Kellokorttityöaika ei sovellu palvelutalouteen

Sitran selvitys ”Kello raksuttaa mennyttä aikaa” nostaa esille tärkeitä työaikasääntelyn muutostarpeita. Selvitys luo pohjaa, kun pohditaan, mihin suuntaan sääntelyä pitäisi kehittää. Raportin havaintojen pohjalta voidaan pohtia konkreettisia muutosesityksiä.

Selvityksestä käy hyvin ilmi, että suurena taustalla vaikuttavana muutostekijänä on siirtyminen palvelutalouteen nopearytmisessä ja kilpailulle alttiissa maailmassa. Asiakkaat määräävät entistä useammin sen, mihin aikaan työtä tehdään. Palveluja ei voida tehdä varastoon. Tämä on ns. iso kuva. Työaikasääntely taas on luotu perinteistä tehdas- ja kellokorttityötä silmällä pitäen. On huono tilanne, jos sääntely ei kohtaa sen käyttäjien eli työntekijöiden ja työnantajien tarpeita.

Työaikasääntelyn uudistamisesta ei voida puhua, jos huomioon ei oteta myös työehtosopimuksia. Työaika-asioissa juuri työehtosopimukset ovat keskeisessä asemassa, koska niissä on yksityiskohtaisia määräyksiä siitä, miten työaika voidaan kullakin alalla järjestää. Jos muutos halutaan aikaiseksi, täytyisi uudistaa sekä lakipykäliä että työehtosopimuksia.

Joissakin työehtosopimuksessa on myös asetettu aivan tarpeettomia esteitä monipuoliselle työn tekemiselle. Ääriesimerkkinä voidaan mainita määräys, jonka mukaan osa-aikatyön teettämiselle vaaditaan luottamusmiehen lupa. Se tuntuu kummalliselta. Raportissa myös kiinnitetään oikein huomiota siihen, että työehtosopimukset ovat usein turhan vaikeaselkoisia.

Melko usein työaika haluttaisiin järjestää työpaikkakohtaisesti. Tällöin avainkysymys on se, antaako työehtosopimus mahdollisuuden sopia työajasta paikallisesti. Selvitys osoittaa, että valitettavan usein näin ei tehdä. Vaikka siis liitot ovat yksimieliset siitä, että sopimisoikeutta voidaan ”valuttaa” työpaikoille, paikalliset osapuolet eivät pääse yksimielisyyteen. Tämä on puute.

Raportti haastaa ajattelemaan uudelleen työaikasääntelyn taustalla vaikuttavaa työntekijän suojelun periaatetta. Voisiko tällä periaatteella olla erilainen sisältö nykyisessä työelämässä, jossa entistä useampi työntekijä tekee työtä varsin itsenäisesti? Työ ei välttämättä ole sidoksissa tiettyyn paikkaan vaan sitä tehdään asiakkaiden luona tai etänä.

Asiantuntijatyössä työntekijän oma vastuu töiden sujumisesta korostuu. Monesti työntekijällä on vastuu työn saattamisesta valmiiksi tietyssä ajassa, mutta työnantajan kannalta on yhdentekevää milloin hän työtä tekee. Tällaisessa luottamusta vaativassa asemassa on moni ylempi toimihenkilö. Kysymys onkin siinä, pitäisikö itsenäisellä työn suorittamistavalla olla jotakin merkitystä sääntelyn kannalta. Moni sanoo perustellusti, että kyllä pitäisi. Raportin perusteella voi heittää ilmaan ajatuksen, että työaikalain soveltamisala harkittaisiin uudestaan.

Kuva: 123.rf