ILO:n työkonferenssi käynnissä – mikä on järjestön rooli tulevaisuudessa?

Kansainvälisen työjärjestön ILO:n 106. kaksiviikkoinen työkonferenssi, käynnistyi Genevessä maanantaina 5.6. ILO:n kolmikantaisiin keskusteluihin ja päätöksentekoon osallistuu runsaat 3000 valtion, työnantajien ja työntekijöiden edustajaa. ILO perustettiin vuonna 1919, jolloin pidettiin myös ensimmäinen työkonferenssi. Maailma on muuttunut melkoisesti noista ajoista, mutta onko ILO?

ILO:n toiminta perustuu hyvin pitkälle työsuhteen vähimmäisehtoja ja työolosuhteita määrittävien kansainvälisten yleissopimusten ja suositusten antamiseen ja niiden täytäntöönpanon valvontaan. ILO:n jäsenvaltiot kuitenkin itse päättävät, mihin sopimuksiin haluavat sitoutua. Asia, joka tuntuu aina välillä ILO:lta unohtuvan. Samoin unohtuu myös se, että yritykset eivät ole valtioita ja siten toimijoita, joilta voidaan edellyttää sopimusten noudattamista riippumatta siitä, mitä yritykset niiden sijaintimaassa tekevät.

Järjestössä on hyväksytty yhteensä 189 yleissopimusta, joista Suomi on ratifioinut 102. Ratifiointimäärissä on hurjia eroja valtioiden välillä, esim. Saksa 85, Kiina 26 ja USA 14.

Maidenväliset suuret erot

Työsuhteen vähimmäisehtojen ja työolosuhteiden taso vaihtelevat valtavasti eri jäsenvaltioissa. Yhtenä ääripäinä ovat sisällissotaa käyvät valtiot ja toisena tiukasti säännellyt EU:n jäsenmaat. Voi vain muistella muutaman vuoden takaista keskustelua työsuojelun keskeisistä ongelmista eri maissa. Keskeisin ongelma Afrikan maissa oli se, että työntekijöillä ei ollut välttämättä varaa kenkiin, ja Euroopassa pohdittiin työperäisen stressin ongelmia.

Listalla muuttoliike, globalisaatio, katastrofit ja pysyvä komitea

Tämän vuoden työkonferenssin asialistalla on mm.1) työvoiman muuttoliikkeeseen liittyvien haasteiden pohtiminen ja niiden parempi hallitseminen ja myös muuttoliikkeen hyödyt, 2) globalisaatioon liittyvät, työpaikkoja ja sosiaaliturvaa koskevat kysymykset, 3) miten yhteiskunnat ja työmarkkinat toipuvat sotatilanteista ja erilaisista luonnonkatastrofeista sekä 4) pysyvä komitea ns. applikaatiokomitea, joka käsittelee ILO:n jäsenvaltioiden sopimusrikkomuksia. Komitean mielenkiintoisin aihe EU-valtioiden näkökulmasta liittynee Puolaan ja väitteisiin, että sinne on lähetetty pohjois-korealaisia työntekijöitä, joiden olot lähentelevät pakkotyötä. Lisäksi ILO:n pääjohtaja on laatinut raportin ns. vihreistä työpaikoista.

Suurimpia tulevaisuuden haasteita

• ILO:n tulevaisuuden suurin haaste on, miten erityisesti kehitysmaissa saataisiin luotua edes jonkinlainen vähimmäistaso työsuhteiden ehtojen ja työolosuhteiden osalta.
•  Tulevaisuuden työelämän muutoksiin vastaaminen on toinen haaste. On erittäin vaikea kuvitella, että perinteisillä ILO:n työkaluilla (sopimuksilla ja suosituksilla) se pystyisi hallitsemaan työelämän muutoksia, kuten robotisaatiota tai erilaisia työnteon paikkoja, -aikoja ja – muotoja.  Jo nyt aikansa eläneiden sopimustenkin päivittäminen tuntuu olevan työlästä.
• Kolmas haaste on, mitä ILO tekee paljon puhuttujen työpaikkojen eteen. ILO:ssa keskustelu keskittyy enemmän työpaikan laadullisten kriteerien määrittämiseen, kuten mikä on säädyllistä työtä tai vihreää työtä, sen sijaan että se kiinnitettäisi huomiota, miten yritysten toimintaedellytyksiä globaalisti voitaisiin parantaa, jotta työpaikkoja ylipäätänsä syntyisi.

Suomen työnantajadelegaatio ILO:n työkonferenssissa on tänä vuonna:

Minna Etu-Seppälä, EK
Mika Kärkkäinen, EK
Ilari Kallio, EK
Janne Makkula, Suomen Yrittäjät