Tuominen ja Ylänen: EU sääntelee enemmän, vaikka säädöksiä annetaan vähemmän

EU:n säädösten (asetukset, direktiivit ja päätökset) määrä on pitkällä aikavälillä laskenut, mutta yrityksille kohdistuvat velvoitteet ovat samaan aikaan kasvaneet. EU:n pitkäaikainen ”better regulation” -politiikka näkyy sääntelyprosessien kehittämisessä, kuten vaikutusarvioinneissa,  yksinkertaistamisohjelma REFITissä ja ”one in, one out” -periaatteessa, mutta se ei ole johtanut sääntelyn tosiasialliseen vähenemiseen.

Ursula von der Leyenin ensimmäisellä kaudella (2019–2024) uudet EU-säädökset lisäsivät merkittävästi yritysten velvoitteita erityisesti vastuullisuus- ja ympäristösääntelyn osalta. Ursula von der Leyenin nykyisellä kaudella (2024–) painopistettä on puolestaan siirretty edellisellä kaudella syntyneen raskaan sääntelykokonaisuuden yksinkertaistamiseen ja yritysten hallinnollisen taakan vähentämiseen eri Omnibus-paketein.

Sääntelyn poukkoilevuus ei ole toivottavaa, mutta komission sääntelylinjan muutos on perusteltua EU:n heikentyneen kilpailukyvyn parantamiseksi. Haasteena on kuitenkin edelleen sääntelyn ja kustannusten tosiasiallinen vähentäminen yksinkertaistamistavoitteista huolimatta. Omnibus-ehdotuksia tarvitaan lisää, mutta samalla on huolehdittava, että muissa säädöshankkeista ei samanaikaisesti lisätä sääntelytaakkaa.

Esimerkiksi aikaisemmat säädökset korvanneiden EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR) ja kestävyysraportointidirektiivin (CSRD) kaltaiset säädökset osoittavat, että sääntelyn yksinkertaistamis- ja yhtenäistämistavoitteista huolimatta yrityksiin kohdistuvien velvoitteiden määrä on kasvanut merkittävästi, koska sääntelyn soveltamisalaa ja vaatimusten yksityiskohtaisuutta on samalla laajennettu. Tämä on lisännyt sääntelystä aiheutuvaa hallinnollista taakkaa ja kustannuksia, joilla on suora vaikutus yritysten kilpailukykyyn.

EK:n sääntelykustannusselvityksen (2025) mukaan sääntelystä aiheutuvat kokonaiskustannukset suomalaisyrityksille olivat vuonna 2024 arviolta jopa 5,6–7,0 miljardia euroa. Yrityskokoluokittain tarkasteltuna tämä vastaa keskimäärin noin 545 000 euron vuosittaisia kustannuksia yrityksissä, joiden liikevaihto on 10–100 miljoonaa euroa. Liika sääntely hidastaa yritysten uudistumista ja kasvua, ja esimerkiksi Euroopan investointikyselyn (2025) mukaan 55 prosenttia suomalaisyrityksistä kokee sääntelyn esteeksi investoinneille.

Yrityksiin kohdistuva sääntelytaakka on kasvanut liian suureksi

EU-sääntelyn kehitys 1990–2023

Yrityksiä koskevasta sääntelystä suuri osa on EU-taustaista, mutta paljon nykyistä enemmän voitaisiin tehdä myös kansallisesti. Suomessa kansallinen lisäsääntely muodostuu usein sirpaleisesta sääntelykokonaisuudesta sekä EU‑direktiivien kansallisista tulkinnoista ja viranomaisvalvonnan käytännöistä. Näihin liittyviä prosesseja, erityisesti sääntelyn valmistelua, täytäntöönpanoa, tulkintaa ja valvontaa kehittämällä kansallista sääntelyä voitaisiin merkittävästi selkeyttää ja keventää ilman muutoksia EU‑lainsäädäntöön.

Suomessa on tunnistettavissa myös EU‑tasolla poikkeuksellisia kansallisia sääntelyratkaisuja, jotka ylittävät EU:n vähimmäisvaatimukset tai joille on vain vähän vastineita muissa jäsenmaissa. Näillä niin sanotuilla Suomi‑lisillä on jo itsessään merkittäviä vaikutuksia yritysten kustannuksiin, investointeihin ja kilpailukykyyn.

EK on ehdottanut 281 sääntelyn yksinkertaistamisen toimenpidettä kansallisen sääntely-ympäristön parantamiseksi. Kansallisen sääntelyn sujuvoittaminen vaatii poliittisen johdon vahvaa sitoutumista, priorisointia, laadukasta virkavalmistelua, riittävää päättäväisyyttä sekä tavoitteen huomioista kaikissa säädöshankkeissa.

Komission käynnistämä sääntelynpurkuhanke on laajuudessaan poikkeuksellinen ja jopa historiallinen avaus. Tästä huolimatta todellinen ja yritysten arjessa tuntuva sääntelyn vähentymisvaikutus jää monin paikoin toteutumatta. EU:ssa tarvitaan selvästi nykyistä kunnianhimoisempaa otetta konkreettiseen sääntelyn keventämiseen — pelkät yksityiskohtien viilaukset eivät vielä kevennä yritysten taakkaa. Sama koskee myös kansallista tasoa Suomessa: hallitusohjelmatavoitteista huolimatta sääntelyn sujuvoittamisen tulokset ovat jääneet vaatimattomiksi. Tavoite on olemassa ja ehdotuksia on runsaasti. Ratkaisevaa on nyt, saadaanko muutosehdotukset myös maaliin.