Henkilötunnuksen uudistaminen – liian paljon, liian aikaisin, Sanna-Maria Bertell kirjoittaa

Henkilötunnus eli tuttavallisemmin hetu halutaan uudistaa. Vaikka nykyinen ratkaisu on ollut kestävä, on sen toimivuudesta esitetty huolta. 2017 asetettu työryhmä julkaisi keväällä loppuraporttinsa, joka tunnistaa hyvin haasteita mutta jättää avoimeksi koko henkilötunnuksen muuttamisen vaikuttavuuden ja mittaluokan.

Työryhmän pohjaehdotus on muuttaa hetu sekä sukupuoli- että syntymäaikaneutraaliksi viimeistään vuonna 2027 päättyvän siirtymäajan jälkeen. Uudistushankkeelle on esitetty ajureiksi mm. tunnusten riittävyysongelmaa, mahdollisuutta antaa tunnus nykyistä nopeammin ja laveammalla joukolle henkilöitä ja ajatusta ikä- ja sukupuolitiedon hävittämisestä tunnuksesta, sekä identiteettivarkauksien estämistä.

Raportissa esitetyt tavoitteet ovat ymmärrettäviä, mutta ratkaisuksi esitetty, lyhyen siirtymäajan täydellinen järjestelmämuutos on kohtuuton, etenkin koronatilanteessa.

Muutos vaikuttaisi laajasti koko yhteiskuntaan – myös kustannuksiltaan

Niin julkiset kuin yksityiset organisaatiot ovat jättäneet runsaasti palautetta työryhmälle, ja suurin osa on ollut muutoksen torjuvaa. Miksi? Myös me näimme työryhmän ehdotuksen pikemminkin keskustelunavauksena kuin valmiina ratkaisuina. Suurempi ongelma on, että työryhmän ehdotus jättää avoimeksi koko hetun muuttamisen haasteiden vaikuttavuuden ja mittaluokan. Käytännössä muutos vaikuttaisi todella laajasti koko yhteiskuntaan, niin yksityisiin kuin julkisiinkin toimijoihin. Kustannusten on arvioitu kohoavan satoihin miljooniin, jopa miljardiluokkaan.

Muutoksen tarvetta ja merkityksellisyyttä tuleekin arvioida osaratkaisujen ja vaihtoehtojen kautta.

• Tunnusten riittävyysongelma tulee vastaan ensimmäisenä, ja ratkaisuvaihtoehtojen kartoitus tulee tapahtua priorisoiden ja tunnusten riittävyyteen tulee varautua jo nyt käytänteitä muuttamalla.
• Sukupuolineutraali tunnus ja sukupuolen vahvistamiseen liittyvä byrokratia tulisi selvittää vaikutuksiltaan ja ratkaisumahdollisuuksiltaan. Sukupuolen vahvistamistilanne vaatii edelleen viranomaisasiointia, vaikka itse numeroa ei olisi neutraalissa tunnuksessa enää tarpeen vaihtaa. Viranomaisasiointia tulisi joka tapauksessa helpottaa vahvistustilanteessa, riippumatta hetun muodosta. Jotain sopeuttamistoimia Suomessakin on odotettavissa EU:n sähköisen asioinnin kehityksessä (Single Digital Gateway SDG ja eIDAS), koska osassa EU-maista on sukupuolineutraali tunnus tai mahdollisuus rekisteröidä kolmas sukupuoli.
• Ikä- ja sukupuolineutraalisuus edesauttaisi turvallisuutta asioinnissa, mutta myös uudenmuotoinen tunnus voi päätyä vääriin käsiin. Ongelma tulee ratkaista hetun liikakäyttöön puuttumalla ja turvallisia asiointikäytänteitä edistämällä. Joka ”klubikorttiin” ei ole syytäkään hetua painaa, sitä ei saa joka asiointitilanteessa kysellä, eikä pelkkä numerosarjan sanominen ole kenenkään henkilöllisyyden tae. Henkilöllisyys tulee varmistaa luotettavalla tavalla asiointitilanteissa esim. virallisen henkilöllisyysasiakirjan tai sähköisen tunnistamisen avulla.
• Keinotunnuksien käyttöön, digitaalisen identiteetin hallintaan ja vahvan sähköisen tunnistautumiseen ja näiden suhteeseen tulee hakea erillisratkaisu. Vahvan tunnistautumisen markkina elää muutosvaihetta. Hetun muuttaminen ei ole tässä käsityksemme mukaan välttämätön edellytys kehitykselle. Jatkotyössä voitaisiin ottaa huomioon malli, jossa hetu säilyisi edelleen ankkuri-identiteettinä eli erilaisia tai ns. hajautettuja tunnuksia yhdistävänä perustunnuksena taustalla.

Resurssit tulisi suunnata yhteiskunnan nopeaan elpymiseen

Uudistuksen vaihtoehtoiskustannukset olisivat tässä tilanteessa pahimmillaan lamauttavia. Jokainen euro ja resurssi on nyt saatava parhaaseen käyttöön koronan jälkeisen talouden jälleenrakennukseen. Mahdollisen hetu-uudistuksen toteutus vaikeuttaisi samanaikaisesti muiden järjestelmien kehitystyötä ja niin toimittajien kuin organisaatioiden resurssit olisivat sidottuja hetu-muutoksiin.

Henkilötunnus on kestänyt aikaa hyvin ja sillä on myös haasteensa. Jonain päivänä saatamme olla siinä tilanteessa, että systeemin on muututtava joko kansainvälisen kehityksen tai muun rajoituksen vuoksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että koko systeemi pitäisi hylätä tässä ja nyt. Mikäli hankkeeseen ryhdyttäisiin, tulisi siirtymäajan olla realistinen – todennäköisesti hyvin pitkä – ja perustua huolelliseen arvioon sekä järkevästä investointisyklistä että toimittajapuolen valmiuksista tuottaa muutokset mahdollisesti hyvinkin vanhoihin järjestelmiin.