Juho Mäki-Lohiluoma: Myös yritykset ovat siirtymässä epäjärjestyksen aikaan

Tasavallan presidentti Alexander Stubb on kuvannut maailman astuneen epäjärjestyksen aikaan. Siinä vanha järjestys on väistynyt, mutta uusi ei ole vielä vakiintunut. Viime kuukausien valossa vaikuttaa siltä, että arvio on osunut oikeaan. Muutoksen vaikutukset eivät rajoitu vain ulko- ja turvallisuuspolitiikan suurille näyttämöille, vaan niillä on mahdollisesti mittavaakin käytännön vaikutusta siihen, minkälaiseksi yritysten toimintaympäristö muotoutuu.

Uuden toimintaympäristön elementtejä tuskin voi vielä tarkasti ennakoida, mutta ainakin joitain arvioita voidaan esittää. Osa vaikutuksista näkyy suoremmin, esimerkiksi markkinoillepääsyn ehtojen kiristymisenä ja erilaisten vastatoimien yleistymisenä. Tullit, vientirajoitukset, investointiseulonnat, pakotteet ja muut kauppapoliittiset instrumentit eivät enää näyttäydy poikkeuksellisina häiriöinä, vaan yhä tavanomaisempana osana valtioiden keinovalikoimaa.

Myös paine yritysten välisiä sopimuskäytäntöjä ja sopimusriskien hallintaa kohtaan kasvaa. Riskienhallintaan kuuluu entistä olennaisemmin kansainvälisten jännitteiden tunnistaminen ja ennakointi.  Kuinka kestäviä toimitusketjut ja sopimusjärjestelyt ovat kriisitilanteissa? Miten sopimuksissa, hallinnossa ja compliance-toiminnoissa (sääntöjen noudattamisissa) varaudutaan nopeasti muuttuvaan toimintaympäristöön? Missä määrin liiketoiminta nojaa markkinoihin, joilla poliittinen riski on kasvanut?

Kyse ei ole vain suurten kansainvälisten konsernien haasteesta, vaan kysymykset koskettavat yhä laajempaa yritysjoukkoa myös Suomessa. Haasteena on, että samalla kun ennakoinnin merkitys kasvaa, sen vaikeustaso nousee. Uusi tilanne pakottaa karkeistamaan riskiarvioita ja arvioimaan riskejä aiempaa enemmän skenaariopohjaisesti. Syy-seuraussuhteet ovat niin monimutkaisia, että todennäköisyyksiä on vaikea arvioida. Sen vuoksi kannattaa keskittyä siihen, miten vahventaa kriittisiä tuotannontekijöitä niin, että ne kestävät erilaisten skenaarioiden vaikutuksia paremmin.

Uudenlaista sääntelyä uudenlaisin tavoittein

Nopeampien ja suoraviivaisempien vaikutusten lisäksi vaikuttaa siltä, että myös yrityksiä koskevasta sääntelystä laajemmin on tulossa yhä geopoliittisempaa. Myös Euroopassa tilaa ovat saamassa säännökset, jotka korostavat eurooppalaisia ratkaisuja. Puhutaan ”eurooppalaisesta etusijasta” tai ”suvereniteetista”, aiemmin myös ”strategisesta autonomiasta”.

Keinoja tällaisten elementtien tuomiseen osaksi oikeusjärjestystä on runsaasti, kuten eurooppalaisen julkisen rahoituksen ja hankintojen ehdot sekä tietosuojan ja kyberturvallisuuden riittävän tason määrittelyt. Välillä eurooppalaisten ratkaisujen suhteellinen etu voi olla muun sääntelyn sivuvaikutus, kuten vastuullisuus- ja ympäristövaatimusten kohdalla on ainakin ajoittain ollut. Kyse ei ole vain yksittäisestä hankkeesta kuten akuutisti pöydällä olevasta teollisuuden vauhdittamissäädöksestä tai myöhemmin tänä vuonna julkaistavasta teknologiasuvereniteettia koskevasta lainsäädäntöpaketeista, vaan murroksesta sääntelyn taustalla vaikuttavassa ajattelussa. Siinä sääntely on erittäin vahvasti myös geopolitiikan instrumentti, ei pelkkä markkinoiden avoimuuden ja eri tahojen oikeuksien turva. Ajattelussa on pointtinsa, mutta myös suuria riskejä.

Epäjärjestyksen leviäminen korostaa Euroopan kilpailukyvyn merkitystä. Jos kansainvälisen järjestelmän vakaus heikkenee, entistä tärkeämmäksi nousee se, että Eurooppa pystyy tarjoamaan investointeihin kannustavan toimintaympäristön. Osana tätä yrityksiä koskevan sääntelyn on oltava selkeää, johdonmukaista ja oikeasuhtaista. Erityisen tärkeää olisi myös ennakoitavuus: investointeja on vaikea tehdä, jos pelisääntöjen kehityssuunta tai asetettujen tavoitteiden pysyvyys elävät jatkuvassa muutostilassa. EU:n sisämarkkoihin olisi panostettava ja sisämarkkinaesteitä purettava aktiivisesti. Tavoite on vanha, mutta jäsenmailla ja komissiolla olisi siinä edelleen paljon petrattavaa.

Työkaluja Euroopalla siis on. Myös EK:ssa teemme joka päivä työtä sen eteen, että Suomessa ja Euroopassa yrityksillä olisi myös epävarmassa maailmassa mahdollisimman vakaa, ennakoitava ja kilpailukykyinen toimintaympäristö.