Mäki-Lohiluoma & Ylänen: Sääntelyn sujuvoittaminen ei vaadi yritysvastuudirektiivin kumoamista
EK suhtautuu myönteisesti sääntelyä keventävään omnibus-hankkeeseen, mutta kannattaa oikeasuhtaista yritysvastuusääntelyä. Kun lakeja jatkossa säädetään, niistä tulee saada kerralla hyviä, jotta oikeusvarmuus ja ennakoitavuus eivät vaarannu, kirjoittavat EK:n Yrityslainsäädäntö-vastuualueen johtaja Juho Mäki-Lohiluoma ja johtava asiantuntija Hannu Ylänen.
”Tämä on kuultu ennenkin”, oli monen reaktio, kun jatkokaudelle valittu EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ilmoitti komission ryhtyvän keventämään sääntelyä ja karsimaan hallinnollista taakkaa. Kohta vuoden tehtävässään istunut uusi komissio on kuitenkin osoittanut, että kyse ei ole pelkästä sanahelinästä, vaan sääntelyä ja sen aiheuttamaa hallinnollista kustannusta on ruvettu todella perkaamaan. Komissio on muun muassa vetänyt pois aiempia esityksiään ja antanut kuusi niin sanottua omnibus-esitystä, joilla ylisääntelyä pyritään karsimaan useista eri säädöksistä kerralla. Ehdotimme myös EK:ssa tällaisen menettelyn käyttöä, kun uuden komission agendaa hahmoteltiin.
Omnibus-esityksistä ensimmäinen on yritysten kannalta toistaiseksi merkittävin. Kyse on säädöksestä, jolla kevennetään kestävyysraportointidirektiivin, yritysvastuudirektiivin, taksonomia-asetuksen ja hiilirajamekanismin sääntelyä. Kokonaisuutena hyväksyttyä pakettia voidaan pitää varsin merkittävänä ja jopa historiallisena – koskaan aiemmin EU-lainsäätäjät eivät ole uudelleenarvioineet näin merkittävää lainsäädäntökokonaisuutta näin nopeasti sen hyväksymisen jälkeen.
Mitä EK ajattelee omnibus-esityksestä?
Kokonaisuutena omnibus-hanke on kehityskulkuna hyvin myönteinen. Toisaalta lainsäädännön heikko ennakoitavuus yrityksille merkittävä ongelma. Kun lakeja jatkossa tehdään, niistä tulisi saada kerralla hyviä. Kuitenkin niissä lainsäädännöissä, joita nyt muutetaan omnibus-hankkeen myötä, ei tässä onnistuttu, vaan säädöksiin jäi pahoja valuvikoja. Säädösten soveltaminen olisi kohdannut merkittäviä käytännön haasteita ja aiheuttanut huomattavia ylimääräisiä kustannuksia, joten niiden korjaaminen oli monella tavoin välttämätöntä.
Omnibus-hankkeen lopputulos on vielä avoin, sillä Euroopan parlamentin kannanmuodostus on kesken, vaikkakin loppusuoralla. Jäsenmaiden kannat tiedämme jo. Selvää on jo nyt se, että säädösten soveltamisalat nousevat: nykyisin kestävyysraportointiin ovat olleet velvoitettuja erityisesti suuremmat, yli 500 työntekijän pörssilistatut yritykset. Näitä on Suomessa noin 100 yritystä. Ilman säädösmuutoksia raportointi olisi tänä vuonna laajentunut koskemaan myös muita suuryrityksiä. Näitä TEM on arvioinut Suomessa olevan noin 1200. Seuraavana vuonna raportointiin olisi velvoitettu myös pörssilistatut pienyritykset ja pörssin ulkopuoliset keskisuuret yritykset. Näitä on Suomessa karkeasti arvioituna jonkin verran yli 3000.
Kestävyystiedolla on luonnollisesti myös paljon käyttöä, mutta raportointirumba ja sen yrityksille aiheuttamat kustannukset olisivat olleet huomattavia. Omnibus-hankkeen johdosta kestävyysraportointi lakisääteisenä velvoitteena tulee todennäköisesti koskemaan jatkossa vain sellaisia yrityksiä, joissa on yli 1000 työntekijää ja joiden liikevaihto on yli 450 miljoonaa euroa. Näitä on Suomessa alle 100. Myös ne yritykset, jotka jatkossa ovat raportointiin velvoitettuja, pääsevät raportoimaan kevennettyjen standardien mukaisesti.
Samalla muuttuvat myös yritysvastuudirektiivin, taksonomia-asetuksen ja hiilirajamekanismin soveltamisalat. Esimerkiksi yritysvastuudirektiivin soveltamisalaan ollaan tällä hetkellä asemoivassa vain sellaisia yrityksiä, joissa on yli 5000 työntekijää ja joiden liikevaihto on yli 1,5 miljardia euroa. Neuvotteluissa korkeita soveltamisalarajoja – tai jopa koko yritysvastuudirektiivin hautaamista – ovat ajaneet erityisesti Saksa ja Ranska. Tämä on jossain määrin ironista, sillä juuri nämä maat olivat etunenässä fragmentoimassa sisämarkkinaa kansallisilla yritysvastuusäädöksillä, joihin vastauksena EU:n yritysvastuudirektiiviäkin ylipäätään lähdettiin säätämään.
Toimiva ja oikeasuhtainen yritysvastuudirektiivi tasaa pelikenttää ja suitsii kansallista sääntelyä
EK ei ole esittänyt vaatimuksia yritysvastuudirektiivin kumoamisesta tai sen soveltamisalarajojen huomattavasta nostamisesta, vaan keskittynyt yritysvastuudirektiivin sisällölliseen kehittämiseen. Logiikkamme on ollut, että on parempi tehdä toimiva kokonaisuus hieman laajemmalle yritysjoukolle kuin vaikeaselkoinen ja epäselvä harvoille. Tärkeintä on, että direktiivistä yrityksille aiheutuvat vastuut ovat hallittavissa ja niitä voidaan hoitaa globaaleihin parhaisiin käytäntöihin ja standardeihin nojaavalla vastuullisuustyöllä, jota erittäin monet suomalaisyritykset tekevät jo nykyisin.
Suomalaisyrityksillä on vahva tahtotila kehittää edelleen omaa vastuullisuuttaan ja oikeasuhtainen, toteuttamiskelpoinen sääntely voi olla tässä myös tukena. Monella toimialalla suomalaiset yritykset ovat vastuullisuuden edelläkävijöitä. Olennaista on lisäksi, että vapaaehtoista kestävyysraportointia tai vastuullisuustyötä muutos ei estä. Tiedämme jo nyt, että merkittävä osa yrityksistä tulee jatkamaan vastuullisuustyötään ja raportoimaan siitä myös jatkossa, vaikka tähän ei olisikaan lainsäädännön velvoitetta.