Robert Torvelainen: Humppilan oppitunti: tekoälyn suurin rajoite ei ole teknologia vaan rohkeus

Pieni Kanta-Hämeen kunta teki sen, mistä moni organisaatio vasta puhuu: tekoälyn mahdollisuuksiin tartuttiin rohkeasti ja työt järjestettiin uudella tapaa. Keskustelun ei pidä jumittua siihen, viekö tekoäly työt, vaan siihen, mitä uutta se mahdollistaa, kun uskalletaan ryhtyä toimeen.

Helsingin Sanomat kertoi viime viikolla Humppilasta. Kunnan taloustilanne pakotti etsimään säästöjä, ja kunnanjohtaja Minna Ylikännö esitti, että karsitaan ennemmin johdosta kuin kouluista ja päiväkodeista. Valtuusto lakkautti hallintojohtajan ja teknisen johtajan virat, ja kunta säästi 150 000 euroa. Tehtävät eivät kadonneet. Teknisen johtajan tehtävät jaettiin useammalle, ja hallintojohtajan työt kunnanjohtaja hoitaa nyt itse tekoälyagenttien avulla. Hallintosäännön liitteet syntyivät päivässä. Ilman kielimallia niihin olisi mennyt koko syksy.

Jutussa toivottiin myös lisää keskustelua tekoälyyn liittyen. Tässä kaksi näkökulmaa.

Ensinnäkin vastuukysymyksissä voidaan tarvita uusia linjanvetoja. Teknologian muuttuessa voidaan tarvita esimerkiksi henkilöllisen vastuun rinnalla myös julkisyhteisön tai valtion vastuuta. Nyt virkavastuu on edelleen ihmisellä, Humppilassa kunnanjohtajalla itsellään. Tekoäly valmistelee, ihminen päättää ja vastaa. Liian tiukat rajaukset voivat johtaa siihen, että kynnys uskaltaa nousee liian korkeaksi. Samalla on selvää, että ihmisillä on olennainen rooli osana prosessia, ja esimerkiksi monilla työpaikoilla aktiivisesti vaaditaan, että tekoälyn käyttäjät itse arvioivat kriittisesti tekoälyn tuotokset ennen kuin ”tekoälyhuttu” siirtyy eteenpäin.

Toiseksi muutos mahdollistaa uutta ja voi lisätä ihmisten merkitystä. Rutiininomainen valmistelu, raportointi ja luonnostelu siirtyvät koneelle nopeasti. Harkinta, kohtaaminen ja vastuu jäävät ihmiselle. Kun olen tavannut suomalaisten yritysten johtoa, on heiltä tullut aika yhtenäistä viestiä siitä, että teknologia auttaa antamaan ihmisille lisää vastuuta vaativampien tehtävien merkeissä, ja tässä nähdään paljon mahdollisuuksia niin liiketoiminnan kehittämiseen kuin esimerkiksi palveluiden laadun parantamiseen.

Kaikista kiinnostavinta Humppilassa on minusta se, mitä uusi teknologia mahdollistaa, kun vain uskalletaan ryhtyä toimeen. Humppilassa tähän päädyttiin osin pakkoraossa.  Oma kokemukseni on, että työkalut eivät ole enää pullonkaula. Suurin rajoite alkaa olla oma luovuus ja kyky kuvitella, miten työn voisi tehdä toisin. Tekoäly on siirtymässä keskusteluikkunasta organisaation käyttöjärjestelmäksi. Agentit hoitavat kokonaisia työnkulkuja, eivät vain yksittäisiä kysymyksiä. Tämän hyödyntäminen vaatii johtamista, ei pelkkiä lisenssejä.

HS:n jutussa kysytään aiheellisesti, mistä uudet työt löytyvät niille, joiden tehtäviin tekoäly vaikuttaa. Tässä olen optimisti.

Nuorena sain pystyyn yhdet nettisivut: tekstiä, pari kuvaa ja muutama linkki. Hiljattain rakensin tekoälytyökalun avulla häitämme varten työkalun plaseerauksen suunnitteluun, ja samalla syntyi hääsivusto kaikille vieraille. En ole koodari. Somesyötteet ovat täynnä esimerkkejä ihmisistä, jotka ilman teknistä taustaa rakentavat sovelluksia ja palveluita, jotka löytävät tiensä sovelluskauppojen kärkeen.

Sama teknologia, joka voi hoitaa osan jonkun työtehtävistä, on myös väline kartoittaa ja rakentaa uusia mahdollisuuksia. Kynnys perustaa yritys, kokeilla ideaa tai kehittää oma palvelu on matalampi kuin koskaan. Internetin alkuaikoina kävi samoin: moni tehtävä katosi, mutta syntyi kokonaan uusia toimialoja, joita kukaan ei osannut ennakoida.

Humppila on pieni kunta, mutta sen kysymykset ovat koko Suomen. Neljä asiaa nousee ylitse muiden:

Julkisen sektorin tekoälyn käyttöönottoon ja johtamiseen pitää panostaa, ei jättää yksittäisten kuntien varaan. Yli 300 kunnan ja hyvinvointialueen ei kannata keksiä pyörää uudelleen. Tarvitaan yhteisiä alustoja, hankintamalleja ja tukea. Myös yksityisen sektorin osaamista tulee hyödyntää.

Osaaminen on siirtymän ydin. Työikäisten osaamisen päivittäminen ja nuorten ensimmäiset työpaikat ovat kohdat, joihin muutos osuu ensimmäisenä. Niihin on panostettava nyt, ei vasta kun ongelma näkyy tilastoissa.

Verotulot syntyvät kasvusta. Tekoäly ei maksa veroja Humppilaan, mutta tekoälyllä kasvavat yritykset maksavat. Siksi Suomen on oltava paikka, jossa tekoälyä hyödyntäviä yrityksiä perustetaan, kasvatetaan ja pidetään.

Keskustelua on käytävä rehellisesti. Ylikännö on oikeassa siinä, että muutosta ei pidä vähätellä. Yhtä väärin olisi maalata pelkkiä uhkakuvia. Tarvitsemme molemmat: realismin siitä, mikä muuttuu, ja rohkeuden tarttua siihen, mitä muutos mahdollistaa.

Humppilassa uskallettiin. Nyt kysymys on, uskallammeko me muut?