Hyvästit Etelärannalle ja muutama harhaluulo EK:sta
Tämä päivä päättää työsuhteeni Elinkeinoelämän keskusliitossa. Kymmenen viikkoa Etelärannassa meni siivillä, mutta paljon ehdin sinä aikana tehdä, nähdä ja oppia.
Minulla oli hieman yksioikoinen kuva EK:sta tänne tullessani. Keskusjärjestöt ehkä näyttävät nuoresta helposti edellisen vuosisadan reliikeiltä, jotka nousevat otsikoihin, kun työehtosopimukset umpeutuvat ja on taas aika vääntää yötä myöten palkankorotuksista ja työehdoista.
Täällä ollessani sain kuitenkin kattavamman kuvan työmarkkinajärjestöistä. Minulle selvisi, että EK tekee paljon muutakin kuin keskitettyjä ratkaisuja. Keskusjärjestöjen ja liittojen muu toiminta ei vain ole yhtä näkyvää ja vie harvoin lehtien palstatilaa.
Tietämättömyyttä on muillakin. Monilla on EK:sta erinäisiä harhaluuloja, joita ajattelin tässä viimeisessä blogissani käsitellä.
HARHALUULO 1: ”EK on sitä mieltä, että…”
Elinkeinoelämän keskusliitolla ei ole tarkoitus olla sellaisia mielipiteitä, jotka henkilöstö olisi itsekseen muodostanut. EK on jäsenliittojensa summa: keskusjärjestöön kuuluu 27 työnantajaliittoa. Jäsenliitot ja EK kuuntelevat jäsenyritystensä kantoja, joista EK pyrkii etsimään koko elinkeinoelämän yhteistä linjaa. Päätöksiä ei siis sanella ylhäältä käsin – päinvastoin.
HARHALUULO 2: EK tekee vain keskitettyjä ratkaisuja
Oikeastaan palkoista ja muista työehdoista neuvotteleminen on vain siivu EK:n toimintaa, ja uuden sääntömuutoksen myötä EK ei aio enää edes keskitettyjä ratkaisuja tehdä. Sopiminen siirtyy siis liittotasolle ja EK:n rooli on jatkossa koordinoida neuvotteluja.
EK on paitsi ex-sopijaosapuoli, myös asiantuntija, yhteiskunnallinen vaikuttaja ja edunvalvoja. Esimerkiksi oma osastoni, talouspolitiikka, tuottaa talousjulkaisuja, tilastoi Suomen palkat ja on asiantuntija veroasioissa.
HARHALUULO 3: EK odottaa elinkeinoelämän linjausten menevän aina läpi sellaisenaan
EK:lla on 16 000 jäsenyritystä, joiden mandaatilla se ajaa elinkeinoelämän etua. Edunvalvojana EK:n tulee tehdä parhaansa, jotta yrityksillä olisi Suomessa ja EU:ssa hyvät liiketoiminnan edellytykset. EK:n tehtävä on siis lobata päättäjiä ja varmistaa, että he kuulevat muiden tahojen ohella myös yrityksiä päätöksiä tehdessään.
HARHALUULO 4: EK edustaa vain suuria vientiyrityksiä
EK:n jäsenliittoihin kuuluu niin palvelu- kuin teollisuuden alojen työnantajaliittoja, esimerkiksi Kaupan liitto, Sivistystyönantajat ja Teknologiateollisuus. Suuryritysten sana toki painaa vaakakupissa, mutta EK:n jäsenyrityksistä 96 prosenttia on pieniä ja keskisuuria yrityksiä. EK edustaa koko elinkeinoelämää, josta pk-yritykset muodostavat ehdottomasti leijonanosan.
Tähän päättyy siis Talousguru kesätöissä -blogi. Laiturinnokka kutsuu jo, joten on aika sanoa hyvästit Etelärannalle tältä erää. Hyvin täällä kyllä kevään viihtyi – kiitos siitä koko talolle ja erityisesti talouspolitiikan osastolle. Työkokemus EK:ssa on antanut minulle paljon uusia eväitä tulevaa varten.