Brittejä, verojalanjälkeä ja muuta Brysselin-pöhinää

EK:n Brysselin-toimisto on taas kirjannut viime päivien puheenaiheita. EU-pääkaupungissa ratkotaan kriisejä, mutta agendalle mahtuu myös kauppapolitiikkaa, verotusta ja kiertotaloutta.

Huippukokous keskittyi Britannian vaatimuksiin

Pitkittyneiden neuvotteluiden tuloksena syntyi suunnitelma siitä, mihin EU on valmis myöntymään pitääkseen Ison-Britannian EU:ssa. Neuvottelutulos ei tuonut juurikaan yllätyksiä. Britit äänestävät EU-jäsenyyden jatkosta 23.6.

Talouskomissaari Pierre Moscovicin mukaan komissiolla ei ole varasuunnitelmaa Britannian EU-eron varalle. Moscovici totesi sunnuntaina: ”I have just one plan. The United Kingdom in a united Europe.”

Huippukokouksen toinen teema oli Schengenin tulevaisuus. Päätelmissään valtionpäämiehet mm. vetosivat Schengen-alueen eheyden puolesta ja peräänkuuluttivat EU:n ja Turkin toimintasuunnitelman ripeää täytäntöönpanoa. Ylimääräinen huippukokous pakolaiskriisistä järjestetään maaliskuun alussa.

Tutustu huippukokouksen päätelmiin tai lue lisää Janica Ylikarjulan bloggauksesta.

TTIP etenee intensiiviseen vaiheeseen

TTIP on taas tapetilla, kun USA:n ja EU:n kauppa- ja investointineuvotteluiden 12. kierros on käynnissä tämän viikon. Tunnelma tiivistyy, sillä pöydällä ovat nyt kaikki keskeiset kysymykset, investointisuoja mukaan lukien. EU esittää USA:lle investointisuojan uudistettua mallia, jossa mm. valtioiden sääntelyoikeutta korostettaisiin ja välimiestuomioistuimien toimintaa kehitetään. Lue EK:n blogista asiantuntijan Saila Turtiaisen TTIP-pohdintaa.

Vanhasta maailmankaupasta uuteen: ”harder, better, faster, stronger”

TTIP-viikon alla kauppapolitiikkaan erikoistunut brysseliläinen ajatushautomo ECIPE järjesti seminaarin maailmankaupan fokuksen muutoksesta. Sen mukaan kauppapolitiikka näyttäytyy nyt erityisesti sääntely-yhteistyönä. Tulevaisuuden tendensseinä pidetään viestinnän ja yhteistyön korostumista. Sosiaalisen median kautta kuluttajilla on enemmän tiedon tuomaa valtaa ja yritykset ovat sisäistäneet tämän hyvin niin positiivisten tulosten kuin kantapäänkin kautta.

Väistämättömän käänteen aiheuttajina pidetään mm. maailmanlaajuista arvomuutosta, matalampia kaupan kuluja ja digitalisaatiota. Kauppa elää jatkuvassa muutoksessa ja moderneja keinoja käydä kauppaa etsitään jatkuvasti.

REFIT-toimielin aloitti työnsä sääntelyn järkeistämiseksi

Brysselissä on tammikuun lopussa aloittanut työnsä ns. REFIT-platform. Tämä toimielin koostuu sidosryhmien ja hallitusten edustajista, joiden tehtävänä on käsitellä sääntelyn ja hallinnollisen taakan keventämiseksi tehtyjä aloitteita. Aloitteita on tullut tähän mennessä 140 kappaletta.

REFIT-platform tehnee komissiolle kesäkuussa suosituksen siitä, mitkä aloitteista on syytä ottaa tarkempaan käsittelyyn. Epäselvää on, miten komissio käytännössä tarttuu tehtävään. Komissiolla on joka tapauksessa velvollisuus toimia tai kertoa perustelunsa, jos se ei noudata REFIT-platformin esityksiä.

Myös loppuviikon huippukokouksen Britannia-sovussa viitattiin REFIT-platformiin, kun kirjattiin keinoja vähentää hallinnollista taakkaa (”The Commission, within the REFIT platform, will work with Member States and stakeholders, towards establishing specific targets at EU and national levels for reducing burden on business”).

Julkinen maakohtainen veroraportointi – miten saada oikea kuva yrityksen verojen maksusta?

Verojalanjäljen selvittäminen ja sen läpinäkyvyys ovat kannatettavia asioita. Komissio on antamassa esitystä julkisesta maakohtaisesta veroraportoinnista huhtikuussa. Viime viikolla EK tapasi suomalaismeppejä ja komissiota asian tiimoilta.

EK korosti, että nyt on syytä keskittyä siihen, miten raportoitavaksi ehdotettavista tunnusluvuista saadaan sellaisia, että ne antavat mahdollisimman selkeän kuvan yritysten verojenmaksusta. Tiedonkeruu on vaativa prosessi ja pelkät indikaattorit edellyttävät usein selventämistä. Hallinnollisen työn on oltava suhteessa siitä saatavaan hyötyyn. Tämän takia tulisikin selvittää, missä määrin julkinen raportointi voidaan saattaa linjaan OECD:n BEPS-prosessin mukaisen viranomaisraportoinnin kanssa. Lisäksi tunnuslukujen määritelmien pitää olla yksiselitteiset ja määrittelyssä on huomioitava toimialojen ja yksittäistenkin yritysten erilainen toiminta eri maissa.

Kataisen pohdintoja kiertotaloudesta

Brysselissä uskotaan lujasti, että juuri nyt on otollinen hetki tarttua kiertotalouden mahdollisuuksiin. Mm. Pariisin ilmastosopimus ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden hyväksyminen ovat konkreettisia osoituksia siitä, että myös muulla maailmalla on kykyä ja halua tehdä globaaleja suunnanmuutoksia kestävän talouden hyväksi. Maailma on hereillä ja siksi EU:n tulee nyt edetä, todettiin hiljattaisissa kiertotalousseminaareissa.

Myös varapuheenjohtaja Katainen oli mukana keskusteluissa ja vahvisti kiertotalouden olevan Junckerin komission keskeisiä prioriteetteja. Kataisen esittämien teesien mukaan kiertotalous voi toimia vain,
1. jos se on taloudellisesti kannattavaa yrityksille ja niiden uusille toimintatavoille ja
2. jos kuluttajat saadaan aktiivisesti osallistumaan.

Keskusteluissa nousi usein esiin myös, että lainsäädännöllisiä keinoja on käytettävä vain tarvittaessa ja siten, että ne tukevat – eivät estä – uusien toimintatapojen kehittymistä. Tanskan ympäristöministeri esitteli kannustavaa esimerkkiä siitä, kuinka elinkeinoelämän ja ministeriöiden yhteistyö voi toimia.

Tsipras, Tusk, Hollande… kuka olikaan kuka?

Suurin osa jäsenmaiden kansalaisista tuntee Obaman ja Merkelin, mutta sitten valtionpäämiesten tunnistaminen vaikeutuu.

Bertelsmann Stiftungin tekemän selvityksen mukaan EU-asioiden tuntemus on unionissa melko hyvää, mutta tietous on hyvin epätasaisesti jakautunut. Erityisesti Isossa-Britanniassa ja Puolassa EU-tietoutta on poikkeuksellisen vähän. Yli puolella brittiväestöstä on selvityksen mukaan hyvin vähäiset tiedot EU-asioista, mikä antaa poliitikoille ja medialle paljon valtaa mielipiteen muotoutuessa esimerkiksi EU-jäsenyydestä. Tuloksista käy myös ilmi, että useat EU-instituutioiden keskeiset henkilöt tunnetaan jäsenmaiden johtoa paremmin ja EU-poliitikot tunnetaan parhaiten euroalueen sisällä.

Brysselin uutisvälähdykset kokosi EK:n Brysselin-toimiston väki.