Urrila: Uudistetaan Suomea ja noustaan muiden Pohjoismaiden tasolle
”Onko Suomi enää Pohjoismaa?” kysyttiin valtiovarainministeriön talouskatsauksen julkistamisen yhteydessä talvella 2021. Kysymys herätti vilkasta julkista keskustelua – varmasti osin siksi, että suomalaiset ovat ainakin koko sotienjälkeisen ajan pitäneet muita Pohjoismaita ryhmänä, johon Suomi haluaa itsestään selvästi kuulua.
Pohjoismaat ovat useilla mittareilla maailman menestyneimpiä maita. Lähes kaikissa yhteiskunnan ja talouden kehitystä mittaavissa vertailuissa ne sijoittuvat korkealle, usein aivan terävimpään kärkeen. On siis aivan luontevaa, että me suomalaiset haluamme maamme kuuluvan tähän ”parhaaseen A-ryhmään”.
Suomen vertaaminen juuri Pohjoismaihin on ollut monella tavalla luontevaa, sillä yhteiskuntamme jakaa monia keskeisiä piirteitä juuri muiden Pohjoismaiden kanssa. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion kannatus on Suomessa laajaa, vaikka käsitykset toki vaihtelevat siitä, mitä kaikkea hyvinvointivaltion tulisi tarkoittaa ja kuinka hyvinvointipalvelut olisi parasta järjestää. Silti vain harva Suomessa hakee rajua irtiottoa pohjoismaisen hyvinvointivaltion keskeisistä ydinperiaatteista – esimerkiksi siitä, ettei perhetausta ja varallisuus saisi vaikuttaa kouluttautumismahdollisuuksiin tai terveydenhoitoon pääsyyn.
Kattavan hyvinvointimallin ylläpito on kuitenkin väistämättä kallista, ja siinä onnistuminen edellyttää vahvaa taloutta ja korkeaa työllisyyttä. Valtiovarainministeriön raportissa esitetty kysymys on erinomainen: onko Suomen talouden suorituskyky sellainen, että pystymme järjestämään ja rahoittamaan jatkossakin ne palvelut, joita suomalaiset sanovat arvostavansa ja haluavansa?
Suomen talouskasvu on jäänyt viimeisen 20 vuoden aikana Pohjoismaiden hitaimmaksi. Julkinen talous on selvästi heikompi kuin Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa, ja julkinen velka on yli kaksinkertainen talouden kokoon nähden. Keskeinen perusongelma on Suomen synkkä väestökehitys – väki ikääntyy paljon vauhdikkaammin kuin muualla ja syntyvyys on vajonnut ennennäkemättömän matalalle. Työllisyys on kohenemisestaan huolimatta selvästi matalampi kuin muualla Pohjolassa.
Suomi liukuu siis koko ajan kauemmas muista Pohjoismaista. Julkisen talouden rahoituspohja heikkenee tavalla, jota ei vielä ole kunnolla sisäistetty. Joudumme ennen pitkää määrittelemään hyvinvointiyhteiskunnan sisällön uusiksi ennennäkemättömän rajulla tavalla, jos emme saa pikaisesti katkaistua kestämätöntä velkakehitystä ja vahvistettua julkisen talouden rahoituspohjaa.
Samalla on syytä huomata, että kaikissa Pohjoismaissa on viime vuosikymmeninä tehty myös laajoja uudistuksia taloudessa ja yhteiskunnassa. Pohjoismainen hyvinvointimalli ei ole enää sama kuin vaikkapa 1970-luvulla, eikä myöskään yksioikoinen: esimerkiksi tavat, joilla hyvinvointipalveluja tuotetaan, vaihtelevat suuresti Pohjoismaiden välillä. Kokonaisuutena pohjoiset naapurimme ovat kuitenkin kovia kirittäjiä, joiden tahdista Suomi jää yhä pahemmin jälkeen.
Nyt onkin siis aika parantaa vauhtia, jotta voisimme vastata myönteisesti valtiovarainministeriön virkamiesten esittämään osuvaan kysymykseen.