Kaveria ei jätetä
Maailma, ja Suomi siinä mukana, elää muutosta kohti siirtymää. Uusiutuvat energiat tulevat korvaamaan fossiiliset polttoaineet, digitalisaatio ja tekoäly muokkaavat markkinoita ennenkokemattomalla nopeudella ja kiertotalous haastaa niin yritykset kuin valtiot siirtymään lineaarisesta businessmallista kiertävään kiertotalouteen.
Nämä muutokset ravistelevat valtioita, yrityksiä ja kansalaisia. Muutos tuntuu pelottavalta ja sen hedelmät jakautuvat epätasaisesti. Näistä tunnelmista kumpuaa kansalaisten tyytymättömyys, joka näkyy monissa Euroopan maissa ja USA:ssa. Tämä huoli on aito ja ymmärrettävä.
Muutos on väistämätön. Sen kieltäminen ja oppien hakeminen menneisyydestä toimii vain populistisissa puheissa. Mitä pidempään tarraamme vanhaan, sitä hitaammin pääsemme uuteen kiinni. Edelläkävijät tulevat nappaamaan suurimman siivun uuden talouden mahdollisuuksista. Aikaa ei kannata hukata.
Yhteinen haasteemme on luvata kansalaisille oikeudenmukainen ja turvallinen muutos – tässä ei oikein kukaan ole vielä onnistunut. Työt ja ammatit muuttuvat, mutta kaveria ei saa jättää. Vanhaa työtä poistuu ja uutta syntyy tilalle. Kun tekoäly kiihtyvällä nopeudella tekee monista perinteisistä ammateista tarpeettomia, kysymys kuuluu, miten huolehdimme yhteiskuntamme eheydestä niin, että kaikilla on mahdollisuus olla mukana.
Moni vannoo perustulon nimiin, mutta malleja on lukuisia ja monet niistä ovat taloudellisesti mahdottomia toteuttaa. Mutta ehkä ajan kanssa löytyy toteuttamiskelpoinen perustulo, joka kannustaa ja mahdollistaa työn teon – vähemmän tuottavan, mutta yhteiskunnalliselta merkitykseltään arvokkaan. Tai olisiko palkkatuen voimallisempi käyttö yksityissektorilla vastaus maahanmuuttajien ja vaikeasti työllistettävien tilanteeseen?
Työmarkkinamme ovat liian jäykät. Niiden monet säännöt perustuvat teollisuuden aikaan, ei start up -ajatteluun. Aika ja paikka menettävät merkitystään, työtä tehdään eri aikoina ja myös kuluttajat odottavat saavansa palveluita vaikkapa sunnuntaisin ja iltaisin. Vastaus löytyy paikallisesta sopimisesta. Työpaikoilla tiedetään parhaiten, miten ja milloin työtä pitää tehdä. Sopiminen edellyttää luottamusta, se ei synny käskemällä.
Suomessa on edelleen hyvä koulutus ja innovaatioympäristö. Elinikäinen oppiminen on muuttumassa hokemasta todellisuudeksi. Vanhat aikuiskoulutuksen rakenteet vaativat kuitenkin uudistamista. Ihmisten ja työntekijöiden omaa vastuuta osaamisestaan tulee mahdollistaa ja vastuuttaa. Esimerkiksi Singaporessa jokainen yli 25-vuotias saa 500 dollaria vuodessa omaehtoiseen koulutukseen. Netin tarjoamat mahdollisuudet osaamisen kartuttamiseen ovat rajattomat. Uuden oppimisesta ja erilaisten töiden tekemisestä elämän aikana tulee tehdä saavuteltavaa ja iloista. Pakonomaiset työllisyyskurssit ovat mennyttä maailmaa.
Suomi voisi olla nopea ja ketterä. Monasti olemme hidas ja jäykkä tilastourheilija. Useasti vahvuutemme ovat vahvuuksia kansainvälisissä kilpailukykymittauksissa, mutta nämä eivät realisoidu arkipäivinä.
Olemme muutoksen edessä. Siitä tulee tehdä oikeudenmukainen. Kaveria ei jätetä.
Juttu julkaistiin ensimmäiseksi MTV:n nettikolumnina.