Lausunto ydinenergialain ja turvallisuusselvityslain 21 §:n muuttamisesta

Ydinturva-alan turvajärjestelysääntelyllä pyritään suojelemaan yhteiskuntaa ydinenergian käyttöön kohdistuvalta lainvastaiselta ja toimintaa vaarantavalta luvattomalta toiminnalta. EK pitää tärkeänä, että sääntely vastaa energia-alan tarpeita ja sillä kyetään vastaamaan tehokkaasti ajankohtaisin uhkiin. Ydinenergian käytön turvaaminen myös muulta kuin puhtaasti laittomalta toiminnalta on perusteltua huomioiden, että energia-alaan kohdistuvat uhat voivat nykyisin olla luonteeltaan hyvin moninaisia.

EK pitää esitettyjä säännösten muutoksia ja tarkennuksia valtaosin perusteltuina ja kannatettavina. Turvahenkilöstön käytön ajallisesta ulottuvuudesta, kelpoisuus- ja koulutusvaatimuksista sekä voimankäyttöoikeuksista säätämisestä tarkemmin lainsäädännön tasolla on perusteltua. Samoin turvallisuuskysymysten entistä parempi huomioiminen ydinaineen tai ydinjätteen kuljetuksen yhteydessä, turvaohjeiden sisällön tarkentaminen, miehittämättömien ilma-aluksiin vaikuttaminen sekä ns. insider-uhan huomioiminen sääntelyssä ovat tarpeellisia uudistuksia.

EK kuitenkin korostaa, että suppea turvallisuusselvitys ei ole aina riittävä keino ydinenergia-alan uhkiin vastaamisessa. Suppea turvallisuusselvitys sisältää hyvin rajallisesti tietoja selvityksen kohteesta. Käytännössä selvityksellä saadaan tieto ainoastaan henkilölle hiljattain tuomituista rikoslakirikoksista ja tietyistä poliisiasiain tietojärjestelmään kirjatuista tapahtumista. Mikäli ydinenergia-alaa halutaan ennakolta suojata terrorismilta, tiedustelulta, sabotaasilta, järjestäytyneeltä rikollisuudelta tai ääriliikkeiden toiminnalta, suppean turvallisuusselvityksen ohella tarvitaan keinoja henkilöiden taustan laajempaan selvittämiseen.

EK esittää, että laissa tulisi säätää hakijalle mahdollisuus hankkia riskiarvion perusteella riittävän tasoinen henkilöturvallisuusselvitys. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että selvityksen hakija voisi arvionsa perusteella hakea joustavasti joko suppeaa tai perusmuotoista selvitystä riippuen henkilön hoitamasta tehtävästä. Mikäli tehtävä olisi luonteeltaan sellainen, että se edellyttäisi ennakkotietoa henkilön mahdollisista kytköksistä esimerkiksi terrorismiin, vakoiluun tai ääriliikeisiin, tulisi hakijalla olla mahdollisuus perusmuotoisen selvityksen hakemiseen. Päätös haettavan selvityksen tasosta voitaisiin tehdä hakijan laatiman riskiarvion perusteella. Näin ollen EK esittää, että vastaavasta turvallisuusselvityksen hakemismahdollisuudesta tulisi säätää myös turvallisuusselvityslain 21 §:n lisäksi perusmuotoista selvitystä koskevassa 19 §:ssä ellei sen 1 momentin 4 kohta sitä jo nykyisellään mahdollista.

EK myös huomauttaa, että nykyisen turvallisuusselvityslain joustamattomista säännöksistä johtuen vastaavia ongelmia on myös muilla kriittisen infrastruktuurin aloilla kuten tietoyhteiskunnan kannalta keskeisten tietoliikenne- ja palvelinkeskusten turvaamisessa. EK pitää erittäin huolestuttavana, että yritykset eivät nykyisin saa riittävän tasoisia turvallisuusselvityksiä vakavimpien yhteiskunnan kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvien uhkien ennalta torjumiseksi. Ongelman korjaaminen edellyttäisi turvallisuusselvityslain toimivuuden laajempaa tarkastelua ja uudistamista.