Lotta Nymann-Lin­degren: Osoittaako EU:n kilpailuky­ky­kompassi oikeaan suuntaan?

Euroopan unionissa halutaan kiriä kilpailukykyä panostamalla innovaatioihin, puhtaaseen siirtymään, kriisinkestävyyteen, sisämarkkinoihin ja parempaan sääntelyyn. Kaikki ovat erinomaisia tavoitteita, kunhan keinovalikoima valitaan viisaasti, kirjoittaa EU-asioiden johtaja Lotta Nymann-Lindegren.

Uusi EU-komissio on asettanut tavoitteekseen EU:n kilpailukyvyn parantamisen. Tällä viikolla julkistetun kilpailukykykompassin tehtävänä on ohjata kaikkea EU:n politiikkatyötä ja rahoitusta tulevalla viisivuotiskaudella tähän suuntaan.

Komission mukaan kyse ei ole vain uuden kasvuvauhdin löytämisestä vaan koko eurooppalaisen mallin tulevaisuudesta. Vapaus, turvallisuus ja hyvinvointi kun riippuvat yhä vahvemmin kyvystämme innovoida, kilpailla ja kasvaa.

Komissio asettaakin nyt tavoitteekseen Euroopan, jossa huomisen teknologiat, palvelut ja puhtaat ratkaisut syntyvät samalla, kun etenemme kohti ilmastoneutraaliuutta vuonna 2050. Kasvun esteinä nähdään erityisesti kilpailijoita alhaisempi tuottavuus, korkeampi energian hinta ja suurempi sääntelytaakka.

Analyysiin on helppo yhtyä, mutta entä keinovalikoima?

Paljon jää vielä hämärän peittoon, sillä kompassi on vasta politiikkakehys, ja yksityiskohtaisemmat aloitteet eri sektoreilla tarvittavista toimista ovat vasta tulossa. Ne tulevat keskittymän kolmeen kokonaisuuteen: innovaatioasteen nostoon, kilpailukykyiseen puhtaaseen siirtymään sekä kriisinkestävyyden ja kriittisten raaka-aineiden saatavuuden parantamiseen. Lisäksi komissio haluaa saada puitteet kuntoon purkamalla sisämarkkinoiden esteitä, yksinkertaistamalla sääntelyä, kasvattamalla rahoitusta ja tehostamalla kansallisen ja EU-tason toimien koordinaatiota.

Millaisia toimia EU-tason kasvukäänne tarvitsee?  Suomalaisen elinkeinoelämän näkökulmasta kolmen kärki voisi näyttää tältä:

1. Innovaatiot ja uudistuminen kasvun ajurina. Onnistuminen edellyttää TKI-rahoituksen merkittävää kasvua sekä EU-tasolla että kansallisesti, mutta ratkaisut on myös saatava skaalattua ketterästi kaikenkokoisten yritysten käyttöön. On panostettava osaamisen kasvattamiseen ja osaajien liikkuvuuteen, rahoituksen saatavuuteen ja innovaatioajurien kuten datan, kvantin ja tekoälyn sekä bioteknologian laajaan hyödyntämiseen. Kilpailukykymme on perustuttava edelläkävijyyteen, ja siksi rahoitus olisi aina kohdennettava hankkeiden aidon paremmuuden perusteella, ei jyvittämällä sitä esimerkiksi maantieteellisten tai taloudellisten kiintiöiden mukaan. Tästä viimeksi mainitusta kompassissa puhutaan valitettavan vähän.
2. Sääntelyn keventäminen ja uuden sääntelyn huolellisempi valmistelu. On vaikea kehittää uutta, jos sääntelynäkymät ovat sumuiset ja resurssit kiinni hallinto- ja raportointityössä. On erinomaista, että komissio sitoutuu vähentämään lainsäädännön synnyttämää hallinnollista taakkaa sekä raportointivelvoitteita vähintään neljänneksellä ja pk-yritysten osalta vielä enemmän. Selkeitä tavoitteita ja joustavampaa toteutustapaa olisi tavoiteltava myös uuden lainsäädännön osalta, sääntelyn johdonmukaisuutta unohtamatta. Esimerkiksi ilmastotavoitteidemme kannalta on keskeistä, että kaikkia teknologioita kohdellaan samalla tavoin.
3. Sisämarkkinoiden elvyttäminen. EU-markkinan pitäisi olla meille kotimarkkina ja siellä toimimisen vaivatonta ja selkeää. Esteiden purku on kuitenkin ollut hidasta, ja tilannetta vaikeuttaa myös EU-sääntelyn epäyhtenäinen toimeenpano. On tärkeää, että komissio lupaa ripeämpää otetta ja tehokkaampia keinoja esteiden poistamiseksi. Energia-, rahoitus-, digi- ja puolustussektoreiden ohella huomiota kaipaisi myös palvelusektori, jossa yhdenmukaisten pelisääntöjen toimeenpano on edennyt hitaasti, sekä osaajien liikkuvuuden helpottaminen esimerkiksi tutkintojen ja ammattipätevyyksien tunnustamista helpottamalla.

EU-maiden sitoutuminen uudistumiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen on nyt elintärkeää. Ratkaisut syntyvät kuitenkin yrityksissä, ja kun huolehdimme reiluista pelisäännöistä, parhaat myös pärjäävät. Valtiontukia parempi vaihtoehto on EU-tason kilpailullisesti jaettava rahoitus, jolla tavoitellaan parhaita ja kustannustehokkaimpia ratkaisuja päästä EU-tavoitteisiin. Kilpailukykykompassin toimintalogiikka vaikuttaa kuitenkin valitettavan valtiojohtoiselta.  Sinisilmäisyyteen ei tule sortua, mutta voittajien valintaa ei voi ulkoistaa päättäjille.

EU on ollut ketterä ja määrätietoinen kriisitoimija pandemian, sodan ja energiakriisin puristuksissa. Tosipaikan tullen rivit eivät ole rakoilleet. Nyt samalla tarmolla tulee tarttua kasvutoimiin. Kompassi on hyvä apuväline, mutta suunnistuksessa tarvitaan myös uskoa omiin vahvuuksiin, ketteryyttä nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä sekä tervettä järkeä. Ja muistetaan: kilpailukykyä kun syntyy vain, jos on kilpailua.