vastaavasti jätealueen pinta-ala voi olla huomattavan suuri.

Käsittelytoiminnan vakuuksien määrät vaihtelevat oppaassa 10 ja 3000 euron välillä tonnia kohden. Vaarallisella jätteellä alaraja on merkitty 200 euroksi tonnilta. Tälläkin vakuuden määrällä vaadittava vakuus voi nousta kohtuuttoman suureksi. On otettava huomioon, että vaaralliseksi jätteeksi voidaan jatkossa luokitella sellaisiakin jätteitä, jotka nykyisin luokitellaan tavanomaisiksi jätteiksi ja joiden ympäristöriski on tulkinnanvarainen. EU:n jäteluettelon uudistamisvalmistelun yhteydessä ovat olleet esillä uusiksi vaarallisiksi jätteiksi mm. voimalaitosten tuhkia ja haitattomia kromi- ja nikkeliyhdisteitä sisältäviä jätteitä. Näiden jätteiden volyymit ovat huomattavan suuret, ja vakuudet voisivat vakuuden määrän alarajalla nousta miljooniin ja jopa kymmeniin miljooniin euroihin. Vaikutukset yritysten talouteen ja myös kansantalouteen olisivat arvaamattomat. Vakuuksien määriä on siten tarkistettava, jotta kohtuuttomuuksilta voidaan välttyä.

Siirtymäsäännösten selkeyttäminen

Uudessa jätelainsäädännössä vakuusmääräykset siis muuttuvat nykyisestä. Muutaman vuoden ajan joudutaan soveltamaan siirtymäsäännöksiä, joita arvioitiin keskustelutilaisuudessa. Keskustelun perusteella kävi ilmi, että siirtymäsäännösten tulkinta ei ole yksiselitteistä edes hallinnon asiantuntijoiden keskuudessa. Siirtymäsäännökset olisi käsiteltävä oppaassa, jotta soveltaminen olisi johdonmukaista ja samanlaista koko Suomessa.

Lopuksi

Vakuusvaatimukset ovat merkittävä kustannustekijä monelle yritykselle ja vaatimusten kustannusvaikutus ulottuu uusien määräysten ja rajausten vuoksi nykyistä laajemmin yrityskenttään. Varsinkin vakavaraisuus- ja konsernitakausmahdollisuuksien poistaminen voi vaikuttaa haitallisesti joidenkin tiukassa globaalissa kilpailutilanteessa olevien suurten prosessiteollisuusyritysten toimintaedellytyksiin.

Vakuutta koskevat säännökset ovat monimutkaiset ja vaikeaselkoiset ja ne koskettavat niin suuria kuin pk-yrityksiäkin. Sen vuoksi käyttäjäystävällinen ja havainnollinen opas on tervetullut yritysten ja hallinnon tueksi. Oppaan viimeistelyssä on tarpeen kiinnittää vielä enemmän huomiota luettavuuteen ja ymmärrettävyyteen. Monet oppaan tarvitsijat eivät ole tottuneet ”lakikapulaan” käytännön työssään.

EK:n asiantuntijat ovat valmiit tarvittaessa osallistumaan oppaan jatkovalmisteluun.

Kunnioittavasti

Elinkeinoelämän keskusliitto EK
Infrastruktuuri
Tellervo Kylä-Harakka-Ruonala