Jari Huovinen bloggaa: Mistä tunnet sä yrittäjän? Vai tunnetko?
Pk-yrityksillä halu työllistää? Julkiset hankinnat kiinnostavat pk-yrityksiä? Pk-yritykset aikovat kansainvälistyä?
Jari Huovinen vetää EK:n Yrittäjyys-ryhmää ja vastaa mm. pk-tutkimuksista.
Jokainen on varmaan törmännyt tämänkaltaisiin otsikoihin viime vuosina. Uutisissa pk-yrityksistä kerrotaan kuin niillä olisi itsellään oma tahto, tunteet ja kyky tehdä päätöksiä. Tällöin huomio siirtyy pois todellisista päätöksentekijöistä eli omistajista yritysten taustalla.
Kyse on suppeasta näkökulmasta, jossa yrittäjyyden todellisia vaikuttimia ja päätöksentekoa ei välttämättä tunnisteta. Vastaava ilmiö näkyy myös politiikassa, joka tukeutuu liian usein makrotaloudellisiin tarkasteluihin ja niistä johtuviin yleistyksiin. Tai sitten yritysdataa kerätään yksittäisen yrityksen tasolla – huomioimatta, että firmat saattavat kytkeytyä toisiinsa saman omistajan kautta. Silloin jää esimerkiksi havaitsematta, että pk-yrittäjät voivat tosiasiassa olla hyvinkin aktiivisia kasvuyrittäjiä, mutta kasvu vain toteutuujossain muussa kuin tutkimuksen kohteena olevassa yrityksessä.
Ollaan siis vaarassa mennä metsään, jos yritystä tai yrittäjää ei nähdä osana laajempaa ja toisiinsa liittyviä toimintojen kokonaisuutta. Tilanne on vähän sama kuin jos kuvitteellisen autonomistajan Risto Suikkasen aiheuttamia ympäristövaikutuksia arvioitaisiin vain hänen omistamansa auton ja sillä ajettujen kilometrien mukaan. Oletetaan, että Risto asuu vaikkapa Iitissä ja käy autollaan töissä Kouvolassa. Yhteensä Ristolle kertyy vuosittain noin 15 000 ajokilometriä. Ne hän tupruttelee menemään vuonna 1998 rekisteröidyllä, ylisuurella ja tunnistettavasti yskähtelevällä ajoneuvollaan. Näiden tietojen valossa Risto voisi luokittua fiktiivisessä ”Millä kuljet, mistä tulet ja minne menet” -tutkimuksessa yliaktuaarien leikkisästi nimeämään ”Viis päästöistä” -autoilijoihin.
Tarkempi tarkastelu voisi kuitenkin paljastaa, että Ristomme on päinvastoin varsin ympäristötietoinen! Hän ei tee työmatkojaan koskaan yksin, vaan poimii kyytiinsä työtoverinsa Marjutin, Outin ja Jukan. Näin hän myös varmistaa, että kollegojen päästöhirmut autot ovat poissa liikenteestä. Lisäksi hän haaveilee uudesta, vähäpäästöisestä ajoneuvosta samalla kun nauttii valmistamastaan nyhtökauraillallisesta härkäpapupedillä.
Otetaanpa vielä toinen kuvitteellinen hahmo – vaikkapa lemiläinen yrittäjä Otto Kuivanen. Matkailualan yrityksille suunnattuun kyselytutkimukseen Otto olisi voinut hyvinkin vastata, että hänellä ei ole halua kasvattaa yritystoimintaansa. Tämäkö on koko totuus?
Todellisuudessa Otto on myös maanviljelijä kolmannessa polvessa. Jo uransa alkuvaiheessa hän ymmärsi, että perheen toimeentulon turvaaminen edellyttää jotain muutakin kuin perinteistä maanviljelyä. Niinpä hän perusti maatilansa yhteyteen yrityksen, jossa jalostettiin moneen taipuvista perunankuorista erilaisia maittavia elintarvikejalosteita ja vieläpä sivuvirtoina raaka-ainetta rakennusteollisuudelle. Myös maatilan päärakennus, erilaiset pihapiirin aittarakennukset ja saaren mökit olivat omalle perheelle aivan liian suuria. Näin sai alkunsa matkailuyritys, joka tarjosi majoitusta Särä-matkaajille ja Kivijärvellä vieraileville kuhastajille. Matkailuyritystä Otto pyörittää omin voimin ilman kasvutavoitteita, mutta Oton perunajalosteessa työskentelee muutaman toimintavuoden jälkeen jo 11 työntekijää!
Nämä kuvitteelliset esimerkit korostavat poliittisten päätösten vaikutusarviointien tarpeellisuutta. Vaikutusarviointien laadinnassa taas tarvitaan rikkaampia tutkimusmenetelmiä ja -aineistoja, jotka auttaisivat ymmärtämään paremmin yrittäjyyden taustalla vaikuttavia erilaisia motiiveja ja tavoitteita sekä yrittäjyyden moninaisia ilmenemismuotoja. Yksittäisten yritysten rinnalla pitäisi siis huomioida päätöksiä tekevät erilaiset omistajayrittäjät ja heidän kokonaistoimintansa vaikutukset yhteiskuntaan. Juuri tähän tarpeeseen olemme EK:ssa kehittäneet ns. Yrittäjäsapluunan. Se auttaa tunnistamaan neljä erilaista yrittäjätyyppiä ja niiden erilaista reagoivuutta suhteessa elinkeinopolitiikan päätöksiin.