Metsola & Sass: Komission miljardisäästöt sulavat uuteen lainsäädäntöön
Euroopan komissio julkaisi viime viikolla ensimmäisen vuosiraporttinsa lainsäädännön yksinkertaistamisesta. Taustalla yksinkertaistamistavoitteissa on Italian entisen pääministeri Enrico Lettan raportti Euroopan sisämarkkinoiden tulevaisuudesta ja entisen Euroopan keskuspankin johtaja Mario Draghin kilpailukykyraportti, jotka molemmat korostivat, kuinka hallinnolliset rasitteet ja EU-lainsäädännön monimutkaisuus rajoittavat EU:n taloudellista potentiaalia. Suunta komissiossa on oikea ja tavoitteet kannatettavia, mutta kunnianhimon tasoa olisi syytä nostaa.
Komission mukaan sen ehdottamilla Omnibus-paketeilla ja muilla yksinkertaistamistoimilla voidaan saavuttaa jopa 8,6 miljardin euron säästöt yritysten toistuvista hallinnollisista kustannuksista. Jo esitetyt ehdotukset ovatkin ensimmäinen askel komission tavoitteessa vähentää sekä aiheutuvia kustannuksia että raportointivelvoitteita vähintään 25 prosenttia kaikkien yritysten osalta, tavoitellen 37,5 miljardin euron säästöjä, sekä vähintään 35 prosenttia pienten ja keskisuurten yritysten osalta vuoteen 2030 mennessä.
Kun ensimmäinen vuosi sääntelyn yksinkertaistamiseen pyrkivää agendaa on takana päin, vaikuttaa siltä, ettei komissio vieläkään voi luonnolleen lainsäädäntökoneena mitään. Euroopan unionin neuvoston istuvan puheenjohtajamaa Tanskan arvioiden mukaan parhaillaan neuvoteltavana ja toimeenpantavana olevat ehdotukset aiheuttaisivat yrityksille vuosittaisia kustannuksia noin 71–86 miljardia euroa sekä kertaluonteisia kustannuksia noin 63–70 miljardia euroa. Eli samaan aikaan kun Omnibus-ehdotuksilla on saatu kustannuksia leikattua, pöydällä on liki kymmenkertaisiin kustannuksiin johtavaa sääntelyä.
Myös jo saavutettuihin kustannussäästöihin voidaan kohdistaa kritiikkiä, sillä suurin osa (2/3) säästöistä on peräisin komission edellisellä kaudella esittämistä sääntelykehikoista, kuten kestävyysraportointi- ja yritysvastuudirektiivistä. Arkipäiväisenä esimerkkinä komission laskentatapaa voisi verrata siihen, että kunta päättää ensin nostaa asukkaiden jätehuoltomaksua 100 eurolla vuodessa, mutta valitusten vuoksi peruu korotuksen osalta kiinteistöistä ja alentaa joidenkin maksua 10 eurolla – ja tämän jälkeen ilmoittaa paikallislehdessä, että asukkaille on koitunut merkittäviä säästöjä. Mikäli komission työtä ohjaava tavoitteena on todellakin EU:n kilpailukyvyn elvyttäminen, on sen omissa laskenta- ja ajattelutavoissa tapahduttava merkittäviä muutoksia.
Koska ajatus hallinnollisten rasitteiden vähentämisestä ei ole millään muotoa uusi, komissiolta kaipaisi asiassa kunnianhimoisempaa otetta. Jo José Manuel Barroso käynnisti ensimmäisenä kautenaan komission puheenjohtajana ohjelman, jonka tavoitteena oli vähentää yrityksille EU:n lainsäädännöstä aiheutuvia rasitteita 25 prosentilla vuoteen 2012 mennessä. Komission vuodesta 2007 lähtien ehdottomat aloitteet, jotka saivat usein inspiraationsa Baijerin osavaltion entisen pääministerin Edmund Stoiberin puheenjohtamalta 15-jäseniseltä byrokratiaryhmältä, johtivat lopulta arviolta 33,4 miljardin euron vuotuisiin säästöihin yrityksille. Barroson mukaan kustannussäästöjä koskevat tavoitteet siis jopa ylitettiin.
Barroson hehkuttaman kustannussäästön taustalla on Stoiberin työryhmän laskelmat 150 miljardin euron hallinnollisten kustannusten kokonaismäärästä, jotka tehtiin vuosituhannen alussa. On huomionarvoista, ettei Barroson kustannussäästöjen laskennassa huomioitu samanaikaisesti luotua uutta sääntelyä (kuten ei nykyisenkään komission laskelmissa), jonka lisäksi samoja kustannusten kokonaismääriä koskevia laskelmia on käytetty myös von der Leyenin vuoden 2025 kilpailukykykompassissa ja pohjana istuvan komission 37,5 miljardin euron kustannussäästötavoitteelle. Kokonaiskustannusten määrän arviointiin käytetty arviointikehys on siis ajalta ennen finanssikriisiä, minkä johdosta sitä onkin aiheellisesti kritisoitu. Varsinkin, kun ottaa huomioon sen, että vuosien 1994–2024 välillä EU-asetuksien ja direktiivien on arvioitu kasvaneen 729 prosentilla.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Euroopan komission laskentatavat sääntelystä aiheutuvien kustannuksien vähentämiseksi ovat perustavanlaatuisesti pielessä. EK:n oma selvitys sääntelystä suomalaisyrityksille aiheutuvista kustannuksista julkaistaan lähiviikkojen aikana.