Huhtala ja Tuominen: EU:n aika itsenäistyä digiteknologiassa

Yhdysvaltojen kauppapoliittinen painostus EU:ta kohtaan on koventunut, mikä on muuttanut osapuolten liittolaissuhdetta yhä jännitteisemmäksi. Samalla Eurooppa on joutunut tunnustamaan lähes täydellisen riippuvuutensa erityisesti yhdysvaltalaisesta digiteknologiasta. EU:n onkin kyettävä vahvistamaan digitaalista suvereniteettiaan suojatakseen omia taloudellisia ja myös turvallisuuspoliittisia etujaan.

EU:n ja jäsenvaltioiden valmius joustaa Trumpin kauppapoliittisten avausten edessä vaikuttaa tulleen tiensä päähän. Jo kertaalleen pois vetämänsä 93 miljardin euron vastatullipaketin lisäksi EU nosti keskusteluihin ensimmäistä kertaa pakottamisen vastaisen instrumentin ”kauppasingon”, jonka avulla se voi rajoittaa kolmannen maan toimijoiden pääsyä EU:n julkisiin hankintoihin ja rahoitusmarkkinoille, asettaa tulleja ja kaventaa toimijoiden immateriaalioikeuksia EU-alueella.

Vaikka Trump lopulta perääntyi tuoreimmista Grönlantiin liittyvistä tulliuhkauksistaan, EU:n pelotteen ja uskottavan iskukyvyn tulee pysyä vahvana perinteisen diplomatian rinnalla.

Digijättien sääntely osana kauppapoliittista kiistaa

EU:n digitaalisten palveluiden ja teknologioiden sääntely on vuosia aiheuttanut kiistaa EU:n ja USA:n kauppasuhteissa. Yhdysvallat on koventanut viestiään siitä, että EU:n digisääntely vääristää kilpailua amerikkalaisten toimijoiden kustannuksella ja toimii siten tosiasiallisesti kaupan esteenä.

Erityisesti EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen eli GDPR:n globaali vaikutus sekä myöhemmin EU:ssa valmistellut *digipalvelu- ja digimarkkina-asetus (DSA ja DMA) herättivät Yhdysvalloissa ärtymystä eurooppalaisesta “regulatory overreachista”. Yhdysvaltalaisten mukaan asetukset kohdistuivat epäsuhtaisesti amerikkalaisiin teknologiayrityksiin. Trumpin hallinto käyttää EU-sääntelyä vastaan myös sananvapausargumentteja.

EU ei kuitenkaan aio perääntyä digisääntelystään. Sääntely on syvällä EU:n strategisessa autonomiassa ja sisämarkkinamallissa. EU onkin mm. komission varapuheenjohtajan ja teknologia-asioista vastaavan komissaarin Henna Virkkusen suulla todennut, ettei sääntely kuulu kauppapoliittisten neuvotteluiden keinovalikoimaan kolmansien maiden kanssa. EU julkaisee pian teknologisen suvereniteetin edistämispaketin, jossa on jälleen mukana uusia avauksia rahoitukseen ja sääntelyyn eurooppalaisen digitaalisen infrastruktuurin kuten laskentakapasiteetin vahvistamiseksi.

EU:n haastava neuvotteluasema

Vaikka EU:n käytössä on pakottamisen vastaisia keinoja, neuvotteluasemamme on edelleen vaikea. Tuonti Yhdysvalloista painottuu palveluihin, erityisesti digitaalisiin palveluihin, joista myös eurooppalaiset yritykset, julkishallinto ja kuluttajat ovat laajasti riippuvaisia. Yhdysvaltalaisille teknologiapalveluille ei myöskään ole vielä saatavilla laajasti skaalautuvia eurooppalaisia vaihtoehtoja, mikä tekee amerikkalaisesta teknologiasta käytännössä korvaamatonta. Esimerkiksi Microsoftin, Amazonin ja Googlen osuus EU:n pilvipalveluissa on noin 70 prosenttia.

On kuitenkin hyvä muistaa, että riippuvuussuhde on molemminpuolinen. EU muodostaa yhdysvaltalaisille teknologiayrityksille yhden niiden tärkeimmistä markkina-alueista. Esimerkiksi Metan (Facebook, Instagram, Llama) liikevaihdosta noin neljännes syntyi Euroopasta vuonna 2024. Kokonaisuudessaan Yhdysvallat vei vuonna 2024 palveluja EU:hun 295 miljardin dollarin arvosta, mikä vastasi 25 prosenttia Yhdysvaltojen kaikesta palveluviennistä. Palvelukaupan ylijäämä Yhdysvalloille oli lähes 90 miljardia dollaria.

Vaikka EU:n ja Yhdysvaltojen taloussuhde perustuu vahvaan keskinäiseen riippuvuuteen, EU on selvästi altavastaajan asemassa ja yrittää siksi kuumeisesti parantaa omaa teknologista suvereniteettiaan mm. tekoälytehtaiden, sääntelyn ja rahoitusohjelmien avulla. Esimerkkinä komission julkaisema InvestAI-rahoitusohjelma, jonka tavoitteena on mobilisoida 200 miljardia euroa tekoälyinvestointeihin EU:ssa ja siten rakentaa omavaraisempaa teknologista perustaa.

Vahvempi teknologinen omavaraisuus osaamiseen panostamalla

Olemmeko tässä kilpajuoksussa auttamatta myöhässä, ja millä aikavälillä saavutamme riittävän uskottavan teknologisen suvereniteetin tason, jotta meitä ei voida jatkuvasti painostaa kauppapoliittisin keinoin?

Suvereniteettipyrkimyksissäkin EU:n ja jäsenvaltioiden on hyvä muistaa, etteivät yksittäiset yritykset ole sama asia kuin Yhdysvaltojen hallinto: monet amerikkalaiset teknologiayhtiöt ovat jo ryhtyneet merkittäviin toimiin varmistaakseen, että eurooppalainen data säilyy ja sitä käsitellään EU:n alueella eurooppalaisten sääntöjen mukaisesti.

Eikä Yhdysvaltojen “Buy American” -mallin suora kopiointi EU:ssa ole yksinkertaista – eikä välttämättä edes toivottavaa. Unionin sisämarkkinoiden rakenne, jäsenvaltioiden taloudellinen monimuotoisuus ja vientiriippuvuus tekevät kansallisesti ohjatusta suosintapolitiikasta ongelmallisen. Tällä hetkellä erityisesti Ranskan askelmerkit teknologiseen suvereniteettiin nojaavat selvästi “Buy European” -ajatteluun, mutta viennistä elävien Pohjoismaiden on syytä harkita useaan kertaan, onko tämä strategia niiden pitkän aikavälin etujen mukainen. “Buy European” kun voisi käytännössä tarkoittaa “Buy French” tai “Buy German” -mallia, jolloin sisämarkkinoiden tasapaino ja terve kilpailu rapautuisivat.

Samalla on selvää, ettei paikallaan pysyminen ole vaihtoehto. EU ottaa nyt askelia kohti omaehtoista teknologista kehitystä ja strategista kestävyyttä – kunhan suunta säilyy aidosti moniäänisen eurooppalaisena ja tavoitteessa edetään kannattavia yhteistyösiltoja polttamatta.

EU:n ei tulisi myöskään keskittyä pelkästään juoksemaan kohti teknologioita, joissa Yhdysvallat on jo selvä markkinajohtaja. Näitä ovat esim. useat tekoälymallit ja pilvipalvelut. Vähintään yhtä olennaista on vahvistaa omia perinteisiä vahvuuksiamme, kuten viestintäteknologioita, fotoniikkaa ja kvanttiteknologioita. Näihin panostaminen ei ainoastaan tue kilpailukykyämme, vaan luo juuri niitä vastavuoroisia riippuvuussuhteita, jotka viime kädessä vahvistavat EU:n neuvotteluasemaa kansainvälisissä pöydissä.

*Miksi DMA ja DSA hiertävät Yhdysvaltoja?

• DMA (Digital Markets Act) asetuksen tavoitteena on isoimpien alustapalveluyritysten (sovelluskaupat, hakukoneet ja somealustat) väärinkäytösten ehkäiseminen ja terveen kilpailun edistäminen. DMA:ssa määritellään suuret verkkoalustat niin sanotuiksi portinvartijoiksi ja säädetään näille mittavat sanktiot asetuksen rikkomisesta. Portinvartijat ovat tällä hetkellä: Alphabet, ByteDance, Amazon, Microsoft, Meta, Apple ja Booking.

• DSA (Digital Services Act) koskee verkkoalustojen vastuuta niillä olevasta laittomasta sisällöstä ja alaikäisten käyttäjien turvallisuudesta. Tarkoituksena on estää laittoman sisällön leviäminen digitaalisessa ympäristössä määräämällä yhtiöt mm. valvomaan sisältöään aiempaa tarkemmin ja avaamaan algoritmiensa toimintalogiikkaa kuluttajille. Etenkin alustojen moderointivelvoitteet ovat kirvoittaneet USA:ssa huolia sananvapauskysymyksistä, kuten kiistoja X:n haitallisen sisällön poistamisesta.