Lausunto VNa maatalouden ja matkailun alaan kuuluvista kausiluonteista toimintaa sisältävistä toimialoista annetun VNan muuttamisesta

Työ- ja elinkeinoministeriö | VN/34927/2022 | 22.12.2022

Työ- ja elinkeinoministeriössä on valmisteltu kausityöasetuksen muutos, jolla lisätään luonnontuotteiden keruu kausityölain soveltamisalaan ja siten mahdollistetaan kausityöluvan myöntäminen siihen. Samalla esitetään luovuttavaksi nykyisestä menettelytavasta, jolla lähinnä thaimaalaisia kutsutaan Suomeen keräämään luonnontuotteita.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK kiittää mahdollisuudesta lausua ehdotuksesta sen valmisteluvaiheessa. EK pitää oikeana tavoitetta turvata Suomeen tulevia luonnontuotteiden kerääjiä väärinkäytöksiltä.  On tärkeätä, että toimialalla on selkeät ja ennakoitavat säännöt maahantuloon, toiminnan järjestämiseen ja poimijoiden suojeluun.

Taustamuistiossa tarve muutokselle on kuitenkin perusteltu varsin lyhyesti viittaamalla yhteen ihmiskauppatuomioon ja kahteen rikosepäilyyn. Marjalaki on ollut voimassa puolitoista vuotta. Sen vaikutuksista on tehty selvitys eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle, mutta sitä ei ole julkaistu.

Kaikkiaan muistio on lyhyt ja vaatii täydentämistä esityksen vaikutuksista toimialalle ja maahantulijoille, tulevasta maahantulomenettelystä sekä työaikalain soveltumisesta luonnontuotteiden keruuseen.

TEM:n luonnontuotealaa koskevan toimialaraportin mukaan alalla on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia:

”Pohjoisen luonnossa kasvaneita raaka-aineita voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän korkean lisäarvon tuotteiden teollisessa jalostuksessa. Luonnontuotepohjaisilla tuotteilla olisi kysyntää, mutta kysyntään on haasteita vastata raaka-aineen puutteen ja jalostukseen tarvittavien erikoistekniikoiden vuoksi. Luonnontuotealan arvoketjujen ja innovaatioiden kehittämiseksi tarvitaan pienten yritysten ja teollisuusmittakaavan yritysten yhteistyötä.

Marja-alan yritykset ovat riippuvaisia ulkomaisesta kausityövoimasta. Ulkomaalaisten kerääjien panos marjojen myyntimäärissä yrityksille on merkittävä, myydyistä luonnonmarjoista noin 85 % oli ulkomaalaisten kerääjien keräämiä vuonna 2021. Marjatuotteiden raaka-ainepohjan kolmin- tai nelinkertaistamisella olisi suuri vaikutus vientiin. Jalostavalla teollisuudella olisi kapasiteettia nostaa tuotantoa.” Toimialaraportti: Arvoketjuja vahvistamalla volyymia luonnontuotealalle (valtioneuvosto.fi)

Tekstistä jää epäselväksi, miten nykyinen järjestelmä on tarkoitus korvata. On epäselvää, miten työntekijä ja työn tarjoaja voisivat kohdata ilman TE-toimiston välittävää roolia. Mikäli TE-toimisto luopuu viisumisuosituslausuntojen antamisesta ja fasilitoivasta roolistaan maahantuloprosessissa, ennakkovalvonta vaikeutuu, yritysten mahdollisuudet tarjota työtä thaimaalaisille vähenevät merkittävästi ja kiintiön jakaminen jää edustuston tehtäväksi.

Thaimaa ei tiettävästi ole muuttamassa omaa sääntelyään. On epäselvää päättääkö Thaimaa edelleen Suomen saamasta kiintiöstä, ja tarvitsevatko tulijat edelleen ns. exit-viisumin.

Muistiosta ei myöskään käy ilmi, onko tarkoitus luopua nykyisestä TE-toimiston ja Bangkokin edustuston osallistumisesta maahantuloprosessiin kokonaan vai muokata se sopimaan kausityöviisumien ja -lupien myöntämiseen sopivaksi.

Nykyisen menettelyn korvaavan prosessin on oltava valmis, jos nykyisestä luovutaan, jotta elintarviketeollisuuden toimintamahdollisuudet pystytään säilyttämään.

Muistiossa ei ole myöskään pohdittu vaihtoehtoa, että thaimaalaiset hakevat työntekijän oleskelulupaa ja tulevat Suomeen ulkomaalaisen työnantajan työntekijöinä. Kausityölaki ei sovellu työsuhteeseen, jossa työnantaja ei ole sijoittautunut Suomeen. Myös Marjalain soveltuminen on epäselvää ja jää riippumaan toiminnan järjestelyistä.

Työaikalain soveltuminen metsämarjojen keruuseen ei ole yksiselitteistä. Luonnontuotteiden kerääminen tapahtuu määritelmänomaisesti kiinteän toimipaikan ulkopuolella olosuhteissa, joissa työhön käytetyn ajan valvonta on mahdotonta. Tällöin työsopimuksen ehdoista riippuu, soveltuuko työaikalaki työsuhteeseen vai ei. On vaikea kuvitella, että keräystyön palkkaus olisi järjestetty muuten kuin suoritepohjaisena, kun työnantajalla ei ole todellista mahdollisuutta valvoa työntekoa.