Janica Ylikarjula bloggaa: EU-sopu tarvittiin

Sopu EU:n elpymisrahastosta ja pitkän aikavälin budjetista saatiin jäsenmaiden kesken lopulta aikaan ripeästi. Ratkaisun siirtyminen syksylle olisi lisännyt epävarmuutta ja syventänyt jakolinjoja entisestään.

Koko EU-alueen elpyminen ja investoinnit vihreään kasvuun ja digitaalisuuteen ovat Suomen ja suomalaisyritysten etu. Pitkä investointilama olisi myrkkyä Suomenkin kansantaloudelle. Elpymisrahasto keskittyy julkisiin investointeihin. Nyt onkin tärkeää varmistaa, että julkisissa kilpailutuksissa noudatetaan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Suomalaisyrityksillä on erinomaista osaamista tarjottavana myös muissa maissa tehtäviin investointeihin.

EU-huippukokouksessa elpymisrahaston lainaosuutta saatiin kasvatettua suhteessa suoriin avustuksiin. Valitettavasti leikkauksia kohdistettiin EU-ohjelmiin suunniteltuihin lisäpanostuksiin ja yksityisten investointien tukemiseen.

Myönteistä olivat muutokset jäsenmaille myönnettävän rahoituksen kriteereihin, joissa korostuu nyt enemmän suorat koronakriisin talousvaikutukset. Ilmastotoimiin käytetään vähintään 30 % koko elpymisrahaston ja EU-budjetin rahoituksesta. Myös oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen ja EU-rahoituksen linkittäminen on päätöksessä mukana, mutta sen yksityiskohdat ovat vielä auki.

Komission ottaman lainan takaisinmaksuun liittyviin EU:n mahdollisiin uusiin omiin varoihin palataan vielä myöhemmin. Nyt päätettiin kierrättämättömään muovijätteeseen liittyvästä maksusta. Toteuttamiskelpoisia, riittäviä ja vakaita, uusia tulonlähteitä on vaikea löytää. Esillä olleiden esimerkkien osalta on olemassa riski, että ne lisäisivät eurooppalaisen elinkeinoelämän kustannuksia, heikentäisivät kilpailukykyä ja johtaisivat kauppakumppanien vastatoimiin.

EU-budjetin modernisointi jäi jalkoihin

Neuvotteluissa fokus oli elpymispaketissa ja vähemmän huomiota kiinnitettiin EU:n pitkän aikavälin budjettiin, joka määrää EU-budjetille raamit seitsemäksi vuodeksi eteenpäin. Menokurista huolehdittiin kuten aina yhteisiä varoja käytettäessä pitää tehdä. Valitettavasti EU-budjetin nykyaikaistaminen jäi samalla jalkoihin.

Leikkaukset kohdistuivat loppuneuvotteluissa yhteisiin EU-tason julkishyödykkeisiin, joita on tehokasta rahoittaa EU-tasolla: investointeihin tutkimus- ja innovaatiotoimintaan sekä digitalisaatioon, sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen sekä vakauden edistämiseen EU:n lähialueilla. Jäsenmaille etukäteen jyvitettävät varat painoivat taas kerran tulevaisuusinvestointeja enemmän.

Maiden jäsenmaksupalautuksista pyrittiin Britannian EU-eron myötä pois, mutta lopputulemana onkin niiden vahvistaminen.

EU:n yhtenäisyys on ollut koetuksella jo ennen koronakriisiä. Siksikin on äärimmäisen tärkeää, että jäsenmaiden kesken löytyi kohtuullinen sopu. Päinvastaisella lopputuloksella olisi voinut olla dramaattisia vaikutuksia EU-yhteistyön – ja Suomenkin – kannalta.