Juho Mäki-Lohiluoma: EU-komission paremman sääntelyn agenda on tekemistä vaille valmis

EU-komissio julkaisi eilen tiedonannon tavoista, joilla unionia vaivaavaan sääntelytaakkaan ja sääntelyn sirpaloitumista koskevaan ongelmaan on tarkoitus löytää ratkaisuja. Komission suunnitelma on tekemistä vaille valmis.

EU-komissio on kuluvalla kaudellaan tarttunut uudenlaisella tarmolla sääntelyn sujuvoittamisen ja sääntelytaakan karsimisen haasteeseen. Tuloksiakin on syntynyt, mutta samalla todellisuus on osoittanut, että sääntelyn sujuvoittamisessa on hankala saavuttaa pikavoittoja. Osa komission sujuvoittamishankkeista on ajautunut ongelmiin Euroopan parlamentissa ja neuvostossa, eivätkä myöskään ne hankkeet, jotka maaliin asti ovat ehtineet, vielä muuta sääntelytaakan isoa kuvaa tai tunnu merkittävinä konkreettisina helpotuksina yritysten arjessa.

Komission eilen esittelemällä suunnitelmalla unionin lainvalmisteluun, lainsäädäntöprosessiin ja sääntöjen valvontaan pyritään tuomaan järjestelmällisyyttä ja uutta kunnianhimoa. Tiedonanto kokoaa yhteen useita oikeansuuntaisia periaatteita: sääntelyn yksinkertaistaminen jo valmisteluvaiheessa, päällekkäisen sääntelyn purkaminen, jäsenvaltioiden lisäsääntelyn hillitseminen sekä EU-sääntöjen tehokkaampi valvonta.

Komissio tunnistaa ongelman ytimen hyvin. Eurooppalaisille yrityksille haaste ei ole vain sääntelyn määrä, vaan ennen kaikkea sen monimutkaisuus ja sirpaloituminen. Samasta asiasta voidaan säätää useassa eri säädöksessä, eri aikatauluilla ja hieman toisistaan poikkeavin velvoittein. Kun tähän yhdistyy jäsenvaltioiden taipumus lisätä EU-sääntelyn päälle omia vaatimuksiaan, on lopputulos yritysten näkökulmasta raskas ja vaikeasti ennakoitava. Sisämarkkinoiden toimivuuden kannalta olennainen, selkeä ja yhdenmukainen sääntely jää toteutumatta.

Enemmän asetuksia ja tehokkaampaa valvontaa

Komissio suunnittelee taklaavansa ongelmaa muun muassa täysharmonisoivien direktiivien ja suoraan sovellettavien asetusten käyttöä lisäämällä, eli käytännössä rajaamalla jäsenvaltioiden sääntelyvaltaa. Monissa kysymyksissä tällainen sisämarkkinoiden harmonisointia edistävä lähestymistapa on yritysten etu, mutta myös kansallisten erityispiirteiden huomioimiselle tulee jättää riittävästi mahdollisuuksia. Tärkeää on lisäksi, että EU-sääntely ei konkretisoidu liian raskaana, sillä täysharmonisoivat direktiivit ja asetukset jättävät vain vähän keinoja tällaisten ongelmien ratkomiseen kansallisella tasolla.

Samansuuntaista ajattelua ilmentää myös komission aikomus puuttua jäsenvaltioiden harjoittamaan lisäsääntelyyn eli niin sanottuun kuorruttamiseen  (gold-plating) jonka ongelmallisuutta EK ja muut elinkeinoelämän järjestöt ovat pitkään pitäneet esillä. Kyse on laajasta ilmiöstä, jossa EU-sääntelyn kustannukset kasvavat kansallisella tasolla merkittävästi. Samalla vastuu hämärtyy: yritysten kokema taakka näyttäytyy helposti EU-sääntelynä, vaikka osa siitä syntyy kansallisista valinnoista. Myös Suomessa meillä on tältä osin paljon tehtävää.

Toinen komission keskeinen lupaus koskee EU-sääntelyn  “deep cleaningiä” eli olemassa olevan sääntelyn systemaattista läpikäyntiä. Ajatus on sikäli oikea, että muiden toimien ohella tarvitaan rohkeutta tarkastella kriittisesti jo voimassa olevaa sääntelyä ja poistaa elementtejä, jotka eivät palvele tarkoitustaan. Olennaista on kuitenkin harkita tarkkaan, minkälaisiin hankkeisiin ryhdytään ja miten säädösmuutoksista yrityksille aiheutuva hallinnollinen taakka sekä heikentynyt ennakoitavuus suhteutuvat hankkeesta saatavaan hyötyyn. Välillä helpompaa on elää epätäydellisen säädöksen kanssa kuin lähteä sen pieniin viilauksiin.

Kolmantena keskeisenä kokonaisuutena tiedonannosta voidaan paikantaa komission aikomus tehostaa sääntöjen valvontaa ja nopeuttaa rikkomusmenettelyjä. Myös tätä on pidettävä perusteltuna. Sisämarkkinat eivät toimi, jos sääntöjä ei panna täytäntöön yhdenmukaisesti. Toisaalta suuri osa rikkomusmenettelyistä liittyy EU-sääntelyn toimeenpanon viivästymiseen, jossa ydinongelmaksi voidaan ajatella säädösten puutteelliset toimeenpano- ja siirtymäajat. Näihin puuttuminen on valvonnan kiristämisen luonteva vastinpari.

Muuttuuko yritysten arki?

Mitä tiedonannosta ja EU-komission sääntelyagendasta sitten tulisi ajatella? Muuttuuko tavoitetilan lisäksi myös toimenpiteiden konkretia? Helpottuuko sääntelytaakka?

Tämä on koko harjoituksen avainkysymys. Tiedonanto ei ole ensimmäinen paperi, jossa komissio on sitoutunut vahvoihin paremman sääntelyn periaatteisiin, mutta tulokset ovat olleet vaihtelevia. Edellytyksiä onnistumiseen on, sillä aiemmin sääntelyn sujuvoittamisen tavoitteet eivät ole olleet yhtä korkealla komission johdon agendalla.  Sääntelyn sujuvoittaminen ja sisämarkkinaesteiden poistaminen ei kuitenkaan onnistu vain teknisenä harjoituksena. Työ vaatii vahvaa poliittista sitoutumista ja ongelmien ratkomista kädet savessa – kaikilta toimielimiltä. Siksi asia on nostettava poliittisen agendan kärkeen myös jäsenvaltioiden hallituksissa.  Jos tällaista sitoutumista löytyy, komissiolla on kaikki edellytykset onnistua.