Arttu Karila: Analyysia sähkön hintakatosta ja Norjan kokemuksista

Ilmaisia lounaita ei löydy edes sähkömarkkinoilta – käyttäjä maksaa aina lopulta laskun. Analysoin Norgespris-esimerkin valossa, mitä tapahtuu, jos kuluttajan sähkölaskusta poistetaan hintasignaali. Kustannus ei valitettavasti katoa, vaan laskun maksaa lopulta jokainen, joka omassa arjessaan sähköä käyttää tai veroja maksaa. Norgesprisin kustannusten on arvioitu tämän vuoden osalta nousevan euroissakin mitattuina miljarditasolle.

Sähkön hintapiikit keskusteluttavat talven lähestyessä. Verrokkimaiden kokemuksista kannattaa ottaa oppia, kun Suomessakin on pohdittu sähkön hintakaton hyötyjä ja haittoja.  

Norjassa otettiin vuonna 2025 käyttöön Norgespris-järjestelmä, jossa kotitalouksille turvataan noin viiden sentin kilowattituntihinta, tapahtui sähkömarkkinoilla mitä tahansa. Kun sähkön markkinahinta nousee euroissa noin 5 sentin tason yläpuolelle, valtio kuittaa erotuksen. Alle 5 sentin hinnalla, erotuksen maksaa kuluttaja.

Pureuduin hakemaan vastauksia Norjan esimerkin valossa: mitä energiajärjestelmälle tapahtuu, jos sähkön käyttäjät eivät enää näe sähkön todellista niukkuutta tai runsautta hinnassa. Tässä tiiviisti 7 johtopäätöstä, joita perustelen muistiossani tarkemmin:

1. Sähkön hinta ei ole vain lasku, vaan myös informaatiota

   
   Sähkön hinnalla on tärkeä tehtävä: se ei ole pelkkä lasku, vaan se sisältää myös käyttäytymiseen vaikuttavaa informaatiota. Jos sähkön hinta pysyy kuluttajalle aina samana, yhteys markkinatilanteen ja kulutuspäätösten välillä heikkenee. Silloin vähenee myös kuluttajien kannustin siirtää kulutusta halvan sähkön tunneille tai vähentää sitä silloin, kun sähköjärjestelmä on kuormittunut.

2. Jos kulutus ei jousta, muun sähköjärjestelmän täytyy

   
   Edullinen uusiutuva sähkö hyötyy joustavasta kulutuksesta. Hintatakuu vie järjestelmää päinvastaiseen suuntaan. Jos kulutus pysyy samanlaisena markkinatilanteesta riippumatta, muun sähköjärjestelmän on mukauduttava siihen. Paradoksaalisesti kuluttajan sähkölaskua vakauttava järjestelmä voi samalla tehdä koko energiajärjestelmästä rakenteellisesti kalliimman.

3. Hintatakuu vähentää kannusteita investoida

   
   Hintatakuun vaikutukset eivät rajoitu siihen, minä tuntina sähköä käytetään. Ne näkyvät myös investoinneissa.

   Kun sähkön markkinahinnan vaihtelut näkyvät kuluttajille, syntyy kannustimia investoida energiatehokkuuteen, kysyntäjoustoon, lämpöpumppuihin, energiavarastoihin ja muihin sähkön käytön kustannuksia alentaviin ratkaisuihin. Jos sähkön kuluttajahinta irrotetaan pitkäksi aikaa markkinahinnasta, nämä kannustimet heikkenevät.

4. Sähköä ei tarvitse käyttää mahdollisimman vähän vaan mahdollisimman fiksusti

   
   Sähkön käytön kasvu on välttämätön osa fossiilisista polttoaineista irtautumista. Olennaista on käyttää sähköä mahdollisimman fiksusti: enemmän silloin, kun sitä on runsaasti tarjolla, ja vähemmän silloin, kun siitä on niukkuutta.

   Samalla on merkitystä sillä, mihin sähköä käytetään. Sähköä tarvitaan erityisesti käyttökohteisiin, joissa sillä voidaan korvata fossiilisia polttoaineita tai joissa sille ei ole helposti korvattavia vaihtoehtoja.

5. Kaiken kulutuksen ei tarvitse eikä pidä joustaa

   
   Yhteiskunnassa on toimintoja, jotka on pidettävä käynnissä kaikissa olosuhteissa. Myös monia teollisia prosesseja on järkevintä ajaa prosessin ehdoilla mahdollisimman vakaasti, jotta lopputuote on laadukas ja tuotanto kustannustehokasta. Prosessin pysäyttäminen kalliin sähkötunnin vuoksi voisi aiheuttaa paljon suuremmat kustannukset kuin sähkönkäytön vähentämisellä saavutettu säästö.

   Siksi yhteiskunnan ja talouden kaikkia toimintoja ei kannata pakottaa joustamaan. Olennaista on löytää markkinaehtoinen jousto sieltä, missä se voidaan toteuttaa ilman haittaa toiminnalle, kannattavuudelle tai kilpailukyvylle.

6. Ilmaisia lounaita ei löydy edes sähkömarkkinoilta – laskun maksaa lopulta veronmaksaja

   Korkeat markkinahinnat eivät katoa sillä, että kuluttajan laskussa näkyvä summa muutetaan toiseksi.  Norjassa Norgesprisin kustannusten on arvioitu tämän vuoden osalta nousevan euroissakin mitattuina miljarditasolle. Käytännössä valtio maksaa sähköyhtiöille, jotta kuluttajan laskussa näkyy markkinahintaa pienempi summa. Laskun maksavat lopulta kuitenkin norjalaiset.

7. Johtopäätös: Suomen kannattaa tavoitella mahdollisimman tehokasta sähköntuotantoa

   Norgesprisin kaltaiset järjestelmät ovat ymmärrettävä vastaus energiakriisin synnyttämään epävarmuuteen. Pitkällä aikavälillä ne kuitenkin heikentävät sähköjärjestelmän tehokkuutta. Se ei ole sähkönkuluttajan edun mukaista.

   Suomen ei kannata lähteä Norjan tielle. Tavoitteena pitää olla mahdollisimman kustannustehokas sähköjärjestelmä. Siinä sähköä käytetään silloin, kun sitä on runsaasti tarjolla, joustetaan siellä, missä se on taloudellisesti järkevää, ja rakennetaan uutta tuotantoa ja verkkoja kasvavan kysynnän tarpeisiin.

   Joustoihin alkaa löytymään entistä helpompia ratkaisuja esimerkiksi älykkäästä automaatiosta, joka osaa ajoittaa lämmityksen ja sähköauton latauksen edullisille tunneille kuluttajan asettamissa rajoissa. Jos joustoa ei löydy, kotitalouksille kiinteähintaiset sähkösopimukset puolestaan tuovat ennustettavuutta ilman hintojen seuraamista. Tärkeää onkin, että kuluttajilla on vapaus valita itselle sopivin sähkösopimus.  Parhaimmillaan sähköä tarvitsee ajatella mahdollisimman vähän.