Mikael Ohlström bloggaa: Energiapäätöksiin tarvitaan pitkää sihtiä ja isoa kuvaa

Vaakakupissa on ilmaston ohella myös työllisyys ja kilpailukyky, kun Suomessa tehdään päätöksiä kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta.

Johtava asiantuntija Mikael Ohlström tekee edunvalvontaa energian, ilmaston ja biotalouden teemoista.

Suomen talous on ollut jo pitkään huonossa hapessa. Kysymys kuuluu, voisiko energia- ja ilmastopolitiikalla antaa osaltaan potkua talouskasvulle ja työllisyydelle? Vastaukseni on: kyllä voi! Kunhan sen tekee oikein. Eli jokseenkin näin:

1) Harjoitetaan pitkäjänteistä ja yritysten kilpailukykyä edistävää energia- ja ilmastopolitiikkaa.

Pariisin ilmastosopimus tukee EU:n valitsemaa suuntaa ilmastopolitiikassa, joten pitkän aikavälin ennakoitavuus ja johdonmukaisuus ovat parantuneet. Harmi kyllä, lyhyen aikavälin energiapolitiikka on edelleen liian poukkoilevaa ja vaihtuvien komissioiden ja hallitusten näköistä.

Tähän asiaan on Suomessa kiinnitetty jo aiemmin huomiota, kun parlamentaarinen energia- ja ilmastokomitea julkisti loppuvuonna 2014 pitkän aikavälin energia- ja ilmastotiekartan, johon kaikki puolueet osallistuivat ja sitoutuivat. Nyt tämä ns. PEIKKO-työryhmän raportti tulee kaivaa esiin hyllyistä pölyttymästä!

Kansallisen energia- ja ilmastostrategian (KEIS) yhteydessä päätettävien uudistusten tulisi siis olla sopusoinnussa aiemmin sovittujen linjausten kanssa, jotta yritysten luottamus toimintaympäristön ennakoitavuuteen ei romutu ja ne uskaltaisivat investoida ja työllistää.

Suomalaisten yritysten kilpailukyvyn turvaamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota niin kauan kunnes kaikkialla maailmassa on samanlaiset kilpailuolosuhteet. Kunnes globaalisti tasaveroiset ilmastovelvoitteet toteutuvat, on hiilivuotosektorien parhaille yrityksille annettava niiden tarvitsemat päästöoikeudet maksutta. Lisäksi Suomessakin on vihdoin otettava käyttöön päästökaupan epäsuorien kustannusten hyvittäminen ja tehtävä se täysimääräisesti. Kompensaatio-ohjelman käyttöönotto on mainittu hallitusohjelmassa. Myös palveluyritysten kilpailukyvystä tulee huolehtia sähköveron kohtuullistamisella.

2) Energia- ja ilmastopolitiikan on kytkeydyttävä myös talous- ja teollisuuspolitiikkaan.

Energia- ja ilmastostrategian tehtävänä on toteuttaa kolmea tavoitetta: toimitusvarma energiajärjestelmä, kilpailukykyinen energian hinta sekä energian ympäristöllinen kestävyys.
Tulevan strategian onnistuneisuus kiteytyykin siihen, kyetäänkö tulevissa päätöksissä sovittamaan yhteen nämä kolme näkökulmaa. Tehtävä on vaativa ja edellyttää kykyä katsoa yli siilojen ja arvioida yhteisvaikutuksia.

Kun tähän yhdistetään vielä isompi talouskuva ja yritysten kilpailukyky, ollaan jo lähellä onnistumista. Energia- ja ilmastopolitiikalla tulee osaltaan myös vauhdittaa esimerkiksi cleantechin kehittymistä ja vientiä.

3) Annetaan markkinoiden toimia ja vältetään poliittista voittajien valintaa.

Energia- ja ilmastopolitiikassa tämä ohjenuora tarkoittaa, että kaikkien päästöttömien ja vähäpäästöisten energiantuotantomuotojen on oltava markkinaehtoisesti käytettävissä. Sama koskee kotimaisia polttoaineita.

Tasapuolisuuden periaatteen mukaisesti mitään jo markkinoilla olevaa kypsää tuotantomuotoa ei saisi tukea ohi toisten. Muussa tapauksessa joudutaan kaltevalle pinnalle, jossa tukiaisten tarve laajenisi vaiheittain koskemaan kaikkia muitakin tuotantomuotoja. Näin on sähkömarkkinoilla valitettavasti osittain jo käymässä, sillä uuteen tuotantoon ei juuri investoida ilman tukia. Tästä aiheutuu kasvavaa huolta sähkön varmasta saatavuudesta erityisesti talvipakkasilla, mikä on nostanut keskusteluun jopa kapasiteettiin perustuvat tukimallit jo käytössä olevien uusiutuvien tuotantotukien lisäksi. Tämä on huono kehityssuunta ja sen sijaan pitäisi luottaa markkinoiden voimaan ja antaa EU:n päästökaupan toimia ilman sitä vesittäviä päällekkäisiä tukia ja veroja.

Jos jotain tukia tarvitaan, tulisi ne kohdistaa kehittyville teknologioille ja ratkaisuille. Demonstraatio-, pilotointi- ja investointituet sopivat parhaiten päästökauppaympäristöön, koska ne ovat läpinäkyviä eivätkä vaikuta suoraan sähkön markkinahintaan.

4) Edellisten tuloksena onkin todennäköisesti osaltaan varmistettu suomalaisyrityksille mahdollisimman kannustava toimintaympäristö ja vahva kotimarkkina.

Tällöin yrityksillä on vakaammat näkymät tulevaisuudesta ja omasta kilpailukyvystä. Näin ne uskaltavat investoida ja työllistää ilman pelkoa mahdollisen poliittisen ympäristön tuomista yllättävistä muutoksista tilanteeseen. Vahva kotimarkkina luo edellytykset niin viennin referensseille kuin kaupan, palveluiden ja matkailun kasvulle.

Sitten vain tuumasta toimeen!

—————————————————————–

Lue myös Sari Siitosen kirjoitus blogisarjamme alkuun: Huomio hiilijalanjäljestä hiilikädenjälkeen. Ensi viikolla vuorossa Kati Ruohomäen bloggaus päästökaupan uudistamisesta ja hiilivuodon ehkäisemisestä.