Lotta Nymann-Lindegren: Sisämarkkinoiden esteet tiedetään – nyt on aika toimia

Sisämarkkinaesteiden avaaminen olisi Euroopalle ja Suomen viennille tehokas kasvutoimi. Nyt pitäisi vaan päästä Lettan ja Draghin viitoittamista sanoista tekoihin. Komissio on tunnistanut  esteet, jotka vaikeuttavat jäsenmaiden välistä kauppaa. Olisiko nyt aika alkaa ratkoa sisämarkkinoiden pahimpia ”terrible ten” -pullonkauloja?

 EU-johtajat kokoontuvat tällä viikolla keskustelemaan Euroopan strategisesta kilpailukyvystä. Aihe ei voisi olla ajankohtaisempi. Muuttunut turvallisuuspoliittinen tilanne ja tulliaseinkin käytävä geotalouskilpailu ovat tehneet entistä selvemmäksi sen, että Eurooppa tarvitsee sekä vahvan talouden että vahvan puolustuksen. Ilman toista ei ole toista. Puolustusteollisuuden ylösajon, investointien ja kriisivarautumisen saralla tapahtuu jo paljon, mutta kilpailukyvyn osalta kärki on tähän mennessä ollut sääntelytaakan keventämisessä. Niin kutsutut Omnibus-hankkeet ovat tärkeä keino kasvun edellytysten parantamiseksi, ja näkyvästi esillä myös EU-johtajien keskusteluun osallistuvan Mario Draghin Euroopan kilpailukykytekijöistä laatimassa raportissa.

Draghin ohella keskusteluissa on mukana toinenkin EU:lle merkittävän raportin laatinut vaikuttaja, Enrico Letta, joka pohti keinoja EU:n sisämarkkinoiden vahvistamiseksi. Tällä saralla edistystä on tapahtunut valitettavan vähän. Viime kesänä julkaistun sisämarkkinastrategian ehdottamista toimista suurin osa on vielä pöytälaatikossa. Huolestuttavampaa on kuitenkin se, miten vähän konkreettista keskustelua sisämarkkinaesteiden purkamisesta käydään. Itse asiaa kannattavat kaikki, mutta kun toimiin pitäisi ryhtyä, ovat vapaaehtoiset vähissä.

Yksi asian vaikeaksi tekevä seikka on varmasti se, että sisämarkkinaesteet syntyvät pääosin kansallisista toimista, jolloin niiden purkamisenkin tulisi alkaa EU-pääkaupungeista. Komissio kirjaa esteitä ja kirjelmöi näistä jäsenvaltioille, mutta tiedot eivät ole julkisia, jolloin poliittista keskustelua esteistä tai niiden tarkoituksenmukaisuudesta on vaikeaa käydä. Jäsenmaissa työ taas on pirstoutunut eri hallinnonalojen vastuulle, jolloin asian kokonaisvaltainen tarkastelu ja kaikkien asianomaisten sitouttaminen ovat vaikeita.

Suomi elää viennistä, ja sisämarkkinat ovat suomalaisyrityksille – etenkin pk-yrityksille – luontevin kansainvälistymisen ja kasvun kenttä. Sisämarkkinaesteiden merkitys arjessa onkin monesti suurempi kuin ulkomaankaupan tullien. Erityisen suuria mahdollisuuksia on Suomelle yhä tärkeämmässä palveluviennissä. Sisämarkkinaesteiden purkuun panostaminen on siis kasvutoimi parhaasta päästä. Toimiva sisämarkkina on myös Euroopan vetovoimatekijä – kyse on siis myös EU:n kansainvälisestä kilpailukyvystä ja vetovoimasta.

Jos kansallinen omistajuus kangertelee, auttaisiko EU-tason huomion kasvattaminen? Entä jos komissio ulottaisi omnibus-hankkeet myös sisämarkkinaesteisiin  – esikuvana sisämarkkinastrategiassa tunnistetut kymmenen keskeisintä ongelmaa, ”Terrible Ten”. Komissio listaisi kunkin asiakokonaisuuden osalta kaikki olennaisimmat tiedossa olevat esteet ja pidäkkeet eri jäsenmaissa, ja julkistaisi nämä tiedot. Sen jälkeen niistä voitaisiin keskustella neuvostossa ja parlamentissa, ja jäsenvaltiot joutuisivat perustelemaan kantansa julkisesti.  Joukossa voi varsin hyvin olla aivan perusteltujakin käytäntöjä, mutta ainakin tietoisuus siitä, miksi ne ovat olemassa ja mihin niillä pyritään, kasvaisi. Ja kenties syntyisi myös vahvempaa poliittista painetta niiden esteiden purkamiseksi, jotka aidosti vaikeuttavat yritysten kasvua ja kansainvälistymistä EU-markkinalla.