Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma (KAISU)

1. Kommentoikaa suunnitelmassa linjattuja päästövähennystoimia tai ehdottakaa lisätoi-mia päästövähennyssektoreittain. Voitte tuoda esiin myös seikkoja, jotka tulisi ottaa huo-mioon linjausten toimeenpanon suunnittelussa.

Liikenne

Kansainväliset sopimukset kuten Pariisin ilmastosopimus ja sitä toteuttavat EU:n 2030-tavoitteet määrittävät puitteet, joissa Suomen täytyy pohtia omia ratkaisujaan näiden sopimusten ja tavoitteiden toteuttamiseksi. Siksi on hyvä, että suunnitellaan pitkäjänteisesti ja mahdollisimman konkreettisesti toimialakohtaisia päästövähennyskeinoja. Suunnitelmien viitoittamaa suuntaa on edettävä yli hallituskausien, sillä poukkoileva politiikka (ml. veropolitiikka) aiheuttaa investointiepävarmuutta, mikä hidastaa tavoitteiden saavuttamista, lisää kustannuksia ja vaarantaa osaltaan pitkäjänteisen talouskasvun edellytyksiä.

Energia- ja ilmastopolitiikan kunnianhimoisten tavoitteiden toimeenpano aiheuttaa kuitenkin väistämättä lisäkustannuksia. Onkin pyrittävä mahdollisimman kustannustehokkaaseen toimenpidekokonaisuuteen, jottei kuluttajien ostovoima ja yritysten kilpailukyky vaarannu nousevien kustannusten vuoksi. Energia- ja ilmastopolitiikan ohjauskeinojen tuleekin toimia mahdollisimman markkinaehtoisesti ja turvata kilpailukykyisesti niin energian kuin logistiikan/liikkumisen saatavuus. EU:n Energiaunionin asettamat tavoitteet Suomelle ovat erittäin haastavia, joten kotimaisessa direktiivien toimeenpanossa on huolehdittava, että käytetään kansalliset liikkumavarat mahdollisimman optimaalisesti yritysten kilpailukykyvaikutukset arvioiden ja haitat minimoiden. Kansallisten energia- ja ilmastopolitiikan strategioiden ja ilmastosuunnitelmien on tuettava tätä, jotta vältetään muun muassa tarpeeton energia- ja kuljetuskustannusten nousu ja toisaalta kuluttajien liikkumiskustannusten kasvaminen ja ostovoiman väheneminen (vaikuttaa mm. kotimaan matkailun kilpailukykyyn ja palveluyritysten menestymiseen).

EU:n komission 2030-velvoitteisiin sallimat joustokeinot – 2 %-yksikön vuosittainen kertajousto päästökaupasta taakanjakosektorille sekä maaperän ja metsän hiilivarastojen ns. LULUCF-jousto (max 1,3 %-yks.) oikeudenmukaisilla laskentaperusteilla – on siksi pyrittävä saamaan täysimääräisinä käyttöön, jotta Suomen päästövähennystarve kohtuullistuisi 36 %:n tuntumaan ja näin alentaisi päästöjen vähentämisen rajakustannukset jopa alle puoleen siitä, mitä ne esitetyllä 39 %:n tasolla olisivat. Lisäksi ”perälaudaksi” on joka tapauksessa saatava varmistus, ettei minkään maan tosiasiallinen päästövähennystarve voi nousta (kaksisuuntaisesta LULUCF-joustokeinosta johtuen) yli 40 prosentin, kuten Eurooppa-neuvostossa on lokakuussa 2014 päätetty (jäsenmaiden päästövähennystavoitteet välillä 0-40 %). Suomelle voisi muutoin näin käydä, jos LULUCF-asetusehdotuksen alkuperäiset vertailutasomäärittelyt ja laskentasäännöt pysyisivät voimassa.

Vaikka keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma ei koske päästökauppasektoria, kertautuvat ilmastopolitiikan kustannukset päästökaupassa mukana oleville vientiyrityksille montaa reittiä. Kustannusarvioiden on oltava riittävän läpinäkyviä, kun päätöksiä tehdään. Jotta kustannustaakka saadaan minimoitua, tulee kaikki mahdolliset päästövähennyskeinot ottaa käyttöön. Onkin hyvä, että ilmastosuunnitelman (ja e&i-strategian) linjauksissa edistetään teknologianeutraalisti biopolttoaineiden lisäksi myös sähkö- ja kaasuautojen yleistymistä kulkutapavalintojen ohella.

Liikenteen päästövähennysten kustannusten nousu ajoittuu pääasiassa 2020-luvulle. Liikenteen kilpailukykyvaikutuksien seuraamiseksi tulisi luoda vertailujärjestelmä, jossa nähtäisiin kustannuskehitys suhteessa keskeisiin kilpailijamaihin. Lisäksi kustannusten nousun hillitsemiseksi ja kansainvälisen kilpailukykymme turvaamiseksi liikenteen kustannusten nousu tulisi kompensoida yrityksille (ilmastosuunnitelman sivulla 51 tämä todetaan myös: ”Päästövähennyskeinoista päätettäessä on kuitenkin huomioitava näiden toimien aiheuttama mahdollinen kustannusten nousu erityisesti ammattiliikenteessä, sekä otettava käyttöön keinoja, joiden kautta tätä kustannusten nousua voidaan tarvittaessa kompensoida”). Käytännössä toimivia malleja kompensoinnin järjestämiseksi on varsin vähän. Näistä paras vaihtoehto olisi dieselöljyn veroa koskevan palautusjärjestelmän luominen. Palautusjärjestelmän tulisi olla mahdollisimman yksinkertainen, jottei yritysten ja viranomaisten hallinnollinen työ merkittävästi lisääntyisi.

Osa ilmastosuunnitelmassa esitetyistä liikenteen lisäpäästövähennyksistä vaikuttaisi olevan aika epävarmalla pohjalla eli niiden toteutumista ei pystytä varmistamaan (esim. yksityisautoilua korvaava kävely ja pyöräily; nämä voivatkin korvata lähinnä julkisen liikenteen käyttöä, jolloin niiden täyttöaste pienenee eivätkä päästöt vähene, ellei vuoroja kokonaan lakkauteta). Mikäli liikenteestä ei ole saatavissa vuoteen 2030 mennessä tarpeeksi suurta päästövähennystä ns. varmoilla keinoilla, tulisi eri sektoreiden välistä päästövähennysjakoa tarkastella vielä uudelleen. Nyt liikenteelle on asetettu ylivoimaisesti suurin kuorma suhteessa muihin sektoreihin, kun 54 % (3,4 Mt CO2) taakanjakosektorin lisäpäästövähennyksistä kertajousto mukaan luettuna tulisi liikennesektorilta – osuus on vielä suurempi (61 %), kun putsataan kertajouston (0,7 Mt CO2 eli noin 11 %) vaikutus eri sektorien välisestä päästövähennysjaosta.

Kokeiluhankkeille suunnattu investointituki, joka kehittää uuden teknologian osaamista, parantaa teknologiavientiä ja jakaa uuden teknologian käyttöönottoon liittyvää riskiä, on tervetullut. Muutaman vuoden yleissuunnitelma tuen tavoitteista, kohdennuksista ja painotuksista parantaisi tukiohjelman vaikuttavuutta oleellisesti.

 Maatalous

EK ei kommentoi maataloussektorille suunniteltuja toimenpiteitä, mutta toteaa yleisesti, että kaikkien sektoreiden tulee osallistua tasapainoisesti päästöjen vähentämiseen. Nyt tarkasteltu jakso vuoteen 2030 on vasta välivaihe kohti huomattavasti suurempia päästövähennyksiä vuoteen 2050 mennessä, jolloin kaikkien sektoreiden päästöjen on oltava murto-osa nykyisistä, jotta niin kansainvälisesti, EU:ssa kuin kansallisesti asetetut tavoitteet saavutettaisiin.

Rakennusten erillislämmitys

Ilmastosuunnitelman sivulla 60 todetaan, että ”lämmityspolttoaineiden energiaveron hiilidioksidikomponentin korotuksella voidaan parantaa vaihtoehtoisten lämmitysratkaisujen kuten lämpöpumppujen kilpailukykyä.” Fossiilista tuontiöljyä korvautuu uusiutuvista energialähteistä valmistetulla öljyllä, kaukolämmöllä ja sähköllä myös, kun lämmityspolttoaineiden verotuksen painopistettä siirretään valtiontalouden näkökulmasta tuottoneutraalisti hiilidioksidipäästöjen verottamiseen. Laskemalla samalla energiasisältöön perustuvaa verokomponenttia ja korottamalla CO2-komponenttia toimenpide odotetusti parantaa lämpöpumppujen kilpailukykyä. Se myös siirtää päästöjä taakanjakosektorilta päästökaupan piiriin. Myös ehdotettu toimenpide biokomponentin lisäysvelvoitteesta lämmitysöljyyn on kannatettava.

Öljylämmityksen etupainotteiseen alasajoon ei kuitenkaan tule ryhtyä, sillä se tulisi kansantaloudellisesti kalliiksi ja heikentäisi talvikuukausien sähköhuoltovarmuutta huippukulutuksen lisääntyessä (lämpöpumput). Öljylämmitys vähenee jatkuvasti markkinaehtoisestikin ja mm. em. verotuksen painopisteiden muutoksilla. Öljyalan skenaarioiden mukaan kevyen polttoöljyn öljylämmityskäyttö on vuonna 2030 vain 38-42 % vuoden 2005 kulutuksesta.

Myös muu ympäristösääntely kuin ilmastopolitiikka vaikuttaa energiantuotannon investointivaatimuksiin ja investointien aikatauluihin. Esimerkiksi suurten polttolaitosten BAT-asiakirjan tiukka ja etupainotteinen tulkinta voi edellyttää yksittäiseltä laitokselta kymmenien miljoonien eurojen investointeja jo lähivuosina. Tämä nostaisi kaukolämmön hintaa, lisäisi erillislämmityksen houkuttelevuutta ja vaikeuttaisi jatkoinvestointeja lämpöverkkoon kytketyn energiantuotannon modernisointiin. Kaukolämpö ja -jäähdytysteknologia kehittyy ja uusia ratkaisuja tulee tarjolle. Pilotointi- ja demorahoituksella nopeutetaan näiden käyttöönottoa. Ympäristölupamenettelyssä tulisikin huomioida myös saavutettavat ilmastohyödyt.

Jätehuolto

Mikäli jätteenpoltto otettaisiin päästökauppaan, tulisi tarkkailun osalta pysyä mahdollisimman yksinkertaisessa menettelyssä. Tarkkailun tulisi perustua Tilastokeskuksen jätejakeittain sekapolttoaineille ja biomassoille annettuihin päästökertoimien ja lämpökertoimien arvoihin. Jatkuvatoimisia CO2-mittareita ei tulisi vaatia, jos kaupallisia helposti kalibroitavissa olevia mittareita ei ole.

Linjausten toimeenpanon valmistelussa tulisi huomioida, että päästökaupan tavoitteena on päästöjen vähentäminen ja polttoainevalinnan ohjaaminen kohti vähäpäästöisempiä polttoaineita. Ilmastosuunnitelmassa mainitaan ”jätteenpolton hiilidioksidipäästöt tulisivat hintaohjauksen piiriin ja siirto helpottaisi taakanjakosektorin päästötavoitteen saavuttamista”. Linjauksesta jää epäselväksi, kuinka jätteenpolttolaitoksella olisi mahdollisuus vähentää CO2-päästöjä. Jätteenpolton tehtävä jätehuollon kannalta on käsitellä jätteet eikä ”polttoainetta” voi valita. Tarkoituksena on ehkäistä jätteistä ja jätehuollosta aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle ja ympäristölle (jätelaki). Ohjausvaikutus on väärä, mikäli jätteenpoltossa alettaisiin valita ensisijaisesti käsiteltäviksi uusiutuviksi luokiteltavia jätteitä (biojäte, biomassa ja muu biohajoava jäte).

Jätehierarkia edellyttää jätteen kierrättämistä ennen energiahyödyntämistä, jolloin esim. biojäte tulisi ohjata kompostoitavaksi tai mädätettäväksi siten, että myös ravinteet saadaan kiertoon. Monet energiahyödyntämiskäsittelyä vaativat sekalaiset, kierrätykseen kelpaamattomat jätteet ovat pääosin fossiilisista raaka-aineista peräisin, näin varsinkin vaaralliset jätteet. Jätteiden energiahyödyntäminen on myös osa kiertotaloutta. Yhdyskuntajätteiden energiahyödyntäminen on tilastojen mukaan tehostanut kierrätystä eivätkä nykyiset ja suunnitellut laitokset estä kierrätyksen lisäämistä. Syntypaikkalajittelun lisäksi on useiden jätteenpolttolaitosten eteen suunnitteilla tai rakennettu jätteen koneellista lajittelua, mikä tehostaa kierrätystä ja parantaa polttoon tulevan jätteen laatua. Kaikesta jätteiden lajittelusta jää rejektiä, joka ohjataan polttoon.

 F-kaasut

Toimenpide-ehdotukset ok.

• Työkoneet

Rakennusten erillislämmityksen yhteydessä (ks. edellä) jo mainittu verotuksen painopisteen siirtäminen valtiontalouden näkökulmasta tuottoneutraalisti hiilidioksidipäästöjen verottamiseen vaikuttaisi myös työkoneiden polttoaineisiin.

• Muut sektorit

EK kannattaa energiatuen käyttöä jatkossakin mm. pk-yritysten katselmustoimintaan, energiatehokkuussopimuksissa olevien yritysten tavanomaista teknologiaa oleviin energiatehokkuusinvestointeihin sekä uuden energiateknologian käyttöönoton edistämiseen. Yleisesti ottaen investointitukityyppiset ohjauskeinot ovat suositeltavampia kuin tuotantotukityyppiset ohjauskeinot.

2. Kommentoikaa suunnitelmassa poikkileikkaaville sektoreille linjattuja päästövähennystoimia tai ehdottakaa näille uusia toimia. Voitte myös tuoda esiin seikkoja, jotka tulisi ottaa huomioon linjausten toimeenpanoa suunniteltaessa.

Arjen ilmastopolitiikka – kulutuksen näkökulma

Suurimmat päästöt tulevat liikenteestä ja asumisesta. Kuluttajien ohjaaminen vähäpäästöisiin ratkaisuihin on tärkeää, mutta tämän ohjauksen tulee ottaa huomioon arjen realiteetit – kuten Suomen asukastiheyden ja pitkät etäisyydet ja niistä johtuvat liikkumis- ja kuljetustarpeet. Yksityisautoilua ei siis tule hankaloittaa vaan eniten päästöjä aiheuttavia liikenneruuhkia on pyrittävä vähentämään liikenteen sujuvuutta parantamalla. Kasvavien kaupunkien ja niiden lähialueiden liikenneinfra tulee pitää ajantasaisena tarpeellisin investoinnein ja esim. toimivien liikennevalojärjestelyiden avulla. Tehokkaampaa kuin kaupunkien sisääntuloväylien hidastaminen ja autoilun hankaloittaminen on vähentää autoista tulevia päästöjä (vähäkulutuksisten ajoneuvojen suosiminen, biopolttoaineiden lisääminen, sähköisen liikenteen lisääminen, liikenteen sujuvuuden parantaminen). Nämä samat keinot palvelevat myös elinkeinoelämän kuljetuksista koituvien päästöjen vähentämisessä.

Asumisessa esimerkiksi lämmitystapavalintojen ohjaamisessa teknologianeutraali CO2-perusteinen vero-ohjaus on toimiva ratkaisu. Markkinoiden ja kilpailun on annettava toimia mahdollisimman pitkälle ja tarpeettomia tukijärjestelmiä on vältettävä.

Kunta- ja aluetason ilmastopolitiikka

Esimerkiksi kaukolämmön- ja jäähdytyksen sekä sähköistymisen hyödyntäminen helpottaa ilmastopäästöjen vähentämistä. Kunta- ja aluetasolla vaikutetaan näiden käyttöönoton edellytyksiin. Kaavoituksessa tulee huomioida teknologianeutraalisti eri vähäpäästöisten energiantuotantomuotojen sijoittumismahdollisuudet. Samoin edellisessä kohdassa mainittu liikennejärjestelmän suunnittelu ja parantaminen/sujuvoittaminen on ratkaisevassa roolissa päästöjen vähentämisessä.

Julkiset hankinnat

Julkisissa hankinnoissa tulisi painottaa päästöttömiä ratkaisuja ja samalla saadaan referenssejä cleantech-hankkeille myös vientiä helpottamaan. Myös nykyistä suurempi panostus tutkimukseen ja tuotekehitykseen olisi toivottavaa.

Liikenteessä sähkö- ja (bio)kaasubussit soveltuvat jo nyt kaupunkiajoon ja jakeluliikenteessäkin sähköistä kalustoa on jo markkinoilla. Myös biopolttoaineilla on suuri merkitys kuljetusten ja liikkumisen päästöjen vähentämisessä. Julkisilla hankinnoilla on tärkeä rooli raskaan liikenteen päästöjen vähentämisessä.

3. Kommentoikaa ilmastosuunnitelman vaikutuksia, osallistamista ja seurantaa. Voitte myös kertoa, miten organisaationne osaltaan voi edistää ilmastosuunnitelman tavoitteiden saavuttamista.

Ilmastosuunnitelman vaikutukset

Ilmastosuunnitelma antaa yrityksille ja kuluttajille konkreettista tietoa siitä, mitä toimenpiteitä tulevaisuudessa joudutaan tekemään ja mihin suuntaan yhteiskunta ja eri markkinat tulevat todennäköisesti ilmastopolitiikan vaikutuksesta kehittymään. Tämä auttaa investointi- ja ostopäätösten tekemisessä. Pitkäjänteinen politiikka on kaikkien etu ja pitää pitää huoli siitä, ettei se ole poukkoilevaa ja epävarmuutta aiheuttavaa (esim. ohjauskeinot, tuet, verotus).

Ilmastosuunnitelman osallistaminen ja seuranta

EK kannattaa VNTEAS-kokonaisuudessa käynnistettäväksi esitettävää ilmasto- ja energiapolitiikan vaikutusarvioiden kehittämiseen tähtäävää tutkimushanketta. Sekä kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa että ilmastolain mukaisissa suunnitelmissa tulisi tehdä lisää herkkyystarkasteluja eri oletuksilla, koska niissä on nyt käytetty paljon jo hallitusohjelmassa lukittuja oletuksia. Pitkän aikavälin yhteiskunnallisesti merkittävien politiikkatoimenpiteiden toimeenpanossa tulee olla kaikki mahdollinen tieto niin kustannusvaikutus- ja kilpailukykyarvioista kuin esimerkiksi metsien hiilinieluarvioista, kun bioenergialle eri muodoissaan on asetettu paljon painoarvoa.

Organisaationi voi osaltaan edistää ilmastosuunnitelman tavoitteiden saavuttamista:

EK edustaa 25 toimialaa ja 16 000 yritystä ollen näiden etu- ja yhteistyöjärjestö. Jäsenyrityksemme kehittävät jatkuvasti uusia, tehokkaampia ja vähäpäästöisempiä ratkaisuja (valmistusprosesseja, tuotteita, palveluja) niin omien päästöjensä kuin asiakkaidensa päästöjen alentamiseen. Suomalaisten yritysten viennin kautta Suomen vaikutus ilmastopäästöjen vähentämiseen on paljon kokoaan suurempi (ns. positiivinen hiilikädenjälki). EK viestittää aktiivisesti jäsenyrityksilleen ja myös laajemmin julkisuuteen lainsäädännön muutoksista ja niiden vaikutuksista tulevaan toimintaympäristöön. Näin yritykset saavat tietoa pitkäjänteisten investointiensa tueksi siitä, mihin suuntaan lainsäädäntö ja sitä myötä markkinat ovat tulevaisuudessa kehittymässä.

EK:n jäsenyritysten kautta myös noin 900 000 palkansaajaa on omaksumassa kestävämpiä ja ilmastoystävällisempiä työtapoja ja tuotantoa, mikä voi heijastua myös kotitalouksien käyttäytymiseen ja ilmastotietoisuuteen.

EK myös omistaa Cleantech Finland -brändin ja koordinoi sen toimintaa tavoitteena suomalaisten yritysten cleantech-osaamisen näkyväksi tekeminen maailmanmarkkinoilla. Lisäksi EK on mukana hallituksen kestävän kehityksen toimikunnan yhteiskuntasitoumuksessa ja toteuttaa sitä mm. omia toimitilojaan remontoidessaan.

EK on osapuolena elinkeinoelämän energiatehokkuussopimuksessa 2017-2025, johon on jo liittynyt yli 350 yritystä. EK koordinoi suoraan energiavaltaisen teollisuuden toimenpideohjelmaa sekä yleistä toimenpideohjelmaa palveluille ja teollisuudelle. Edellisellä kaudella 2008-2016 elinkeinoelämän energiatehokkuussopimuksella saavutettiin vuoteen 2015 mennessä noin 13 TWh/a energian säästöä ja vältettiin yli 4,9 milj. tonnia CO2-päästöjä. Taloudellinen merkitys osallistujille näkyi noin 1,4 miljardia euroa alempina energialaskuina.

4. Yleinen lausunto tai ilmastosuunnitelmaan liittyvät kommentit, jotka eivät tulleet esiin yllä.

Yksittäisiä kommentteja/ehdotuksia:

• Energiajärjestelmään tehtävät investoinnit edellyttävät ennustettavaa investointiympäristöä ja toimia tulisi linjata pitkäjänteisesti. Nykyisellään kustannustehokas ilmastopolitiikka ja cleantech sekoittuvat yleisessä keskustelussa. Tilannetta voisi parantaa näkökulmien selkeyttäminen ja jakaminen kahden erillisen otsakkeen alle:
  o Hiilijalanjälki: Suomen omiin päästöihin liittyvä kokonaisuus (Pariisin sopimuksen täyttäminen)
  o Hiilikädenjälki: Suomen tuottamien ratkaisujen kehittäminen ja vaikutukset.
• Ilmastosuunnitelman toimet kohdistuvat ilmastolain mukaisesti taakanjakosektorille. Päästökauppasektorin päästöt vähenevät EU:n yhteisessä päästökauppajärjestelmässä, joka ohjaa investointeja vähähiilisiin teollisuusprosesseihin sekä kypsiin uusiutuviin ja vähäpäästöisiin sähkön-/energiantuotantomuotoihin. Erilliset sähköntuotannon tuet heikentävät päästökaupan ohjausvaikutusta ja sähkömarkkinoiden hintasignaalia, jota vastaan investoinnit uuteen tuotantoon syntyvät. Yhtä tärkeää kuin luopua päästökaupan kanssa päällekkäisistä tuista on huolehtia muun ohjauksen (mm. verotus) päällekkäisyyksien purkamisesta ja yhdenmukaisesta ohjaamisesta kohti ilmastotavoitteita.
• Yhtä lailla päästötavoitteille päällekkäiset tavoitteet päästövähennyskeinoille (esim. energiatehokkuus, uusiutuva energia) tulisi kohdistaa ensisijaisesti päästökauppasektorin ulkopuolisille sektoreille. Siksi myös EU:n 2030-tavoitteissa olevat EU-laajuiset uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden tavoitteet tulee pitää EU-laajuisina eikä jakaa niitä jäsenmaakohtaisiksi tavoitteiksi. Myöskään RED2- ja EED-direktiivien kautta ei saa tulla jäsenmaita sitovasti velvoittavia määrätavoitteita päästökauppasektoreille. Biopolttoaineiden sekoitusvelvoitetta on kuitenkin jatkettava EU-alueella vuoden 2020 jälkeenkin, kuten EU:n komissio esittääkin. Tämä laajentaa biopolttoaineiden markkinaa, yhtenäistää sisämarkkinoita ja tasapuolistaa kustannuksia jäsenmaiden välillä.
• Energiaan liittyvät investoinnit (niin tuotantoon kuin käyttöön) perustuvat pitkän tähtäimen oletuksiin sekä markkina- ja kehitysnäkymiin. EK kannattaa yli hallituskausien pohjautuvien suunnitelmien laatimista ja toivoo niiden viitoittamassa suunnassa pitäytymistä (päivitykset, tarkennukset yms. tietysti tarpeen ja mm. teknologiakehityksen mukaan) investointiepävarmuutta aiheuttavan poukkoilevan politiikan sijaan. Energia- ja ilmastopolitiikan lisäksi myös pitkäaikaisen ja ennustettavan veropolitiikan on oltava osa tätä kokonaisuutta.
• Rakennusten erillislämmityksen lisäksi tulisi päästöjen vähentämisessä huomioida etenkin olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantaminen (terveelliset sisäilmaolosuhteet turvaten), kun uudisrakentamisessa samanaikaisesti ollaan jo etenemässä kohti lähes nollaenergiarakentamista, sekä älykkään kysyntäjouston hyödyntäminen. Näissä on suuri potentiaali, sillä rakennukset ovat kokonaisuudessaan suuri energiankäyttäjä ja päästöjen tuottaja, vaikka Suomessa toki iso osa tästä kohdistuu päästökauppasektorille, joka on tämän suunnitelman ulkopuolella.