Auli Rytivaara: Työ on usein mielenterveyden tuki ja turva

Mielenterveyshaasteista on tullut yksi suomalaisen työelämän vaikeimmista ja kalleimmista asioista. Silti keskustelu pysähtyy liian usein oireisiin: jaksamiseen, poissaoloihin ja hoitojonoihin. Ongelma on kuitenkin paljon laajempi. Se liittyy mm. työn organisointiin, johtamisen laatuun, palvelujen toimivuuteen ja siihen, saadaanko tuki liikkeelle ajoissa.  Tänään julkaistu työikäisten mielenterveysongelmien ehkäisyä ja hoitoa selvittävän työryhmän raportti kiinnittää huomiota myös nuoriin.

Nuoret aikuiset tulevat työelämään hyvin erilaisista lähtökohdista. Nuorten tuntema hyvinvointi tai pahoinvointi, koulussa saatu tuki ja kokemus osallisuudesta vaikuttavat siihen, millaisin voimavaroin työelämään tullaan. Jos mielenterveyshaasteita halutaan aidosti vähentää, katse on siirrettävä ennaltaehkäisyyn ja yksilöstä myös yhteisöön.

Mitä raportin johtopäätökset kertovat tästä hetkestä?

Työryhmän raportin ydinviesti on selvä: mielenterveyshaasteisiin puututaan yhä liian myöhään. Tuki käynnistyy usein vasta siinä vaiheessa, kun kuormitus on kasvanut pitkittyneiksi poissaoloiksi ja työkyvyn heikkenemiseksi. Samalla lasku kasvaa sekä ihmiselle että yhteiskunnalle. Mielenterveyden häiriöihin liittyvät poissaolot ja työkyvyttömyys maksavat Suomelle miljardeja menetettynä työpanoksena.

Johtopäätös ei ole, että tarvitsisimme vain lisää hoitoa. Tarvitsemme ennen kaikkea toimivamman kokonaisuuden: varhaisempaa tukea, parempaa työterveysyhteistyötä, sujuvampia palveluketjuja, psykososiaalisen kuormituksen hallintaa sekä johtamista, joka tukee työkykyä. Vastuu ei kuitenkaan ole vain järjestelmällä ja työnantajalla. Myös työntekijällä on oma roolinsa: palautumisesta huolehtimisessa, kuormituksen tunnistamisessa, avun hakemisessa ajoissa ja yhteisiin toimintatapoihin sitoutumisessa. Työ ei ole vain kuormituksen lähde – usein työ on tärkeä osa ratkaisua, toipumista ja merkityksellisyyden vahvistumista.

Työryhmän tehtävänä oli laatia eläkesopimuksessa esitetty kolmikantainen selvitys keinoista edistää erityisesti työikäisten mielenterveysongelmien ehkäisyä ja hoitoa.

Mitä seuraavaksi pitäisi tehdä?

1. Siirretään painopiste varhaiseen tukeen. Kuormitus on tunnistettava ajoissa, ja mielenterveyden tukemisesta on tehtävä kiinteä osa työkykyjohtamista.
2. Vahvistetaan esihenkilöiden osaamista. Jokaisella esihenkilöllä on oltava valmiudet tunnistaa kuormitus, ottaa asia puheeksi ja hyödyntää työterveysyhteistyötä rakentavasti.
3. Selkeytetään palveluketjut. Työterveyshuollon, perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja kuntoutuksen roolit on sovitettava yhteen niin, ettei ihminen jää pompoteltavaksi rakenteiden väliin.
4. Tuetaan työntekijän omaa vastuuta. Työkyvyn tukeminen edellyttää valmiutta tunnistaa oma kuormitus, hakea apua ajoissa ja sitoutua yhteisiin ratkaisuihin.
5. Tunnistetaan nuorten ja koulutuksen merkitys. Työelämän mielenterveyttä vahvistetaan myös sillä, että nuoret saavat ajoissa tukea, osallisuuden kokemuksia ja riittävät valmiudet siirtyä työelämään.