Isomaa: Kiinteistöverouudistusta ajetaan sokkona eduskuntaan

Kiinteistövero koskee kaikkia suomalaisia. Taloyhtiö- ja omakotitaloasujia, maalla asuvia ja kaupunkilaisia, vuokralla ja omistusasunnossa asuvia. Kaikki me maksamme kiinteistöveroa muodossa tai toisessa, joko suoraan tai vuokran tai vastikkeen osana. Veron korotus nostaa asumiskustannuksia ja yritystoiminnan kustannuksia ja koskee myös pienituloisia, lapsiperheitä ja eläkeläisiä.

Kiinteistöveron tuotto on kuusinkertaistunut lain voimassaoloaikana 30 vuodessa ja kasvanut tasaisesti lähes joka vuosi. Viime vuonna tuotto nousi 2 241 miljoonaan euroon. Tuotto nousi vuodessa hurjat 165 miljoonaa (+7,9 %) vuodessa. Tämän vuoden alusta tulivat voimaan lisäksi historiallisen suuret korotukset. Mikään ei näytä riittävän, sillä varsinainen pommi piilee hallitusohjelman arvostamisuudistuksessa. Sitä ajetaan sokkona ja läpinäkymättömästi vielä kevään aikana eduskuntaan. Pohjana olevaa aluehintakarttaa ei voida julkistaa – ilmeisesti, koska siitä selviäisi yksittäisten kiinteistöjen tietoja – ja uudistuksesta käytävä julkinen keskustelu ja sen arviointi tehdään näin mahdottomaksi. Se ei täytä hyvän lainvalmistelun edellytyksiä.

Toisin kuin väitetään, uudistus johtaa veron kohtuuttomiin ja sattumanvaraisiin korotuksiin. Vaikka veron taso säilyisi teoriassa ennallaan kunnan tasolla, se nousisi jo ns. tuottoneutraaleilla prosenteilla yli kaksinkertaiseksi 81 postinumeroalueella. Esimerkiksi Seinäjoen eräässä postinumerossa verotusarvo 23-kertaistuisi – Pyhäjoella, Raaseporissa ja Sastamalassa yli 10-kertaistuisi.

Kiinteistöverouudistusta tehdään kuvitellun ongelman perusteella. Kiinteistöverotus on maltillisiin arvoihin perustuvaa, kaavamaista, automaatioon perustuvaa rekisteriverotusta, joka vie lähtökohtaisesti vähän Verohallinnon resursseja. Ei verotusarvojen ”erkaantuminen” käyvistä arvoista ole ongelma, vaan veron toiminnan kannalta suorastaan välittämätön ominaisuus!

Kiinteistöverouudistuksella kiinteistöveroa haluttaisiin muuttaa käypiin arvioihin perustuvaksi. Käypä arvo on kuitenkin erittäin huono mittari. Kiinteistöstä harvoin saadaan vuotuista tuottoa, ellei se ole esimerkiksi sijoituskäytössä. Vaikka asunnon tai tehtaan arvo laskennallisesti nousisi, ei se tuo euroja veron maksamiseen. Kiinteistöllä on verovelvolliselle tyypillisesti lähinnä käyttöarvo. Veron määrä ei huomioi maksajan veronmaksukykyä, kuten esimerkiksi tulovero. Sitä paitsi vuokratuloa ja kiinteistön luovutusta verotetaan jo muilla tavoilla.

Käypä arvo edellyttäisi myös sitä, että verotus voitaisiin perustaa kiinteistön oikeisiin tietoihin. Uudistuksessa näin ei ole, vaan vero perustuisi keskimäärisiin tilastollisiin tietoihin, jotka sisältävät selkeästi virheitä ja jossa hintahajonta on erittäin suurta. Uudistus tarkoittaisi sitä, että vero maksuunpannaan tilastotiedon pohjalta. Tämä ei voi olla missään tapauksessa hyväksyttävää. Entä jos kunnallisvero maksuunpantaisiin näin – ei siis tosiasiassa saadun tulon perusteella, vaan sillä perusteella, mitä muut samalla alueella asuvat henkilöt ovat keskimäärin ansaitsevat? Tätä tuskin pidettäisiin hyväksyttävänä.

Jos käypiin arvioihin perustuvaa kiinteistöverotusta pidetään jostakin syystä tavoittelemisen arvoisena, se ei missään tapauksessa voi olla tämän kaltaista, tilastoon perustuvaa ”keskimäärin jotenkuten oikein menevää” verotusta, vaan verotuksen pitää silloin mennä oikein. Tämä taas edellyttäisi sitä, että Verohallintoon palkattaisiin kiinteistöarvioitsijoiden armeija, joka kävisi läpi jok’ikisen kiinteistön, rakennuksen, huoneiston ja arvioisi sille oikean verotusarvon. Naurettava ajatus aikana, jolloin verotuksen automatisointi on nykypäivää.

Kiinteistövero ei ole sinällään hyvä tai paha vero. Kiinteistöverolla ei ole oikeaa tai väärää tasoa, mutta tasoon vaikuttaa merkittävästi se, mitä muita veroja kerätään. Kun Suomessa kerätään paikallistasolla korkeaa tuloveroa, ei kiinteistöveron korottamiselle ole sijaa ilman, että kunnallisveroa lasketaan vastaavalla tavalla. Siihen taas ei usko kukaan. Hallitus tuijottaa yksisilmäisesti sitä, että verorasitus pysyy ennallaan kunnan tasolla, mutta yksittäisten verovelvollisten ahdinko ei kiinnosta. Mitä nyt hienoa tilastoa rumentaa. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa se johtaa äärimmillään pakkomuuttoihin ja pakkomyynteihin.

Uudistusta tehdään kuviteltujen ongelmien perusteella, ja sillä luodaan vain uusia ongelmia. Nyt uudistus olisi aika haudata lopullisesti ja miettiä, miten voimme parantaa nykyistä lakia muutoin. Keinoja on, jos halua riittää.

Juttu on julkaistu ensimmäiseksi Maaseudun Tulevaisuudessa 29.1.2024