Maakuntavero uhkaa käydä kalliiksi maakuntien Suomelle

Maakuntaveroa perustellaan kauniilla fraaseilla maakuntien itsehallinnosta sekä dynaamisilla lauseilla kannustimista ja tehokkuudesta ja paremmista palveluista. Teorian tasolla vero olisi suorastaan hyvinvointiteko, kirjoittaa Anita Isomaa Maaseudun Tulevaisuudessa 23.6.2021.

Näiden kauniiden sanojen taakse piiloutuu kuitenkin todellisuus ja ikävät faktat, joita kauniit juhlapuheet eivät voi muuksi muuttaa. Ne tuotiin ansiokkaasti esiin myös Esko Kivirannan (kesk.) luotsaaman parlamentaarisen maakuntaverokomitean mietinnössä. Kysymyksessä oli ensimmäinen aiheesta tehty, erittäin laaja selvitys. Verokomitean kanssa yhtä aikaa työskennellyt parlamentaarinen ohjausryhmä tarkasteli maakuntien mahdollista monialaisuutta.

Ohjausryhmä päätyi siihen, että monialaisia maakuntia ei tule nyt – eikä myöskään tulevaisuudessa ainakaan ilman jatkoselvityksiä. Maakuntaverokomitea taas sitoi veron mahdolliseen myöhemmin koittavaan monialaisuuteen eikä siihenkään ilman lisäselvityksiä. Tietopohjaa oli saatu ja niistä tehdyt johtopäätökset eivät tukeneet maakuntaveroa. Sen sijaan niissä annettiin selkeä neuvo, jonka mukaan hoidetaan sote-uudistus ensin, kerätään kokemuksia hyvinvointialueiden toiminnasta ja vasta sitten jatketaan selvittelyä.

Maakuntaverokomitean yksiselitteisen johtopäätöksen jälkeen valtiovarainministeriö kuitenkin ilmoitti 16.6.2021 aloittavansa työn hyvinvointialueiden laajentamiseksi ja maakuntaveron käyttöönotoksi. Jos lukija tippuu tässä vaiheessa kärryiltä, syy ei ole lukijassa, vaan hallituksessa. Hallitus väittää hallitusohjelmassa sitoutuvansa tietopohjaiseen päätöksentekoon. Kun tietoa sitten saadaan, hallitus ajaakin jääräpäisesti päinvastaista ratkaisua. Ei ihme, jos valveutunut äänestäjä alkaa pelätä sekä yöuniensa että lompakkonsa puolesta.

Ikävät faktat eivät muuksi muutu. Maakuntien Suomi on erilaisen alueiden ja erilaisten palvelutarpeiden maa. Vaikka maakuntavero olisi alkuvaiheessa kuinka matala tahansa, veroerot hyvinvointialueiden välillä repeäisivät todennäköisesti ajan mittaan, vaikka eroa kuinka tasoitettaisiin alueiden välillä. Erot maakuntien veropohjan vahvuudessa tuskin myöskään pienenevät tulevaisuudessa.

Maakuntien asukkaiden yhdenvertaisuutta ei verottamalla paranneta. Lupaukseen siitä, että kenenkään verotus ei kiristy, tullaan pettymään pahasti.  Maakuntien asukkaat eivät myöskään havaitsisi yhteyttä palveluiden tehokkuuden ja veron välillä.

Äkkiä käsissämme on hallitsemattoman monimutkainen järjestelmä, jota ei voida käytännössä koordinoida. Ennen päätöksiä näin monimutkaisista asioista olisikin tärkeää saada kokemusta maakuntien toiminnasta, taloudesta, päätöksentekokulttuurista ja erityisesti sitä, miten paljon valtion ylimääräiseen lisärahoitukseen joudutaan turvautumaan.

Ne, jotka sanovat huolen verotuksen kiristymisestä olevan turha, selittävän tämän sillä, että ”joku”, ensi sijassa valtio, sitten ”säätää” veroruuvia sopivasti. Luojassaan on kuitenkin tämäkin lohtu. Kun kunnat, maakunnat ja valtio käyvät kaikki samalla kukkarolla, tarkoittaa tämä sitä, että valtion ja kuntien liikkumavara verorasituksen säätelyssä pienenee. Hallituspohjasta riippuu se, onko valtion tasolla edes halua pitää huolta lupauksesta siitä, että verotus ei kiristy.

Maakuntavero on iso periaatteellinen muutos verojärjestelmäämme. Jos se nyt runnotaan läpi väkisin, sitä on luultavasti hyvin vaikea enää myöhemmin poistaa verojärjestelmästämme, vaikka se osoittautuisikin virheeksi. On kysyttävä, mikä ihmeen kiire nyt on, kun asiantuntijat kehottavat odottamaan.

Maakuntaveron haitat eivät todennäköisesti jää verotuksen kiristymiseen, minkä kylläkin selvästi voi epäillä olevan joidenkin hallituspuolueiden tärkein tosiasiallinen motiivi veron puolustamiselle. Veronkiristyksen lisäksi uhkaa käydä niin, että laskun maksajaksi tulee suhteettoman suurella osuudella maakuntien Suomi.

Maakuntavero jos mikä ei kohtele maakuntien asukkaita tasavertaisesti. Veronkiristys uhkaa erityisesti juuri heikoimpia maakuntia ja siten niitä kansalaisia, joiden kunnallisvero on jo tällä hetkellä muuta maata korkeampi.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Maaseudun Tulevaisuudessa 23.6.2021