Ilari Kallio bloggaa: Norja ja Sveitsi, brexitin sijaiskärsijät?

Kenellekään ei toivottavasti ole enää epäselvää, että brexitistä on välitöntä harmia kummallekin prosessin osapuolelle. EU pääsee silti yli tästäkin haasteesta ja sisämarkkinat pysyvät kasassa, on lopputuloksena sitten ero sopimuksella tai ilman. Iso-Britannia kärsii kaikilla mittareilla, maan uutta uljasta tulevaisuutta en käy arvailemaan. Kaiken brexit-metelinpidon jalkoihin on jäänyt, mitä tapahtuu tällä hetkellä muissa sisämarkkinoihin tiiviisti kytköksissä olevissa maissa, eritoten Norjassa ja Sveitsissä.

EK:n asiantuntija Ilari Kallio seuraa Brysselissä mm. työlainsäädäntöä, sosiaaliasioita, sisämarkkinoita ja yrityslainsäädäntöä.

Norja on mukana sisämarkkinoilla Efta- ja ETA-maana eikä siis ole päässyt suoraan vaikuttamaan erosopimuksesta käytäviin neuvotteluihin tai EU:n laajuisiin varautumissuunnitelmiin, vaikka varmasti olisi näin halunnut tehdä. Reilu 20 % Norjan viennistä suuntautuu Isoon-Britanniaan, joka on maan selkeästi suurin kauppakumppani, ja maat tekevät mm. puolustusyhteistyötä.

On hyvin epätodennäköistä, että britit haluaisivat liittyä EU-eron jälkeen Eftaan ja ETAan, mutta jos näin käy, joutuvat norjalaiset puun ja kuoren väliin. Norjassa pelätään, että Iso-Britannia selkeästi suurempana maana kävisi sanelemaan yhteistyön ehdot. Toisaalta kahdenvälisiä suhteita ei ole varaa romuttaa. Norjan pääministeri Erna Solberg on tyytynyt toteamaan, että Ison-Britannian jäsenyydestä päästäisiin varmasti yhteisymmärrykseen, mutta varsinaista kutsua Eftaan ei ole tullut.

Aivan kuin tässä ei olisi tarpeeksi, ETA-jäsenyyden vastustus Norjassa on ollut viime aikoina kasvussa. Tavallaan tämän voi ymmärtää, koska valtion kirstut ovat pullollaan öljyrahaa ja ETA-jäsenyys maksaa. Öljyrahojen riittämiseen loputtomiin ei kuitenkaan voi tuudittautua. Norjalainen elinkeinoelämä toivookin, että jonain päivänä maasta tulisi EU:n jäsen. Päättäjät joutuvat tasapainoilemaan näiden kahden näkemyksen välissä.

Sveitsin haasteet ovat yhtä akuutteja, vaikka yhteys brexitiin on vain välillinen. Sveitsi ei ole ETA-maa, vaan kytköksissä EU:n sisämarkkinoihin yli 120 kahdenvälisen sopimuksen kautta. Maa on kolmanneksi suurin EU:n kauppakumppani USA:n ja Kiinan jälkeen. Sveitsissä tehdään muutakin kuin juustoa ja kelloja, esimerkiksi teollisuus ja finanssiala ovat hyvin riippuvaisia sisämarkkinoista.

Tällä hetkellä odotetaan, että Sveitsi allekirjoittaisi uuden EU-Sveitsi-puitesopimuksen, josta ehdittiin neuvotella useamman vuoden ajan. Maan hallitus ei kuitenkaan uskalla tehdä tätä, koska moni sveitsiläinen on sopimusta vastaan. Nyt Sveitsissä harkitaan julkisen kuulemisen järjestämistä, jolla ostettaisiin lisää aikaa päätöksenteolle.

Komission kärsivällisyys alkaa kuitenkin loppua. EU on kertonut Sveitsille melko suorasanaisesti, ettei puitesopimusta enää avata neuvotteluille. Muunlainen suhtautuminen voisi antaa väärän signaalin kanaalin toiselle puolelle, koska erosopimus ja tuleva sopimus EU:n ja Ison-Britannian suhteesta on EU:lle vielä kertaluokkaa tärkeämpi eikä varaa löysäilyyn ja kiemurteluun ole.

Mikäli uusi puitesopimus ei tule hyväksytyksi, seuraukset alkavat näkyä jo ensi vuonna. Komissio jatkoi juuri niin kutsuttu ekvivalenssijärjestelyä, mutta toista jatkokautta tuskin on luvassa. Ekvivalenssi mm. takaa sveitsiläisille välittäjille oikeuden käydä kauppaa eurooppalaisilla arvopapereilla ja on maalle erittäin tärkeä. Samanlaisesta – tai paremmasta – ekvivalenssijärjestelystä haaveilee myös Lontoon City.

Kun päättäjät ympäri Eurooppaa istuivat joulupöytään nauttimaan norjalaisesta lohesta, sveitsiläisestä suklaasta, ranskalaisesta viinistä ja kenties brittiläisestä munuaispiiraasta, he ehkä soivat pikaisen ajatuksen sille, miten sisämarkkinat ovat helpottaneet jokaisen eurooppalaisen elämää. Toivottavasti ajatus ei jäänyt kuitenkaan kalvamaan, jotta saivat myös rentoutua ennen kevään koitoksia.