Häkämies: Kovat on piipussa – taistelu vielä odottaa

Jo aamun Hesari pääkirjoituksessaan ennakoi, että ay-liikkeen ja hallituksen kahinointia ei voi välttää. Pääkirjoituksessa viitataan hallituksen mahdollisiin suunnitelmiin uudistaa työmarkkinatukea, kehittää paikallista sopimista ja parantaa työrauhaa. Lehti viittaa Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aallon uhkailuun laittaa kova kovaa vastaan ja ennakoi, että työväki voi olla kaduilla, mikäli ay-liikkeen kenttä tottelee johtoaan. Erityisen kovaa yhteenottoa ennakoitiin perussuomalaisten ja ay-liikkeen välille. Tämä ottelu alkoi jo ennen vaaleja kiky-maksuista käydyssä väittelyssä.

Hallituksen muodostaja Petteri Orpo otti tietoisen riskin kertoessaan hallituksen kokoonpanon ennen vappua. Jo heti tuoreeltaan saimme kuulla tulikivenkatkuisia puheenvuoroja lähinnä SDP:n puolelta, joista paistoi happamuus ja jopa katkeruus – hyvä kysymys, että ketä kohtaan? Äänestäjiä, jotka äänestivät väärin?

Vapun tömäkimmän puheen piti Jussi Halla-aho, joka syytti työväenliikkeen pettäneen työläiset ajamalla etuja itselleen, ei työläisille. Halla-aho toi esille paitsi maahanmuuton haitat myös korkean verotuksen, joka latistaa työhalukkuutta. Hänen mukaansa sosiaaliturva ei saa olla vaihtoehtoinen elämäntapa, kuten se hänen mukaansa nykyisin on. Ainakaan Halla-ahoa eivät ay-liikkeen uhkailut ole pelästyttäneet, sillä niin vahvasti hän tyypilliseen tapaansa pysyi omalla linjallaan.

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta oli puheessaan muodollisen sävyisä, mutta puhe sisälsi normaalit ”näihin ei hallitus saa koskea” -teemat. Näitä ovat kolmikantainen valmistelu ja päättäminen ja työrauhan koskemattomuus. Eloranta sanoi, että esimerkiksi poliittisten mielenilmausten rajoittaminen ei kuulu länsimaiseen oikeus- ja demokratiakäsitykseen. Eivätkö siis Ruotsi ja Saksa ole länsimaita? Niissä maissa ei viime vuosina Suomessa nähdyt ”Senaatintorit” olisi mahdollisia.

SDP:n puheenjohtaja ja väistyvä pääministeri Sanna Marin pysyi ehkä yllättäen pitkälti kansainvälisellä ulottuvuudella puhuessaan Ukrainasta, Venäjästä ja haastetusta maailmanjärjestyksestä. Mitähän tästä voi ennakoida? Tulevan hallituksen työlistaan hän otti kantaa poissulkiessaan toimeentuloleikkaukset kuten hän teki myös hallituksen tunnusteluissa.

Jotenkin nyt on vielä tyyntä myrskyn edellä. Hallituksen muodostaminen on vasta alkamassa ja sen ohjelma arvailujen varassa. Kovimmat laukaukset opposition ja ay-liikkeen toimesta säästetään myöhempään. Teemoja tuskin tulee puuttumaan. Tässä seurassa keskustan Annika Saarikko on maltillinen poikkeus. Keskusta haluaa antaa hallitukselle mahdollisuuden, huilaa itse tovin, nuolee haavojaan ja palaa syksyn tullen kehään sisäisesti voimistuneena.

Hallitusneuvottelut alkavat tiistaina yhteisellä seminaarilla. Muistan kun vuonna 2007 edesmennyt valtiosihteeri Raimo Sailas tuli vastaavaan tilaisuuteen Säätytalolle esitys käsissään, tokaisin Raimolle: tuossako ne saatanalliset säkeet ovat?

Näitä säkeitä kuullaan tulevina viikkoina Säätytalolla ja edessä on haastavan hallitusohjelman teko. Sille ei kuitenkaan ole vaihtoehtoa, kun velkaantuminen halutaan katkaista. Odotettavissa on ohjelma, jossa on julkista taloutta vahvistavia rakenneuudistuksia työmarkkinoilla ja sotessa, menosopeutuksia sekä kasvun hyödyntämistä. Ja paljon muuta.

Jos ja kun hallitus syntyy, sille on syytä toivottaa selkärankaa ja sitkoa – niin kovan paineen ja ryöpytyksen kohteeksi se laitetaan opposition ja ay-liikkeen toimesta. Median soisi pysyvän median roolissa.