Jouni Lievonen, Kavika: Osaajapula estää vientiyrityksiä kasvamasta
Nuoret tulevat ammattikouluista töihin raakileina ja vailla työelämätaitoja. EK:n hallituksen jäsenen, yrittäjä Jouni Lievosen mukaan koulutusvastuuta ollaan nyt sälyttämässä yrityksille, joilla ei ole siihen resursseja.
Kuuden tuhannen kilometrin päässä Järvenpäästä, aurinkoisessa Dubaissa keskellä lämmintä merta seisoo tekosaari, Burj Al Arab Terrace. Se on rakennettu kiinni maailman hienoimmaksi arvioidun hotellin, purjemaisen Burj Al Arabin kylkeen palvelemaan sen asiakkaita. Ilmasto on miellyttävä suomalaiselle talven pakenijalle. Se on kuitenkin inhottava teräksisille kalusteille, kuten kylmäaltaille ja baaritiskeille. Niitä tarvitaan lomaparatiisissa, jotta luksusmatkailijoiden lomalla kaikki olisi täydellistä Instagramiin.
Teräs ei tykkää merestä nousevasta suolaisesta höyrystä, joten ihan missä tahansa hitsatut kalusteet eivät tule kysymykseen. Dubain tekosaaren teräskalusteet on tilattu Suomesta, järvenpääläiseltä Kavikalta. Yhtiö on maailmalla tunnettu korkeasta työnlaadusta.
Juuri nyt Kavikan tehtaalla työtä tehdään kovalla tahdilla. Bisnes vetää. Kavika valmistaa teräskaluisteita pääasiassa erikoiskeittiöihin, kuten sairaaloihin ja risteilyaluksille. Molempiin investoidaan kiivaasti. Sairaaloita saneerataan ja korvataan uusilla ympäri Eurooppaa. Risteilymatkojen suosio kasvaa, ja uusia laivoja tilataan hyvään tahtiin.
Kun Lievonen yksitoista vuotta sitten vuonna 2007 osti Kavikan, hän ei osannut odottaa, miten takkuisia seuraavat vuodet tulisivat olemaan. 90-luvun laman hän koki IT-alan yrittäjänä. Kyykky oli silloinkin syvä, mutta Lievosen mukaan se ”taputeltiin parissa vuodessa”. Tuotantoteollisuus sen sijaan on jatkuvan rakennemuutoksen kourissa.
”Kun tavaraa tuli halvemman tuotannon maista, suomalainen valmistava teollisuus ei ollut kilpailukykyistä. Muissa maissa oltiin nälkäisempiä ja opittiin tekemään asioita yhtä fiksusti kuin täällä. Samaan aikaan kotimainen kysyntä romahti, kun julkishallinto alkoi tilauksissa katsoa vain hintaa laadun ja elinkaariajattelun sijaan”, summaa Lievonen.
Rankan saneerausvaiheen jälkeen Kavikalla tehtiin strateginen päätös panostaa vaativampien tuotteiden vientiin. Lievosen mukaan sama päätös on edessä Suomessa monella alalla. Kilpailukyky on vihdoin parantunut, mutta henkiinjääminen edellyttää vientimenestystä.
”Pelkästään leikkaamalla, säästämällä ja vanhoilla asiakkuuksilla edessä on hiljainen kuolema. Vauhtia on kiihdytettävä,” Lievonen sanoo.
Pk-yritysten viennin rahoitus sakkaa
Lievonen onkin huolissaan siitä, mistä vientiin panostaneet kasvuhaluiset pienet ja keskisuuret yritykset saavat rahoitusta.
”Start-upit saavat huimilla tarinoilla sijoittajilta rahaa, mutta vakiintunut pk-yritys ei, vaikka sillä olisi realistinen tarina”, Lievonen sanoo.
Lievonen arvioi, että Suomessa on paljon yrityksiä, jotka ovat käyttäneet kaikki liikenevät varat kansainvälistymiseen tuloksen kustannuksella. Sen seurauksena yritykset näyttävät paperilla rahoittajan silmissä ”surkeilta”, sanoo Lievonen. Tämä johtaa siihen, että rahahanat menevät kiinni.
”Eteenpäin katsova yritys, joka investoi aineettomiin hyödykkeisiin, kuten markkinointiin ja myyntiin, ei saakaan enää rahoitusta yrityskauppoihin ja investointeihin.”
Lievonen kehuu vientiponnisteluihin saatuja tukia. Niiden hakemiseen liittyvä byrokratiakin on vähentynyt. Kavika teki tänä syksynä historiansa suurimman yksittäisen kaupan Saksaan. Ilman Finveran vientitakuuta kaupan rahoittaminen ei yhdeksän laihan vuoden jälkeen olisi Lievosen mukaan mitenkään onnistunut.
”Vain tällä yhdellä kaupalla kaikki ne tuet, mitä valtiolta on tullut Kavikan kansainvälistymiseen, saadaan moninkertaisesti takaisin verotuloina.”
Hän ihmettelee yritystukikeskustelua, jossa tuet on leimattu tehottomiksi.
”Jos johonkin markkinakartoitukseen saa apua 50 prosenttia hankkeen hinnasta, niin mikä yritys laittaisi siihen sen toisen 50 prosenttia, jos tietäisi sen menevän hukkaan?”
Mistä osaajat?
Kavika käynnistänee ensi vuonna oman koulutus- tai työllistämisohjelman, kun Saksaan tehdyn ennätyskaupan toimitukset alkavat. Ne kasvattavat yrityksen liikevaihtoa lähes parikymmentä prosenttia vuosittain seuraavan kolmen vuoden aikana. Hyppy on niin iso, että tehostamalla toimintaa sitä ei tehdä.
”Työvoiman saanti huolestuttaa erittäin paljon. Esimerkiksi ammattitaitoisista levyseppähitsaajista on armoton pula.”
Levyseppähitsaajan keskipalkka alussa on 2 500 euroa kuussa. Se on täsmälleen saman verran kuin suomalaisten mediaanipalkka. Ala ei vedä nuoria, jotka hakeutuvat mieluummin muodikkaille aloille, joilla työllistymismahdollisuudet ovat huonommat. Lievosen mukaan pääkaupunkiseudulla koulutukseen hakeutuvat lähinnä enää maahanmuuttajat.
”Kaikki kielitaitovaatimukset pitäisi kammata tarkkaan, ettei niistä tule estettä koulun suorittamiselle. Yrityksiä voisi myös tukea siinä, että ne järjestävät maahanmuuttajille sopivaa koulutusta”.
Lievosen mielestä vuoden alusta voimaan tullut ammatillisen koulutuksen reformi ei ole vielä valmis. Ammattikouluihin on nyt tuotu liiaksi akateemista, itsenäiseen työskentelyyn ohjaavaa mallia. Samalla lähiopetusta on vähennetty.
”Nuoret pojat tarvitsevat vielä auktoriteettia ja tekemisen mallia koulussa. Töihin tullaan ihan raakileina.”
Hän katsoo, että teollisuudelle ollaan nyt sälyttämässä sitä koulutusvastuuta, joka on aiemmin kuulunut ammattikouluille.
”Eihän pk-yrityksillä ole siihen resursseja. Yritykset tarvitsevat joko tukea koulutuksen järjestämiseen tai valmista työvoimaa”, Lievonen sanoo.
Uskallusta uudistua
Lievonen haluaisi nähdä Suomen kehittyvän vientivetoisemmaksi taloudeksi. Siihen tarvitaan rohkeampaa uudistumista.
”Me olemme tosi huonoja uudistumaan. Muutosvastarintaa on paljon.”
Lievonen toivoo paikallisen sopimisen helpottamista.
”Suomessa ei ole sellaista luottamusta, että yrityksissä, joissa ihmiset tuntevat toisensa, pystyttäisiin hoitamaan asiat fiksummin kuin yleiskäskyillä. Kyllä pystytään!”
Kaikki lähtee avoimuudesta.
”Kerrotaan, että nyt menee hyvin, voidaan maksaa bonuksia. Tai todetaan, että nyt menee huonosti, kehitetään yhdessä joku ratkaisu”, Lievonen kuvaa.
Hän myöntää, että yritysten valmius paikalliseen sopimiseen vaihtelee.
”Onhan tässä vielä pitkä tie kuljettavana. Uuden sukupolven yrittäjät ovat edelläkävijöitä. Aiemmin vallalla oli autoritäärisempi malli.”
Sapatilta yrittäjäksi
Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu nuorten aikuisten eläkehaaveilusta. Lievosella on siitä omakohtaista kokemusta. Kun hän myi ensimmäisen yrityksensä 2000-luvun taitteessa pörssiyhtiölle, edessä oli parin vuoden sapatti. Sekin ajatus kävi mielessä, että töihin ei enää tarvitsisi palata. Omaisuutta oli riittävästi säästäväiseen elämään.
”Veri veti takaisin. Vaimo ja lapsetkin sanoivat, että eikö olisi aika mennä töihin.”
Hän etsi 1,5 vuotta sopivaa yhtiötä ostettavaksi ja kävi läpi kymmeniä ehdokkaita. IT-toimiala oli nähty, joten se ei tullut enää kysymykseen. Samaan aikaan Kavikalle etsittiin jatkajaa, kun entisestä omistajaperheestä ei työnjatkajaa löytynyt.
”Jatkajista on Suomessa pulaa ja jatkajia tarvitaan. Kavikassa palaset loksahtivat kohdalleen. Se oli siihen mennessä isoin yritys, jota olin katsellut. Työntekijöitä oli silloin 65.”
Nyt työntekijöitä on 71 ja vasta 2017 saavutettiin 2007 lähtötaso. Lisää palkattaisiin, kun osaavia löytyisi.
Suomi huomenna -juttusarjassa esitellään EK:n hallituksen jäseniä. Seuraava osa julkaistaan ensi viikolla.
Teksti: Merja Mähkä
Kuva: Marjo Koivumäki