Ilkka Oksala: Älä töni mun kaveria

Muistan hyvin, kun 1980-luvulla hankin ”Älä töni mun kaveria” -rintanappeja. Jaoin niitä sitten tuntemilleni ihmisille. Olin huolissani rasismista, jota tuntui olleen kasvussa. ”Touche pas a mon pote”-kampanja oli lähtöisin Ranskasta, jossa ongelmat olivat tuolloin kärjistyneet.

Viime aikaiset tapahtumat Oulussa ja muuallakin Suomessa ovat saaneet minut muistelemaan ”Älä töni mun kaveria” -rintanappejani. Rasismin vastainen työ tuntuu myös täällä Suomessa ajankohtaisemmalta ja tarpeellisemmalta kuin koskaan aikaisemmin.

Rasismi on syrjintää, joka perustuu ihmisen etniseen taustaan, ihonväriin, kansalaisuuteen tai uskontoon. Rasismi ilmenee monilla eri tavoilla, kuten loukkauksina, ennakkoluuloina, syrjintänä rekrytoinnissa ja urakehityksessä, häirintänä ja väkivaltana. Rasismi vahingoittaa niin yksilöitä, jotka joutuvat sen kohteeksi, kuin yhteiskuntaa kokonaisuudessaan, joka menettää monimuotoisuuden tuoman rikkauden ja osaamisen.

Rasismi ei ole vain yksittäisten ihmisten asenteiden tai tekojen ongelma, vaan se on myös rakenteellinen ilmiö, joka näkyy esimerkiksi lainsäädännössä, koulutuksessa, terveydenhuollossa ja mediassa. Rakenteellinen rasismi tarkoittaa sitä, että eri väestöryhmät eivät ole samanarvoisessa asemassa yhteiskunnassa, vaan joutuvat kohtaamaan erilaisia esteitä ja haasteita arjessaan. Rakenteellinen rasismi ylläpitää ja vahvistaa epätasa-arvoa ja syrjäytymistä.

Rasismi on siis todellinen ja vakava ongelma, joka vaikuttaa monien ihmisten elämään ja hyvinvointiin Suomessa ja muualla maailmassa. Siksi on tärkeää, että kaikki toimijat, niin yksilöt, yhteisöt kuin viranomaiset, ottavat vastuun rasismista ja sen torjumisesta. Erityisesti työelämässä on tärkeää luoda sellainen ilmapiiri ja kulttuuri, jossa kaikki työntekijät ja työnantajat kunnioittavat toisiaan ja arvostavat erilaisuutta voimavarana.

Rasismia ei missään muodossa tule hyväksyä, eikä sietää. Sen sijaan sen syitä pitää yrittää ymmärtää, mikäli oikeasti haluamme toimia rasismin poistamiseksi.