Lotta Nymann-Lindegren: EU tarvitsee sisämarkkinoiden päivityksen

Eurooppa-päivänä ei voi puhua EU:n tulevaisuudesta ilman että puhuu sisämarkkinoista. Ne ovat paitsi Suomen talouden ja viennin perusta, myös edellytys Euroopan kriisinkestävyydelle ja turvallisuudelle. Siksi sisämarkkinat eivät kuulu historiankirjoihin, vaan tulevan komission työlistalle, kirjoittaa EK:n EU-johtaja Lotta Nymann-Lindegren.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on palauttanut karulla tavalla mieliimme sen, mistä Euroopan yhdentyminen lähti liikkeelle: tuhoisan sodan jälkeisestä pyrkimyksestä sitoa Euroopan valtiot yhteistyöhön tavalla, joka lisäisi yhteisymmärrystä, loisi taloudellista kasvua ja estäisi uusien sotien syttymisen Euroopassa. Alusta asti nähtiin siis politiikan, turvallisuuden ja talouden elintärkeä linkki.

Ajatus sisämarkkinoista syntyi 1980-luvulla tarpeesta vahvistaa Euroopan kilpailukykyä. Jo silloin ero Yhdysvaltoihin herätti huolta, ja sisäisten kaupan ja liikkuvuuden esteiden purkamisella tavoiteltiin kasvua ja kilpailuetua. Sisämarkkinayhteistyö on sittemmin syventynyt esimerkiksi palveluiden ja energia- ja telesektorin osalta, ja nyt tavoitteena ovat myös puolustusalan sisämarkkinat. Potentiaalia on vielä riittämiin, eivätkä kaikki esteet jäsenmaiden väliltä suinkaan ole poistuneet, kuten muutama viikko sitten julkistettu Italian ex-pääministeri Enrico Lettan raportti hyvin kuvaa.

Lettan raportti on erittäin tervetullut, ennen kaikkea siksi, että sisämarkkinat kaipaavat kipeästi  strategista päivitystä. Esteet ovat usein joko liian suuria – eli poliittisesti vaikeita –  tai liian pieniä ja teknisiä eli päättäjien näkökulmasta epäkiinnostavia. Siksi poliittisen tason keskusteluissa jäädään otsikkotasolle, eikä kaivattua painetta toimeen tarttumiselle synny.  Tämän olisi aika muuttua.

Seuraavan EU-komission tulisikin valmistella toimenpideohjelma, joka tähtäisi sisämarkkinaesteiden purkamiseen ja tasapuoliseen kilpailuun yli jäsenmaarajojen. Siinä pitäisi keskittyä erityisesti vihreän kasvun kannalta keskeisiin aloihin, kuten digi, energia- ja pääomamarkkinoihin ja kiertotalouteen.  Lisäpanostusta tarvitaan myös työvoiman liikkuvuuteen ja osaavan työvoiman saatavuuteen.

Euroopan kilpailukyvyn palauttaminen tarvitsee kuitenkin muutakin kuin vahvat ja toimivat sisämarkkinat.  Suomelle EU-jäsenyys on vuosien saatossa merkinnyt talouden avautumista ja kaupan ja kilpailun lisääntymistä. Kriisivuosien myötä EU:n narratiivi tuntuu kuitenkin muuttuneen. Teollisuuspolitiikassa katsotaan yhä vahvemmin sisäänpäin. Sisämarkkinoita kurittavalle valtiontukikilpailulle ei näy loppua, kauppasopimukset eivät etene ja markkinalähtöisten ratkaisujen ja kannustimien sijaan turvaudutaan rajoituksiin ja ohjailuun. Tämä on Suomelle – ja Euroopalle – surkea suunta.

Siksi myös kilpailukykyajattelumme kaipaa päivitystä.  Menestyksen on perustuttava edelläkävijyyteen. Haitallisen valtiontukikilpailun tilalle tarvitaan eurooppalainen, parhaaseen osaamiseen pohjautuva ratkaisu, josta esimerkkinä EK:n ehdotus strategisten investointien rahoitusvälineestä. Kunnianhimoisen ilmastopolitiikan tavoitteista on pidettävä kiinni ja vihreä siirtymä nähtävä kasvun ajurina ja kilpailuvalttina – myös kun siihen liittyvää sääntelyä valmistellaan. Euroopan on myös oltava avoin kaupalle ja yhteistyölle, vastuullisesti toimien ja riskit tunnistaen.

Toimivat sisämarkkinat ovat edellytys sille, että EU on kriisinkestävä ja turvallinen. Siksi niistä puhuminen on ajankohtaista myös aikana, jolloin sota on palannut Eurooppaan. Turvallisuutta meistä kukaan ei enää ota itsestäänselvyytenä. Niin ei saisi olla myöskään taloudellisen yhteistyön osalta.

Hyvää Eurooppa-päivää!