Kuluttajansuojalakiin uudistuksia – digisisältöjen ja tavarakaupan sääntely muuttuu

Kuluttajansuojalaki uudistui vuodenvaihteessa. Muutosten taustalta löytyy kaksi uutta EU-säädöstä, joiden soveltaminen alkoi tämän vuoden alusta.

Kuluttajansuojalakiin tehdyillä muutoksilla pantiin täytäntöön EU:n uudet digisopimus- ja tavarankauppadirektiivit. Näistä tavarankauppadirektiivi edellytti muutoksia kuluttajansuojalain säännöksiin mm. tavaran ominaisuuksista ja virheestä sekä virheen seuraamuksista. Digisopimusdirektiivista seurasi puolestaan kuluttajasuojalain kirjausten merkittävää laajentamista nykyisestä.

EK on suhtautunut myönteisesti kuluttajansuojasääntelyn kohdennettuun täysharmonisointiin EU:ssa, jota myös digisopimusdirektiivi ja tavarankauppadirektiivi osaltaan toteuttavat. Verkkokauppa on luonteeltaan rajat ylittävää, jolloin minimiharmonisoinnin sijaan niin sanottuun täysharmonisointiin – eli kansallisesti hyvin rajattuun liikkumatilaan – perustuvat EU-säädökset yksinkertaistavat sääntely-ympäristöä sisämarkkinoilla. Myös sisämarkkinoilla toimivien yritysten kilpailuolosuhteet tasapuolistuvat, mikä hyödyttää sekä yrityksiä että EU-alueelta ostoksia tekeviä kuluttajia. Kehitys on siis tältä osin toivottua ja positiivista.

EU-tasolla valitusta sääntelymekanismista johtuen useiden direktiivin säädösten toimeenpanossa ei ollut laajaa kansallista harkintavaraa. Kansallista sääntelyä pyrittiin myös tietoisesti säilyttämään mahdollisimman pitkälti ennallaan, sillä muutokset ovat joka tapauksessa huomattavia. Positiivista on se, että muutokset tehtiin juuri kuluttajansuojalakiin, eikä direktiivejä pantu toimeen esimerkiksi erillisellä lainsäädännöllä. Kansallista harkintavaltaa käytettiin siis lainsäätäjän taholta melko tasapainoisella tavalla, vaikkakin yritysten kannalta on valitettavaa, ettei eurooppalaisittain poikkeukselliseen virhevastuun kestoon puututtu.

Myös jatkossa kotimainen kuluttajansuojasääntely poikkeaa eurooppalaisesta yleistasosta, millä on suoria negatiivisia vaikutuksia suomalaisten yritysten kilpailukykyyn. Kun EU:n kuluttajansuojasääntelyä jatkuvasti täsmennetään, edellytykset kotimaisen sääntelyn sovittamiselle yleiseurooppalaiselle tasolle vahvistuvat. Tähän mahdollisuuteen kansallisen lainsäätäjän tulisi hanakammin tarttua.

Oikeusvarmuus koetuksella

Useat direktiivistä kansalliseen lainsäädäntöön siirtyvät kirjaukset merkitsevät selvää muutosta lainsäädännön nykytilaan ja vaikuttavat kuluttajakauppaa tekevien yritysten toimintaympäristöön. Joillakin kyse voi olla sopimus- ja takuuehtojen yksinkertaisistakin päivityksistä, toisilla omien prosessien laajemmista uudelleentarkasteluista. Minimissäänkin edessä on muutostarpeita koskeva oikeudellinen analyysi.

Vaikka uudistuksen tavoitteena on ollut oikeustilan selkeyttäminen, ainakin lyhyellä tähtäimellä lakimuutokset voivat johtaa myös suoranaisiin ongelmiin. Erityisesti digisopimusdirektiivin myötä lakiin lisätty uusi 5 a luku digitaalista sisältöä ja digitaalisia palveluja koskevista sopimuksista aiheuttanee harmaita hiuksia, sillä direktiivin kirjaukset ovat paikoin melko epäselviä ja siihen jääneitä valuvikoja ei kansallisesti enää voitu korjata.

Erona tavarankauppaa koskeviin säännöksiin, kuluttajalle ei digisisällön tai -palvelun kohdalla esimerkiksi säädetty velvollisuutta ilmoittaa elinkeinonharjoittajalle havaitsemastaan virheestä kohtuullisessa ajassa sillä uhalla, että kuluttaja muutoin menettää oikeuden vedota virheeseen. Tällaisen reklamaatiovelvollisuuden asettaminen ei direktiivistä johtuen ollut kansallisesti mahdollista. Kun myöskään digisisällön tarjoajan virhevastuulle ei säädetty nimenomaista päättymishetkeä, voi sääntely johtaa epäselviin tilanteisiin. Sama koskee myös koko uuden luvun soveltamisalaa.

Tilannetta ei helpota sääntelyn voimaantulon aikataulu. Direktiivien lähtökohta oli, että yrityksille jäisi vähintään puoli vuotta aikaa varautua muutoksiin. Tämä olisi toteutunut niin, että kansallisten pykälien tuli olla valmiita viimeistään 1.7.2021 ja soveltamisen alkaa viimeistään 1.1.2022. Hallituksen esitys annettiin kuitenkin eduskunnalle vasta lokakuun lopulla ja ripeästä eduskuntakäsittelystä huolimatta muutokset hyväksyttiin vasta aivan marraskuun lopussa. Siirtymäaika jäi siten lähes olemattomaksi. Todellisuudessa työ prosessien mukauttamiseksi uuden sääntelyn aikaan saadaan monissa yrityksissä käyntiin vasta lainsäädännön jo tultua voimaan.

Yritysten oltava hereillä

Alla on listattu joitakin yleisellä tasolla olennaisia lainsäädäntömuutoksia tai direktiivistä tehtyjä kansallisia poikkeamia. Sääntely tuo kuluttajansuojalain piiriin kokonaan uuden joukon yrityksiä, minkä lisäksi muutokset esimerkiksi virheolettaman ja virheen korjaamisen osalta ovat hyvin merkittäviä.

Koska kuluttajansuojalakiin tehdyt muutokset ovat luonteeltaan laajoja, ei niiden konkreettisten, yritysten toimintaan kohdistuvien vaikutusten erittely kuitenkin ole mahdollista pelkästään yleisellä tasolla. Myöskään säädösten tulkinnat eivät ole vielä yksiselitteisiä. Merkitystä on muun muassa sillä, minkälaisen lähestymistavan valvova viranomainen valitsee ja minkälaista Kuluttajariitalautakunnan ratkaisukäytäntöä kysymyksistä syntyy.

EK pyrkii osaltaan toimimaan sen puolesta, että sääntelyyn liittyvät tulkintaepäselvyydet ja oikeusvarmuuteen liittyvät haasteet ratkaistaan tasapainoisella ja oikeustilaa selkeyttävällä tavalla. Pidemmällä tähtäimellä kansalliseksi tavoitteeksi taas tulisi asettaa kotimaisen kuluttajansuojasääntelyn sovittaminen yleiseurooppalaiselle tasolla.