Bryssel odottaa Saksan uutta kansleria pelinrakentajaksi

Brysselissä seurataan kärsimättömänä Saksan hallitusneuvotteluiden tulosta ja kanslerin valintaa. Saksaa kaivataan takaisin EU-areenalle rakentamaan kompromisseja ja kokoamaan unionin rivejä, kirjoittaa Brysselin-toimistomme päällikkö Kaisa Soro-Pesonen.

EU-pöytä on täynnä isoja aiheita, joihin kaivataan Saksan kantaa, ääntä ja näkemystä. Päällimmäisenä pinossa on jäsenmaiden välinen keskustelu budjettisääntöjen mahdollisesta päivityksestä sekä kannanmuodostus kunnianhimoisiin ilmastolakiesityksiin, joista komissio antoi Fit for 55 -paketin heinäkuussa. Mukana ilmastopaketissa on monia myös Suomen elinkeinoelämälle tärkeitä asioita päästökaupasta bioenergian ja metsien asemaan, mutta myös mm. jäsenmaiden kanta kiistanalaisiin hiilitulleihin.

Digiagendalla EU-mailta odotetaan kantoja teknologiajätteihin kohdistuvaan sääntelyyn sekä nk. eurooppalaisen ”huoltovarmuuden” kasvattamiseen teknologian toimitusketjuissa. Myös tässä Saksalla on keskeinen rooli, samoin kuin puhuttaessa EU:n laajemmasta suhteesta Kiinaan; myös siitä keskustelu käydään jo syksyn aikana.

Brysselistä kohdistuu Saksaan monenlaisia odotuksia. Saksaa kaivataan takaisin EU-areenalle luomaan kompromisseja ja vahvistamaan unionin yhtenäisyyttä. Jos Ranska on tänä päivänä EU:n ideoiden dynamo, Saksa on se keskeinen sillanrakentaja, jonka avulla päätöksille haetaan myös pienempien jäsenmaiden ja kansalaisten tuki. Suomessa puhutaan usein EU:sta liiaksikin kansallisten maksuosuuksien kautta. Saksalle EU ei näyttäydy nollasummapelinä, eikä välineenä omien kansallisten intressien edistämiseen. Saksa sijaitsee keskellä Eurooppaa ja vahva EU nähdään keskeisenä osana kansallista etua.

Brexitin myötä Saksan asema unionin ytimenä, selkärankana ja kulmakivenä on vahvistunut entisestään, mutta Saksaa tarvitaan nykyään entistä enemmän myös sillanrakentajana idän ja lännen, pohjoisen ja etelän välillä.

Monille EU-kansalaisille Saksan liittokansleri on näyttäytynyt johtohahmona, joka nauttii laajaa kunnioitusta yli puolue- ja maarajojen. Tällainen rooli oli jo Helmut Kohlilla aikoinaan, ja Angela Merkel on pitänyt paikkaa suvereenisti viime vuosien ajan. Merkel on tunnettu omistautuneena asiantuntijana ja taitavana neuvottelijana, jolla riittää aina aikaa myös pienempien jäsenmaiden huolille. Uudella kanslerilla, oli hän kuka hyvänsä, on Merkelin jäljiltä isot kengät täytettävänä.

Monia neuvoston ja parlamentin pöydällä olevia isoja kokonaisuuksia on tarkoitus edistää tämän syksyn ja ensi kevään aikana. Tammikuussa alkavan Ranskan EU-puheenjohtajuuskauden agenda on suorastaan hengästyttävä. Koronan jälkeen Eurooppa tarvitsee kasvua, eikä elinkeinoelämällä tai kansalaisilla ole aikaa odottaa kuukausia Saksaa takaisin pelikentille. Tästä ja vain tästä syystä toivon, ettei perinteisen kanslerin joulupuheen pitäjä enää tänä vuonna ole Angela Merkel.