Kilpajuoksu maailman herruudesta – miten EU ja Suomi pärjäävät?

Maailmanpolitiikan pelikirja meni uusiksi Venäjän hyökätessä Ukrainaan. Jo sitä ennen lämpöä nostatti USA:n ja Kiinan suurvaltajännitteet ja pitkittynyt koronapandemia rajoituksineen. Paluu vanhaan normaaliin, jossa globalisaatio syventyy markkinoiden integroituessa ei toteutunutkaan. Sen sijaan maailmantalous on polarisoitumassa, matkalla kohti kauppablokkeja ja liittoutumia, kirjoittaa Timo Vuori Ajatuspaja Toivon ja Willfried Martens Centre for European Studies teoksessa ”Suomi Euroopan unionissa – mitä seuraavaksi?”.

Maailman kauppapolitiikan suurvalta ja vihreän siirtymän edelläkävijä Euroopan unioni on uuden edessä. Kauppasuhteiden rakentamisen ohella on vahvistettava talouden kriisikykyä strategisen autonomian nimissä. Ulkomaankaupasta riippuvainen, pieni avotalous Suomi on myös uuden edessä, kun geopolitiikka ja turvallisuus ovat palanneet talouteen, kauppaan ja teknologiaan, Venäjän kauppa tyssännyt ja Kiina-suhde uudelleenarvioitava.

Globalisaatiosta lokalisaatioon

Maailmansotien jälkeen vauhdittunut maiden keskinäinen kauppa ja talouksien integraatio saavutti huippunsa 2000-luvun alkupuolella, kun Kiinasta tuli Maailman kauppajärjestö WTO:n jäsen. Markkinoiden liberalisointi oli kuumimmillaan. Yritysten investoinnit ja arvoketjut kansainvälistyvät vauhdilla. Kiinasta tuli käytännössä koko maailman tehdas. Globalisaatio saavutti huippunsa, ja valtion rooli talouden ohjaajana oli ohuimmillaan.

Hiekkaa globalisaation rattaisiin alkoi valua vuonna 2007 maailmanlaajuisen finanssikriisin seurauksena. Erityisesti Yhdysvaltojen ja Euroopan finanssisektoria koetelleen kriisin hoidossa tarvittiin valtion väliintuloa. Tätä seurasi finanssimarkkinoiden sääntelytsunami, joka heijastui yhä laajasti talouteen.

Lokalisaatio sai vauhtia, kun suurvaltasuhteissa kansalliset turvallisuus- ja talousintressit korostuivat. Vuonna 2017 Valkoisen talon valloittanut presidentti Trump haastoi Kiinan kasvavaa roolia. Maansa kauppataseen alijäämää pienentääkseen ja amerikkalaisia työpaikkoja suojellakseen Trump asetti tulleja Kiinalle, mutta läntiset kauppakumppanit kuten EU saivat osansa. Presidentti Biden on jatkanut samalla tiellä, mutta diplomaattisemmin keinoin.

Kiinan pitkä marssi huipulle

WTO-jäsenyyden johdosta läntiset teollisuusmaat uskoivat Kiinan muuttuvan länsimaiseksi markkinataloudeksi, mutta nyt äänensävyt ovat muuttuneet.

Jo vuonna 2010 Kiinan noustessa maailman toiseksi suurimmaksi talousmahdiksi, sen politiikasta tuli entistä itsetietoisemmaksi. Presidentti Xi Jinpingin tavoite on rakentaa kapitalismia vahvempaa sosialismia, jonka ansiosta vuonna 2049 Kiina olisi maailman johtava valtio kansantasavallan täyttäessä 100 vuotta.

Tavoitetta Kiina edistää 5-vuotisohjelmilla, jotka korostavat maan omavaraisuutta ja teknologista edelläkävijyyttä. Viljelysmaata ja sotilastukikohtia on hankittu Afrikasta, lännestä on yrityskaupoilla haalittu teknologiaa ja innovaatioita. Ja kansallisella sääntelyllä on poissuljettu ulkomaisia toimijoita Kiinan omilta markkinoilta.

Kiinan kiristynyt valtion kontrolli ja tasapainoilu Venäjä-suhteessa on ollut herätys lännelle, EU ja Suomi mukaan lukien. Joudumme uudella tavalla arvioimaan poliittiset ja taloudelliset suhteemme ja riippuvuutemme Kiinan. Ja samalla meidän on luotava uusia kumppanuuksia samanmielisten maiden kesken, vaikka kaikki Kiina-riippuvuuksia ei yhdessä yössä karsita eikä siihen ole tarvettakaan – toistaiseksi.

Läntisen imperiumin vastaisku

Jo koronapandemia osoitti talouden kriisikestävyyden ja turvallisuuden merkityksen globaaleihin arvoketjuihin hyvinvointinsa rakentaneille läntisille teollisuusmaille. Venäjän järjetön hyökkäys Ukrainaan tiivisti läntiset kumppanuudet uudelle tasolle, mistä esimerkkinä Suomen nopea Nato-ratkaisu.

Turvallisuusintressien ohella läntiset teollisuusmaat USA:n ja EU:n johdolla joutuvat puolustamaan sääntöpohjaista vapaakauppaa, tervettä kilpailua ja vastuullista markkinataloutta uudella tavalla autoritaaristen maiden kuten Kiina hakiessa vahvempaa asemaa maailmassa – poliittisesti ja taloudellisesti.

Vaikka BRICS-maat ovat heterogeenin ryhmä omilla intresseillään, niin Brasilia, Intia ja Etelä-Afrikka ovat tulevaisuuden tekijöitä puhumattakaan Afrikasta. Maanosan väestön ennakoidaan kaksinkertaistuvan 2050 mennessä ja kaipaavan työtä toimeentulonsa varmistaakseen ja pakolaisuuden ehkäisemiseksi. Näiden kaikkien kanssa EU:lla ja Suomella on oltava jatkossakin toimivat suhteita.

Onko Euroopalla menestykseen avaimia?

Vanhenevan väestön ja hitaan kasvun Euroopalla on toivoa, jos se hallitsee geopolitiikan muutokset, ratkaisee haasteet kuten maahanmuutto, ilmasto ja biodiversiteetti sekä pystyy nopeimmin siirtymään kestävän ja vastuullisen talouskasvun uralle maailmassa.

Vaikka USA IRA-elvytyspaketillaan kirittää maassa infrastruktuuri- ja ilmastoinvestointeja, niin EU pärjää, jos se markkinadynamiikkaan, yritysten ja investoijien osaamiseen luottaen toteuttaa kunnianhimoiset tavoitteensa sopivasti julkisia kannusteita hyödyntäen. EU ei saa sääntelytsunamilla kuristaa yrityksiä tai innovaatioita hengiltä tai muuttua valtiontukia kylväväksi, jäykäksi suunnitelmataloudeksi.

Kestävää kasvua luovat, yli 450 miljoonan kuluttajan EU:n sisämarkkinat ja moderneihin kauppa- ja kumppanuussopimuksiin perustavat taloussuhteet keskeisten kumppaneiden kanssa ovat EU:n menestyksen avain jatkossakin. Kiitos jo tehtyjen 47 sopimuksen ansiosta EU on 74 maan tärkein kauppakumppani, Kiinalla vastaava luku on 66 ja USA:lla 31. Onnistuakseen EU:n strateginen autonomia vaatiikin fiksua talous-, teollisuus-, innovaatio-, investointi- ja kauppapolitiikkaa, joka kannustaa kasvua ja investointeja Eurooppaan, mutta ei protektionistisesti eristä meitä muusta maailmasta.

Suomella on valtit kädessä

Maailman myllerryksestä huolimatta tietyt megatrendit etenevät, mikä tarjoaa Suomelle mahdollisuudet menestyä. Esimerkiksi ilmastoneutraalisuus vaatii energia- ja resurssitehokkuutta. Väestön ikääntyminen, kasvu ja vaurastuminen vahvistavat kysyntää laadukkaaseen koulutukseen, moderniin terveysteknologiaan ja vastuulliseen matkustamiseen. Yhteiskuntien urbanisoituminen vaatii älykästä infrastruktuuria, hisseistä satamiin, televerkoista avaruus- ja sääteknologiaan sekä biotuotteiseen. Juuri Suomi tarjoaa ratkaisuita näihin ilmiöihin.

Suomella on valtit käsissään, kunhan varmistamme yhteiskuntamme, väestömme ja yritystemme uudistumisen ja osaamme fiksusti hyödyntää tässä uudessa normaalissa EU- ja Nato-Suomen kumppanuudet muiden maiden kanssa. Jokaisessa muutoksessa on mahdollisuus – myös Suomelle.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran 8.12.2023 Ajatuspaja Toivon ja Willfried Martens Centre for European Studies yhteisessä teoksessa ”Suomi Euroopan unionissa – mitä seuraavaksi?”, jossa arvioidaan EU:n ja Suomen toimintaympäristön muutoksia matkalla kohti Euroopan parlamenttivaaleja 2024.