Häkämies bloggaa: Brexit-kortit vielä sekaisin

”Eihän tässä näin pitänyt käydä? Tarkoitus oli näpäyttää, ei kaataa. Kuka selvittää syntyneen sopan?” Nämä kysymykset ovat nousseet esille Britanniassa kansanäänestyksen jälkeen. Vastauksia on monenlaisia, mutta niitä yhdistää täydellinen epätietoisuus.

Brexitin paras puoli on se, että tuskin koskaan on puhuttu siitä, mitä EU jäsenmaalleen ja sen kansalaisille merkitsee. Faktaa on tarjolla enemmän kuin vuosiin.

Tilanteen yllättävyyttä kuvaa valitettavan hyvin vastuun pakoilu, joka on leimannut Leave-rintaman johtajia. Moni heistä hyppäsi sivuun kisasta Britannian uudeksi pääministeriksi. Plan B:tä ei ollut kellään.

Jos hämmennys on suurta EU-eroa ajaneiden keskuudessa, sama epävarmuus näkyy EU:n kannattajien keskuudessa. Varmoja vastauksia ei voi antaa, mitä Brexit merkitsee ja miten tästä eteenpäin. Ei ainakaan vielä.

Jälkianalyysissä on usein päädytty asettamaan vastakkain populistiset EU-eroa ajaneiden sloganit ja EU-kannattajien kyvyttömyys kertoa kansalaisille ymmärrettävästi, mitä EU kansalaisilleen tuo.

Olisi liian helppoa vain syyttää Brexitin ajajia ja samoin ajattelevia eri maissa. On syytä myös katsoa peiliin ja kysyä, mitä me jäsenyyden puolustajat teimme tai jätimme tekemättä.

Elinkeinoelämälle, EK:n edeltäjille, EU-jäsenyys oli iso ja tärkeä projekti. Halusimme osaksi sisämarkkinoita ja läntistä Eurooppaa. Myöhemmin jäsenyys arkipäiväistyi.

Suomen kansanäänestyksen tuloksen syksyllä 1994 ratkaisivat talous ja turvallisuus, näin muistelen. Suomi eli silloinkin viennistä, ja EU -jäsenyydellä Suomi valitsi turvallisuusyhteisönsä.

Finanssikriisi verhosi hyödyt

Heti alussa EU-jäsenyys alensi merkittävästi ruuan hintaa ja avasi markkinamme tuontielintarvikkeille. Matkustaminen helpottui, kun valuuttaa ei tarvinnut enää vaihtaa. Myöhemmin euroon liityttäessä korot vakiintuivat ja devalvaation mahdollisuus jäi historiaan.

Kaikki meni vielä hyvin, mutta sitten tuli finanssikriisi ja sen hoito on vienyt euromaissa kannattajilta pohjaa pois. Kreikan holtiton velkaantuminen ja tositarinat maan tavoista kiertää veroja olivat helppoa polttoainetta EU:n vastustajille. Suomessakin tämä loi pohjan EU-vastaisuudelle.

Maahanmuutto nousi Brexitissä isoon rooliin, vaikka maahanmuuttajat ovat nimenomaan olleet kasvua tuova lisä Britannian talouteen. Globalisaatio ja talouden rakennemuutos ovat kohdelleet monia teollisuusalueita kovakouraisesti, ja niiltä alueilta Brexitin ajajat ammensivat. Näin siitä huolimatta, että juuri nämä alueet ovat olleet Britanniassa nettovoittajia EU-tukea jaettaessa.

Kyllä Britanniassa yritettiin kertoa, mitä Brexit tarkoittaa. Esimerkiksi EK:n kollegaorganisaatio CBI kampanjoi jo vuosien ajan, että Brexit merkitsee miljoona menetettyä työpaikkaa. Sanoma ei uponnut. Ehkä kieli ja tapa esittää oli väärä.

Suomen oltava oikeassa vaunussa

Parhaimmillaan Brexit on ruiske, jota EU kaipaa. Että unioni keskittyy kansalaisten arkeen lisäarvoa tuottaviin asioihin. On tärkeää, että Britannian eroneuvottelut viedään aikanaan fiksusti läpi ilman rankaisumentaliteettia. Samoin on tärkeää turvata sisämarkkinoiden toiminta – mieluiten niin, että UK pysyy sen osana. Tätä odottavat myös suomalaiset yritykset.

EU-juna on liikkeellä, ja Suomen tulee olla oikeassa vaunussa. Suomi kuuluu siihen joukkoon EU-maita, jotka haluavat hoitaa omat asiansa kunnolla ja kunnioittaa sääntöjä. Vaikka Suomella on juuri nyt vaikeaa täyttää talouskurin sääntöjä, uskon, että Sipilän hallitus onnistuu talouden kuntoon laittamisessa.

On syytä kysyä, missä asioissa EU-maat voivat edetä yhtä tahtia ja missä asioissa kehitys etenee nopeammin. Ensimmäisestä käy esimerkiksi eurooppalaisen turvallisuuden parantaminen ja toisesta euron tulevaisuus. Molemmissa Suomen tulee olla hereillä.