Heli Siikaluoma: Von der Leyenin uusi ulkoinen talouspolitiikka
Mitä Ursula von der Leyenin poliittiset suuntaviivat sisältävät kansainvälisen kaupan ja kauppapolitiikan osalta ja miten niihin tulisi suhtautua? Kysymys on tärkeä, sillä ne ohjaavat EU:n työtä seuraavien vuosien ajan.
Kansainvälisen kaupan ja kauppapolitiikan ohjenuorana on ”uusi ulkoinen talouspolitiikka”, mitä tarvitaan geopolitiikan ja geotalouden värittämässä maailmassa. Käytännössä tämä tarkoittaa satsausta EU:n taloudelliseen turvallisuuteen, kauppaan ja ei-EU-maiden kanssa tehtäviin kumppanuuksiin.
Taloudellinen turvallisuus on keskiössä ja EU:n kilpailukykyä parannetaan investoimalla strategiseen ja kaksikäyttötuotteiden tutkimukseen. EU suojaa avainteknologioidensa vuotamista strategisille ja systeemisille kilpailijoille. Konkreettiset keinot, kuten investointien riskeihin puuttuminen ja vientivalvonnan koordinaation lisääminen, ovat käytännössä jo nousseet EU-agendalle.
Minustakin taloudellinen turvallisuus on tärkeää. On kuitenkin hyvä muistaa, että suurin osa kaupasta on turvallista. Ylilyöntejä tulee välttää! On löydettävä oikea tasapaino taloudellisen turvallisuuden ja kaupan sekä investointien vapauden välillä.
Toinen osa ulkoista talouspolitiikkaa on kauppa eli perinteinen kauppapolitiikka, minkä osalta suuntaviivoja on arvosteltu kunnianhimon tason puutteesta. Lähtökohta on vapaiden (free) ja reilujen (fair) kauppasuhteiden syventäminen. Esiin nostetaan puhtaan kaupan ja puhtaiden investointien kumppanuudet ja tarve kehittää kriittisten mineraalien ja raaka-aineiden saantia.
Näitä tavoitteita tukemaan tarvitaan vahvempaa WTO:ta. Jatkossa panostetaan myös yhä enemmän siihen, että kauppakumppanit noudattavat EU:n kanssa tekemiään sopimuksia. Tarvittaessa käytetään kaupan suojatoimia eli esimerkiksi asetetaan tuontituotteille tasapainottavia lisätulleja.
Tässä on paljon vanhaa, jotain uutta ja loppujen lopuksi ei yllättävää. Äänenpaino on kuitenkin aikaisempaa jämäkämpi. Kauppapolitiikan akselilla avoin kauppa vs. markkinoiden suojaaminen näyttäisi mittari heilahtavan jälkimmäisen suuntaan.
Suuntaviivat eivät estä Suomen elinkeinoelämälle tärkeiden aiheiden eteenpäin vientiä. On varmistettava, että markkinoita avaaviin toimenpiteisiin panostetaan poistamalla tulleja ja kaupanesteitä esimerkiksi Aasian ja Tyynenmeren alueella ja Etelä-Amerikassa. Perinteisen kauppasopimusten oheen tarvitaan räätälöidympiä sopimuksia. Yksi esimerkki tällaisesta ”puhtaan kaupan sopimuksesta” voisi olla cleantech-tuotteiden testausta helpottava sopimus Yhdysvaltojen kanssa.
Ulkoisen talouspolitiikan kolmas pilari korostaa EU:n kumppanimaille suunnatun infrastruktuuri-investointeihin keskittyvän Global Gatewayn tuomista uudelle tasolle. Tämä tarjoaa onnistuessaan suuria mahdollisuuksia EU-yrityksille. Onkin tärkeää lisätä ymmärrystä siitä, miten yritykset voivat instrumenttia hyödyntää. Suomessa tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Global Gatewayn rahoitusinstrumentteja ja niitä koskevaa neuvontaa tuodaan yhä lähemmäs yrityksiä Finnfundin, Finnpartnershipin ja Finnveran kautta
Von der Leyenin määrittelemä ”uusi ulkoinen talouspolitiikka” antaa uudenlaiset raamit kansainvälisen kaupan ja kauppapolitiikan tekemiselle. Nyt on erityisen tärkeää, että EU panostaa markkinoiden avaamiseen ja kaupanesteiden poistamiseen sekä kumppanuuksien luomiseen.